OVA-ohje: RIKKIVETY - tiivistelmä


 Rikkivedyn OVA-ohjeeseen


Rikkivetyä vapautuu nahka- ja selluteollisuuden prosesseissa

Rikkivetyä voi vapautua esimerkiksi natriumsulfidia käyttävillä teollisuudenaloilla (nahkateollisuus, sulfaattiselluloosan keitto) natriumsulfidia sisältävien liuosten sekoittuessa happojen kanssa. Viskoosikuitujen valmistuksessa selluloosaksantaatti hajoaa selluloosaksi ja rikkihiileksi, jolloin sivureaktiossa muodostuu rikkivetyä. Raakaöljyn jalostuksessa rikki poistetaan pelkistämällä rikkiyhdisteet rikkivedyksi. Rikkivetyä muodostuu orgaanisesta aineesta anaerobisissa oloissa, jos pH ja lämpötila ovat sopivat. Siten bakteerit voivat muodostaa rikkivetyä jätevesilaitosten ja lietelantaloiden massasäiliöissä.

Rikkivety on voimakkaan hajuinen kaasu

Rikkivety on väritön kaasu, jolla on voimakas mädäntyneen kananmunan haju. Rikkivety on pelkistin, joten se voi reagoida hapettavien aineiden kanssa voimakkaasti. Aine syövyttää metalleja ja muodostaa metallisulfideja. Vesiliuoksessa rikkivety reagoi happamasti. Rikkivetyvuoto voi aiheuttaa ulkona syttymisvaaran ja sisällä lisäksi räjähdysvaaran. Rikkivedyn ja ilman syttyvä seos voi syttyä mistä tahansa syttymislähteestä. Kuumassa rikkivety hajoaa vedyksi ja rikiksi. Voimakkaiden hapettimien ja metallioksidien kanssa rikkivety reagoi kiivaasti ja se voi syttyä itsestään. Rikkivedyn palamis- ja hajoamistuotteet ovat myrkyllinen rikkidioksidi ja rikki.

Rikkivety on ympäristölle vaarallinen kemikaali

Rikkivety hajoaa ilmassa rikkidioksidiksi ja sulfaatiksi happea sisältävien radikaalien vaikutuksesta. Hajoamisnopeus on riippuvainen olosuhteista, muun muassa lämpötilasta. Hajoaminen voi kestää yli 40 päivää. Vesiliukoisena rikkivety voi tulla sateen mukana maahan. Rikkivety sekä sen hajoamistuotteet lisäävät maaperän ja vesistöjen happamuutta. Sateen mukana maahan tullut rikkivety hajoaa maaperässä alkuainerikiksi tai haihtuu myöhemmin maanpinnasta. Vesiliukoisena se voi myös kulkeutua pohjaveteen. Rikkivety on veteen hyvin liukenevaa. Veteen liukenematon osa jää vettä kevyempänä sen pinnalle ja haihtuu nopeasti. Rikkivety hajoaa vedessä biologisesti alkuainerikiksi. Rikkivety on erittäin myrkyllistä vesieliöille. Rikkivedyn ei ole todettu kertyvän ravintoverkkoon.

Rikkivety on erittäin myrkyllistä

Rikkivety on vaarallinen soluhengitysmyrkky. Rikkivety ärsyttää jo pienissä pitoisuuksissa limakalvoja ja hengitysteitä. Ärsytys kohdistuu etenkin silmiin aiheuttaen side- ja sarveiskalvon punoitusta ja tulehdusta. Silmän ärsytysoireet ilmenevät rikkivedyn pitoisuuksissa 10 - 20 ppm (15 - 30 mg/m3) ja polttavaa kipua, kyynelvuotoa sekä näön sumenemista ilmenee, kun pitoisuus ylittää 50 - 100 ppm (70 - 140 mg/m3). Samalla esiintyy nenän ja kurkun kuivumista ja ärsytystä; altistumisen jatkuessa ilmenee vetistä vuotoa nenästä, yskää, käheyttä ja hengenahdistuksen tunnetta. Rikkivety lamaannuttaa hajuaistin 100 - 150 ppm:n (140 - 210 mg/m3) pitoisuuksissa, mikä lisää äkillisen myrkytyksen vaaraa suurissa pitoisuuksissa. Altistuminen suuremmille pitoisuuksille aiheuttaa voimakkaan ärsytyksen lisäksi päänsärkyä, huimausta, pahoinvointia, heikkoutta ja sekavuutta. Altistuminen rikkivedylle 500 ppm:n (750 mg/m3) pitoisuudessa aiheuttaa viidessä minuutissa vakavia hermostollisia oireita ja tajuttomuutta, hengityskeskuksen lamaantumisen ja kuoleman jopa puolessa tunnissa. Altistuminen yli 300 ppm:n (400 mg/m3) pitoisuuksille voi aiheuttaa keuhkopöhön. Yli 1 000 ppm:n (1 400 mg/m3) pitoisuus aiheuttaa välittömästi tajuttomuuden ja kuoleman hengityksen lamaannuttua. Vakavista äkillisistä myrkytyksistä toipuneilla on yksittäisissä tapauksissa todettu hermostollisia jälkioireita, kuten heikentynyttä muistia ja keskittymiskykyä sekä erilaisten hermostovaurioiden aiheuttamia oireita. Yleensä toipuminen on kuitenkin ollut täydellistä.

Rikkivedyn krooniset vaikutukset ovat kiistanalaisia. Pitkäaikaisesti altistuneilla työntekijöillä on kuvattu esiintyneen tarkoin määrittelemättömiä oireita, kuten väsymystä, päänsärkyä, huimausta ja ärtyneisyyttä limakalvojen ärsytysoireiden lisäksi. Henkilö, jolle on pitkäaikaisen rikkivetyaltistumisen seurauksena kehittynyt ns. kaasusilmä eli krooninen silmän sidekalvontulehdus, saattaa saada oireita jopa alle 1 ppm:n rikkivetypitoisuuksissa.

Toiminta onnettomuustilanteissa

Palo- ja pelastushenkilöstö: TOKEVA Ohje T2g

Arvioitu vaara-alue: Alue, jossa ilman rikkivetypitoisuus ylittää 50 ppm (75 mg/m3), eristetään.


TÄRKEÄ HUOMAUTUS:

OVA-turvallisuusohjeet on laadittu asiantuntijaryhmässä, johon on kuulunut asiantuntijalaitosten, kemianteollisuuden sekä viranomaisten edustajia. Turvallisuusohjeiden ja käyttäjän oppaan sisältämät tiedot perustuvat laatimis- tai päivittämishetkellä käytettävissä olleeseen tietoon sekä tällöin voimassa olleisiin määräyksiin. OVA-ohjeita saa kopioida VAIN omaan käyttöön. OVA-ohjeita ei saa sellaisenaan käyttää tuoteselosteena tai käyttöturvallisuustiedotteena, niiden asemasta tai niiden liitteenä tai muuna vastaavana asiakirjana. Ohjeet laatinut asiantuntijaryhmä ja Työterveyslaitos eivät ole vastuussa tietojen perusteella tehdyistä toimenpiteistä.



OVA-etusivulle

Päivitetty 28.2.2003.
Näitä ohjeita kehitetään jatkuvasti ja kaikki palaute on tervetullutta. Lähetä palautetta.
© Työterveyslaitos