OVA-ohje: AMMONIAKKI - tiivistelmä


 Ammoniakin OVA-ohjeeseen


Ammoniakkia käytetään lannoitteisiin ja kylmälaitteissa

Ammoniakkia käytetään Suomessa lannoitteiden ja typpihapon valmistuksessa, kylmävarastoissa, tekojääratojen kylmälaitteistoissa ja valojäljennyskoneissa vesiliuoksena.

Ammoniakki on pistävän hajuinen, reaktiivinen kaasu

Ammoniakki on väritön kaasu, jolla on hyvin voimakas pistävä haju. Haju ei ole kuitenkaan riittävä varoitusmerkki, sillä ammoniakin pitoisuus voi olla haitallinen, vaikka hajua ei tunnu. Ammoniakki voi muodostaa ilman kanssa räjähtävän kaasuseoksen. Ammoniakki liukenee helposti veteen ja samalla vapautuu lämpöä. Ammoniakki reagoi kiivaasti ja lämpöä kehittäen happojen ja hapettimien kanssa. Ammoniakki voi muodostaa räjähtäviä yhdisteitä monien aineiden kanssa. Ammoniakki syövyttää erityisen voimakkaasti kuparia, mutta myös muita metalleja.

Ammoniakki on kasveille tärkeä ravinnelähde, mutta aiheuttaa rehevöitymistä. Vesieliöille se on erittäin myrkyllistä

Ammoniakkia on vedessä, maaperässä sekä ilmassa ja se on kasvien ja eläinten typen lähde. Ilmassa ammoniakki säilyy noin viikon. Maaperässä ja vedessä kasvit ja mikro-organismit käyttävät nopeasti (muutamassa päivässä esimerkiksi lannoituksen jälkeen) ammoniakin ravinteenaan. Bakteerit hapettavat vesistöissä ammoniakin nitraatiksi, mikä saattaa aiheuttaa happikatoa muutaman päivän kuluttua. Ammoniakki ja sen hajoamistuotteet ovat vesistöjä rehevöittäviä ravinteita. Ammoniakki on erittäin myrkyllistä vesieliöille. Vesieliömyrkyllisyytensä perusteella ammoniakki on luokiteltu ympäristölle vaaralliseksi.

Ammoniakkikaasu ärsyttää ja on jopa hengenvaarallista

Altistuminen ammoniakkihöyrylle aiheuttaa ärsytystä hengitysteissä, silmissä ja (suurissa pitoisuuksissa) myös iholla. Ärsytys ilmenee polttavana tunteena silmissä, iholla, nenässä ja kurkussa, hengenahdistuksena, kyynelvuotona, yskimisenä ja hengityksen tihenemisenä sekä syöpyminä iholla. Hengitysteiden ärsytys on suoraan verrannollinen ammoniakkipitoisuuteen ilmassa alkaen 20 - 25 ppm:n (14 - 18 mg/m3) pitoisuudessa. Lyhytaikainenkin altistuminen yli 5 000 ppm:n (3 600 mg/m3) pitoisuudelle voi aiheuttaa nopean kuoleman kurkunpään turvotuksen tai keuhkopöhön vuoksi. Nestemäisen ammoniakin roiskeet aiheuttavat iholla syövytystä ja paleltuman, silmässä roiskeet aiheuttavat syövytystä, näön sumenemisen tai jopa sokeuden. Nieltynä ammoniakki syövyttää ruuansulatuskanavan limakalvoja.

Toistuvassa ammoniakkihöyryille altistumisessa voi kehittyä sopeutumista ärsytysvaikutuksille muutamien viikkojen kuluessa, jolloin vasta noin 100 ppm:n (70 mg/m3) pitoisuuden on todettu aiheuttavan hengitysteiden ja silmien ärsytystä. Pitkäaikainen altistuminen ammoniakille saattaa aiheuttaa hengitysteiden sairauksia. Ulkoiselle ammoniakille altistumisen ei tiedetä aiheuttavan muita kuin paikallisia vaikutuksia.

Toiminta onnettomuustilantissa

Palo- ja pelastushenkilöstö: TOKEVA Ohje T2h

Arvioitu vaara-alue: Pienessä vuodossa eristä 50 m kaikkiin suuntiin sekä 100 m tuulen alapuolella. Suuressa vuodossa eristä 300 metriä kaikkiin suuntiin. Ammoniakkikaasu saattaa aiheuttaa ärsytysoireita jopa 1 500 metrin etäisyydellä tuulen alapuolella. Tuulen alapuolella alueella, joka ulottuu 500 metrin etäisyydelle, väestöä kehotetaan suojautumaan sisätiloihin, sulkemaan ikkunat ja ovet sekä pysäyttämään ilmanvaihtolaitteet.


TÄRKEÄ HUOMAUTUS:

OVA-turvallisuusohjeet on laadittu asiantuntijaryhmässä, johon on kuulunut asiantuntijalaitosten, kemianteollisuuden sekä viranomaisten edustajia. Turvallisuusohjeiden ja käyttäjän oppaan sisältämät tiedot perustuvat laatimis- tai päivittämishetkellä käytettävissä olleeseen tietoon sekä tällöin voimassa olleisiin määräyksiin. OVA-ohjeita saa kopioida VAIN omaan käyttöön. OVA-ohjeita ei saa sellaisenaan käyttää tuoteselosteena tai käyttöturvallisuustiedotteena, niiden asemasta tai niiden liitteenä tai muuna vastaavana asiakirjana. Ohjeet laatinut asiantuntijaryhmä ja Työterveyslaitos eivät ole vastuussa tietojen perusteella tehdyistä toimenpiteistä.



 OVA-etusivulle

Päivitetty 15.8.2014.
Näitä ohjeita kehitetään jatkuvasti ja kaikki palaute on tervetullutta. Lähetä palautetta.
© Työterveyslaitos