OVA-ohje: VETYPEROKSIDI - tiivistelmä


 Vetyperoksidin OVA-ohjeeseen


Vetyperoksidia käytetään valkaisuun ja desinfiointiin

Vetyperoksidia käytetään mekaanisen massan, sellun ja tekstiilien valkaisuun. Sitä käytetään myös desinfiointiaineena elintarvike- ja lääketeollisuudessa ja jätevesien sekä jätekaasujen puhdistuksessa. Lisäksi vetyperoksidia käytetään kemikaalien valmistukseen, metalliteollisuudessa galvanointikylpyjen puhdistamiseen sekä elektroniikkateollisuudessa etsaukseen ja puhdistukseen. Vetyperoksidia käytetään myös hiusten valkaisussa ja värjäyksessä sekä permanenteissa.

Vetyperoksidi on voimakas hapetin

Vetyperoksidi on pistävänhajuinen, väritön neste. Laimea vetyperoksidiliuos on hajutonta. Vetyperoksidi on voimakkaasti hapettava aine. Se hajoaa lämmön ja auringonvalon vaikutuksesta, jolloin vapautuu happea ja vettä. Myös monet metallit ja epäpuhtaudet katalysoivat hajoamista. Hajoamisen estämiseksi vetyperoksidiin on lisätty stabiloimisainetta, kuten esimerkiksi fosfori-, rikki-, boori- tai sitruunahappoa, asetanilidia tai asetofenetidiiniä. Vetyperoksidi ei ole palava neste, mutta voimakkaana hapettimena se voi kiihdyttää ja ylläpitää palamista. Sekoittuminen orgaanisten aineiden, kuten alkoholien, asetonin ja polttoaineiden kanssa voi aiheuttaa palo- ja räjähdysvaaran. Vetyperoksidin kastelemat vaatteet (erityisesti puuvillavaatteet) ja nahkajalkineet voivat syttyä itsestään palamaan. Vetyperoksidin imeytyminen muuhun palavaan materiaaliin voi aiheuttaa palon. Väkevä vetyperoksidi voi aiheuttaa räjähdysvaaran. Vetyperoksidin hajoaminen säiliön kuumentuessa esimerkiksi tulipalon vaikutuksesta aiheuttaa hapen muodostumista säiliössä, mikä nostaa painetta ja aiheuttaa säiliön repeytymisen, ellei säiliötä ole asianmukaisesti suunniteltu.

Vetyperoksidi on myrkyllistä vesieliöille, mutta luonnonvesissä se hajoaa yleensä varsin nopeasti

Ilmaan joutunut vetyperoksidi hajoaa hydroksyyliradikaalien vaikutuksesta tai reaktioissa muiden aineiden kanssa. Vetyperoksidi hajoaa myös suoraan valon vaikutuksesta. Maahan joutunut vetyperoksidi hajoaa helposti maaperässä olevien katalyyttien vaikutuksesta vedeksi, hapeksi ja/tai reaktiiviseksi hydroksyyliradikaaliksi. Pintamaassa vetyperoksidi hajoaa myös fotolyyttisesti. Se ei juurikaan sitoudu maa-ainekseen, joten vetyperoksidi on maaperässä hyvin kulkeutuvaa. Vetyperoksidi liukenee hyvin veteen. Sen haihtuminen vedestä on hyvin vähäistä. Luonnonvesissä vetyperoksidi hajoaa yleensä varsin nopeasti sekä biologisesti että kemiallisesti. Vetyperoksidin on todettu olevan myrkyllistä vesieliöille. Vetyperoksidin ei ole todettu kertyvän ravintoverkkoon.

