OVA-ohje: KLOORIDIOKSIDI - tiivistelmä


 Klooridioksidin OVA-ohjeeseen


Klooridioksidia käytetään selluloosan valkaisuun ja vedenpuhdistukseen

Klooridioksidia käytetään selluloosan valkaisuun ja vedenpuhdistuksessa veden desinfiointiin sekä hajun ja maun parantamiseen. Klooridioksidi valmistetaan yleensä käyttöpaikalla pelkistämällä natriumkloraatti tai natriumkloriitti happamassa liuoksessa ja liuottamalla syntynyt kaasu veteen. Räjähdysvaaran välttämiseksi klooridioksidikaasu laimennetaan prosessissa ilman ja/tai vesihöyryn kanssa. Klooridioksidi varastoidaan laimeina vesiliuoksina (6 - 8 g/l).

Klooridioksidi on reaktiivinen kaasu

Klooridioksidi on huoneenlämpötilassa punakeltainen kaasu. Haju on pienissä pitoisuuksissa makeahko, suurissa pitoisuuksissa tympeä ja pistävä. Klooridioksidin vesiliuos on punertava. Klooridioksidi on voimakas hapetin. Aine on epästabiili kaasu, joka hajoaa lämmön ja valon vaikutuksesta. Suurissa pitoisuuksissa hajoamisreaktiot ovat räjähdyksenomaisia. Klooridioksidi reagoi voimakkaasti orgaanisten aineiden kanssa. Aine reagoi räjähdyksenomaisesti di- ja trifluoriamiinien sekä kaliumhydroksidin kanssa. Klooridioksidin ja elohopean seos räjähtää ravisteltaessa. Emästen kanssa sekoittuessa muodostuu kloriitteja ja kloraatteja. Klooridioksidi reagoi veden ja kosteuden kanssa valon vaikutuksesta muodostaen pääasiassa kloorivetyä ja kloorihappoa sekä klooria ja kloorihapoketta. Klooridioksidi syövyttää useimpia metalleja ja kumia sekä rakennusmateriaaleja. Klooridioksidi voi sytyttää syttyviä materiaaleja. Puhdas klooridioksidi ja yli 10-prosenttinen seos voivat räjähtää voimakkaasti staattisesta varauksesta tai iskusta, kuumuuden vaikutuksesta, tai sekoittuessaan polttoaineiden, öljyn, rasvan, ruosteen ja muiden yhteensopimattomien aineiden kanssa. Klooridioksidin vesiliuosta sisältävä säiliö voi repeytyä tulipalon lämmittämänä. Klooridioksidi hajoaa lämmön vaikutuksesta klooriksi ja hapeksi sekä fosgeeniksi.

Klooridioksidi on erittäin myrkyllistä vesieliöille, lisäksi siitä voi muodostua ympäristölle haitallisia organoklooriyhdisteitä

Klooridioksidi hajoaa ilmassa valon vaikutuksesta ensin klooritrioksidiksi, joka kuivassa ilmassa dimeroituu tai hajoaa klooriksi ja hapeksi. Reaktio on lämpötilasta riippuvainen. Kosteassa ilmassa klooritrioksidi reagoi ilman vesihöyryn kanssa ja samalla muodostuu kloorin happihappoja. Hajoaminen on kosteassa ilmassa hitaampaa kuin kuivassa. Klooridioksidi liukenee hyvin veteen. Klooridioksidi hajoaa vedessä kloorivedyksi ja kloorihapoksi, jolloin veteen muodostuu klorideja (Cl-) ja kloraatteja (ClO3-). Alkalisessa sekä humuspitoisessa vedessä muodostuu kloriitteja (ClO2-) ja kloraatteja. Kloraatti on vesiliuoksessa varsin stabiili anioni. Sillä ei ole akuutteja myrkkyvaikutuksia vesieliöihin, mutta jo alhaisten pitoisuuksien on todettu hävittävän rakkoleväkasvustoja. Kloriitti on vesiliuoksessa pysymätön ja se voi reagoida veden orgaanisten yhdisteiden kanssa muodostaen ympäristölle haitallisia orgaanisia klooriyhdisteitä. Klooridioksidi on erittäin myrkyllistä vesieliöille. Klooridioksidin ei ole todettu kertyvän ravintoverkkoon.

