torstaina 31. lokakuuta 2019

Avoimuuden rajoista

    Avoimuudella haetaan usein joustavuutta, uusia näkökulmia ja avointa osallisuutta. Mihin luotat, mihin tartut ja katoaako ydin, jos kaikki virtaa valtoimenaan?

    Avoimuus on yksi nykyisen työelämän ja yhteiskunnan ideaalia määrittävistä sanoista. Päätöksenteon tulisi olla avointa, samoin kaikkien tulisi saada avoimesti osallistua lähes toimintaan kuin toimintaan. Työskennellään avokonttoreissa, avoimia foorumeita riittää. Myös oma tekeminen olisi hyvä avoimesti jakaa muille, oli kyse sitten valmiista julkaisusta, keskeneräisestä suunnitelmasta tai ajatuksesta. Avoimuuden pakko on ajassa läsnä.

    Rajat ovat aina kiehtoneet minua, niin myös tuo avoimuuden ja rajatun välinen suhde. Milloin avoimuus kääntyy itseään vastaan, mihin rajoja ja rajoittamista tarvitaan? Pohdin joitakin vuosia sitten organisaation rajoja ja niiden tehtäviä silloisten kollegojeni kanssa Tor Hernesin (2004) ajatusten pohjalta. Nuo rajojen tehtävät ovat ajankohtaisia edelleen. Hernesin mukaan rajat jäsentävät, erottavat ja säätelevät virtausta rajan yli. Mitä seuraa, kun nuo rajat rikkoutuvat ja avoimuus vallitsee?

    Avoimuudella haetaan usein joustavuutta, uusia näkökulmia, vapautta ja avointa osallisuutta. Vastaavasti rajattu tai rajoitettu nähdään tällöin jäykkänä, tukahduttavana ja suljettuna tai eristäytyneenä. Mutta tuo mustavalkoinen katse kadottaa rajojen tuoman järjestyksen, kiinteyden ja suojan.

    Avokonttorissa tosiaan seinät puuttuvat, jolloin ideoiden voisi ajatella lentelevän villisti vapaana nurkasta toiseen. Näin voi joskus tapahtua, mutta toisinaan rajojen purkaminen voi lisätä näkymättömämpiä rajoja ja rajoitteita. Kun avokonttorissa sanot jotain yhdelle, saatat samalla keskeyttää kymmenen ihmisen työnteon, jolloin lopulta kukaan ei uskalla sanoa mitään.

    Avoimuus voi joissakin tapauksissa tarkoittaa myös epäjärjestystä ja sotkuisuutta, irrallisuutta ja yhteisöllisyysvajetta tai vuotavaa virtausta. Ketä kuunnella ja miten hallita, kun kaikki saavat huutaa? Kenen joukoissa seisot, kun joukot muuntuvat? Mihin luotat, mihin tartut, katoaako ydin, jos kaikki virtaa valtoimenaan?

    Rajansa kaikella, avoimuudellakin.

     

    Aiheesta lisää:
    Hernes, T. (2004). Studying composite boundaries: A framework of analysis. Human Relations, 57(1), 9-29.
    Toivanen, M, Janhonen, M, Järvensivu, A. & Vesa S. (2014). Rajoja rikkovaa työtä – kun tehdään yhteistyötä yli hallinnollisten rajojen. Hallinnon tutkimus, 33, 3, 271-278.

    31.10.2019