Vetyperoksidi ärsyttää voimakkaasti

Altistuminen hengitysteitse pienehköille vetyperoksidin höyrypitoisuuksille (3,5 - 10 mg/m3) aiheuttaa lievää nenän, kurkun ja hengitysteiden ärsytystä. Noin 20 mg/m3 pitoisuudessa on myös havaittu silmien kuivumista, kirvelyä ja punoitusta sekä pistelyä kasvojen iholla. Suuret pitoisuudet vetyperoksidia höyrynä tai sumuna (satoja mg/m3) ärsyttävät erittäin voimakkaasti nenää ja kurkkua. Keuhkopöhön kehittyminen on mahdollista. Tällöin saattaa myös ilmetä voimakkaita keskushermosto-oireita: kouristuksia ja tajuttomuutta. Väkevien vetyperoksidin vesiliuosten (> 10 %) roiskeet silmään voivat aiheuttaa syövytysvammoja. Alle 3-prosenttisen liuoksen roiskeet aiheuttavat silmässä lievää kipua, mutta eivät vaurioita. Suora ihokosketus väkevään (³ 15 %) vetyperoksidiliuokseen aiheuttaa ohimenevää ihon vaalenemista. Jos ainetta ei huuhdella pois, voi seurauksena olla punoitusta ja rakkuloiden muodostumista. Myös suuret höyrypitoisuudet (yli 20 mg/m3) voivat ärsyttää ihoa. Vetyperoksidiliuoksen nieleminen ärsyttää ruokatorvea ja mahalaukkua aiheuttaen kipuja ja oksentelua. Väkevän vetyperoksidin (tai laimeaa vetyperoksidiliuosta suuren määrän) nieleminen voi aiheuttaa tajunnan menetyksen, kooman ja jopa kuoleman. Vakavat vaikutukset perustuvat vetyperoksidin nopeaan hajoamiseen vedeksi ja hapeksi. Voimakas kaasunmuodostus suolistossa tai ruumiinonteloissa voi lähettää happikuplia verenkiertoon. Ne voivat puolestaan estää verenkiertoa paikallisesti suolen seinämässä tai etäämpänä keuhkoissa.

Pitkäaikaisvaikutuksista on vähän tietoja. Runsaasti tupakoivalla työntekijällä, joka altistui suurehkoille pitoisuuksille vetyperoksidihöyryä ja -sumua (keskimäärin 12 mg/m3, huiput 41 mg/m3), todettiin keuhkomuutoksia ja heikentynyttä kaasujenvaihduntaa keuhkorakkuloissa. Tila parani altistumisen loputtua. Vetyperoksidille altistuminen ei aiheuttane syöpävaaraa ihmisille.

Toiminta onnettomuustilanteissa

Palo- ja pelastushenkilöstö: TOKEVA Ohje T5.1

Arvioitu vaara-alue: Pienessä vuodossa eristä 25 metriä kaikkiin suuntiin. Suuressa vuodossa eristä 25 - 50 metriä kaikkiin suuntiin.


TÄRKEÄ HUOMAUTUS:

OVA-turvallisuusohjeet on laadittu asiantuntijaryhmässä, johon on kuulunut asiantuntijalaitosten, kemianteollisuuden sekä viranomaisten edustajia. Turvallisuusohjeiden ja käyttäjän oppaan sisältämät tiedot perustuvat laatimis- tai päivittämishetkellä käytettävissä olleeseen tietoon sekä tällöin voimassa olleisiin määräyksiin. OVA-ohjeita saa kopioida VAIN omaan käyttöön. OVA-ohjeita ei saa sellaisenaan käyttää tuoteselosteena tai käyttöturvallisuustiedotteena, niiden asemasta tai niiden liitteenä tai muuna vastaavana asiakirjana. Ohjeet laatinut asiantuntijaryhmä ja Työterveyslaitos eivät ole vastuussa tietojen perusteella tehdyistä toimenpiteistä.



OVA-etusivulle

Päivitetty 28.2.2003.
Näitä ohjeita kehitetään jatkuvasti ja kaikki palaute on tervetullutta. Lähetä palautetta.
© Työterveyslaitos