Klooridioksidi ärsyttää voimakkaasti

Klooridioksidi ärsyttää voimakkaasti hengitysteitä. Klooridioksidi ärsyttää silmiä, nenää ja kurkkua jo 0,2 ppm:n (0,5 mg/m3) pitoisuudessa; 1 ppm:n (2,8 mg/m3) pitoisuus aiheuttaa yskimistä ja polttavaa kipua silmässä. Vakavia hengitysvaikeuksia ja voimakasta päänsärkyä on havaittu puolen tunnin oleskelun jälkeen 1,3 ppm:n (3,6 mg/m3) pitoisuudessa. Klooridioksidin hengittämisestä johtuvia oireita ovat yskä, hengenahdistus, limaneritys nenästä, päänsärky ja oksentelu. Voimakas altistuminen voi aiheuttaa vakavan hengenahdistuksen, sydänpysähdyksen tai useiden tuntien kuluttua ilmenevän keuhkopöhön. Klooridioksidikaasu ja sen vesiliuokset ärsyttävät voimakkaasti silmiä ja ihoa. Väkevät klooridioksidiliuokset voivat aiheuttaa silmän sarveiskalvon ja ihon syöpymistä. Väkevän klooridioksidiliuoksen nieleminen voi aiheuttaa suun, kurkun ja ylemmän ruuansulatuskanavan ärsytystä ja syöpymistä, sekä yleismyrkytyksen oireita.

Altistumisen pienille klooridioksidipitoisuuksille on vain yksittäisissä tapauksissa todettu aiheuttaneen pitkäaikaishaittoja. Krooninen keuhkoputkentulehdus ja keuhkolaajentumatauti voivat kuitenkin olla seurauksena toistuvista altistumisista suurehkoille pitoisuuksille.

Toiminta onnettomuustilanteissa

Palo- ja pelastushenkilöstö: Klooridioksidille ei ole määritelty TOKEVA -ohjetta.

Arvioitu vaara-alue klooridioksidin vesiliuokselle (enintään 8 g/l ClO2): Pienessä vuodossa eristä 25 metriä kaikkiin suuntiin. Suuressa vuodossa eristä 50 m kaikkiin suuntiin sekä 250 m tuulen alapuolella. Klooridioksidi saattaa aiheuttaa altistuneille ärsytysoireita jopa 400 metrin etäisyydellä tuulen alapuolella. Väestöä kehotetaan suojautumaan sisätiloihin, sulkemaan ikkunat ja ovet sekä pysäyttämään ilmanvaihtolaitteet.


TÄRKEÄ HUOMAUTUS:

OVA-turvallisuusohjeet on laadittu asiantuntijaryhmässä, johon on kuulunut asiantuntijalaitosten, kemianteollisuuden sekä viranomaisten edustajia. Turvallisuusohjeiden ja käyttäjän oppaan sisältämät tiedot perustuvat laatimis- tai päivittämishetkellä käytettävissä olleeseen tietoon sekä tällöin voimassa olleisiin määräyksiin. OVA-ohjeita saa kopioida VAIN omaan käyttöön. OVA-ohjeita ei saa sellaisenaan käyttää tuoteselosteena tai käyttöturvallisuustiedotteena, niiden asemasta tai niiden liitteenä tai muuna vastaavana asiakirjana. Ohjeet laatinut asiantuntijaryhmä ja Työterveyslaitos eivät ole vastuussa tietojen perusteella tehdyistä toimenpiteistä.



OVA-etusivulle

Päivitetty 1.6.2016.
Näitä ohjeita kehitetään jatkuvasti ja kaikki palaute on tervetullutta. Lähetä palautetta.
© Työterveyslaitos