keskiviikkona 15. huhtikuuta 2020

Digitalisaatio ei vielä ole kaikkien kaveri

Koronapandemia on pakottanut suomalaiset kehittämään digiosaamistaan, kun varsinkin tietotyöläiset ovat siirtyneet etätöihin, koululaiset etäopetukseen ja riskiryhmiä on kehotettu pysymään kodeissaan. Ollaanko nyt ottamassa uutta digiloikkaa, jossa viimeisetkin internetin ulkopuolella olevat suomalaiset – noin 10 prosenttia väestöstä – hyppäävät internetin käyttäjiksi? Voisiko digitalisaatiosta vihdoin tulla kaikkien kaveri? Onko pakko riittävä motivaattori?

Digiosaaminen on parhaimmillaan varmaa, kriittistä ja luovaa tietotekniikan käyttöä, jonka avulla kansalainen voi tehdä työtä, työllistyä, oppia, luoda uutta, viettää vapaa-aikaa ja osallistua yhteiskuntaan (Punie 2013).

Digitaalisten laitteiden ja verkkopalvelujen käyttö vaatii ihmiseltä uudenlaista toimijuutta. Kun ennen saimme olla palvelujen kohteena, verkkopalveluiden käyttö vaatii meiltä kansalaisina palveluiden sisällön ymmärtämistä ja itsepalvelukykyä. Se, kuinka toimijuutemme ja osaamisemme kehittyvät tietokoneiden, mobiililaitteiden ja verkkopalvelujen käyttäjinä, on silti monesta asiasta kiinni. Avaan asiaa syvemmin toimijuuden eri puolien kautta (Jyrkämä 2008):

Kyetä

Digilaitteiden käyttö vaatii, että meillä on fyysiset ja psyykkiset edellytykset käyttää niitä sujuvasti. Näitä edellytyksiä voidaan kutsua toimintakyvyksi, jossa ikääntyessä voi tapahtua muutoksia. Kykeneminen voi siis vaihdella ihmisestä toiseen ja elämänvaiheesta toiseen. Vaatii tiettyä sitkeyttä katsoa esimerkiksi suurennuslasilla kännykkää. Itsekin hiljattain mahdollistin miellyttävämpää tietokoneella toimimista hankkimalla niin sanotut päätelasit.

Voida

Meillä tulee olla mahdollisuus käyttää tietokonetta tai mobiililaitteita. Tässä olemme kansalaisina vielä eriarvoisessa asemassa. Joillain on varaa hankkia uudet laitteet parin vuoden välein, kun jotkut ovat kirjastojen yleisten tietokoneiden varassa. Koronakriisin aikanakaan ei kotiinsa eristyneille ihmisille kukaan viranomainen tuo tablettia käyttöön ulkomaailman kontaktien ylläpitäjäksi.

Tuntea ja haluta

Jotta voimme oppia uusia tapoja toimia, oli se sitten verkkokokous tai vaikka passin hankinta verkossa, meidän pitää olla motivoituneita oppimaan uusi tapa ja suhtautua uuteen tilanteeseen uteliaana ja toiveikkaana. Kokemukset erilaisista käyttötilanteista, joissa kaikki ei menekään sujuvasti, kerryttävät helposti ärsytyksen ja turhautumisen tunteita. Kielteiset tunteet voivat jatkossa lamaannuttaa digitoimijuutta.

Osata

Digikäyttö vaatii jatkuvaa oppimista, ja osaaminen kasvaa käytössä. Työpaikalla on yleensä järjestetty it-tuki, joka ratkoo työntekijöiden ohjelmien käytössä esiin tulevat pulmat ja huolehtii verkon toimivuudesta. Mikä parasta, tuki on verkossa ja puhelimitse saavutettavissa. Työn ulkopuolella olevat joutuvat tukeutumaan joko läheisten, usein nuoremman sukupolven, auttamishaluun tai hakeutumaan vapaaehtoisperiaatteella tarjottavaan kirjastojen ja järjestöjen digitukeen. Digiosaaminen ei ole pelkkää näppäilytekniikkaa, tarvitaan myös tiedonlukutaitoa ja tietoturvakysymysten hallintaa.

Täytyä

Digitaalisesti asiointi lisääntyy ”pakon edessä”, kun palvelut menevät yhä enemmän verkkoon. Työympäristö muuttuu useimmilla digitaaliseksi, ilman että yksittäinen työntekijä siihen pystyy vaikuttamaan. Olosuhteet toki tuuppaavat meitä digikäyttäjiksi, mutta edellä mainittujen toimijuuteen liittyvien edellytysten tulee myös täyttyä.

Se, että meistä kaikista tulisi digitalisaation kavereita, ei siis ole itsestään selvää. Oletko sinä tyyppiä ”osaan, haluan, kykenen ja pidän” vai tyyppiä ”kykenen, haluan, mutta en voi, enkä osaa”? Edes se, että meidän täytyy yhä enemmän käyttää digitaalisia välineitä, ei muuta meitä hetkessä osaaviksi digikansalaisiksi tai digityöntekijöiksi.

Lisätietoja:
Työterveyslaitoksen Digitalisaatio kaikkien kaveriksi -hankkeessa etsitään ratkaisuja suomalaisten palkansaajien digitaalisten kuilujen ylittämiseen.

 

Kirjoituksen lähteet:

  • Jyrkämä, J. 2008. Toimijuus, ikääntyminen ja arkielämä – hahmottelua teoreettis-metodologiseksi viitekehykseksi. Gerontologia 4/2008. sivut 190-203.
  • Punie, Y. 2013. Preface. In Ferrari A. DIGCOMP: A framework for developing and understanding digital competence in Europe. European Commission, Joint Research Centre – Institute for Prospective Technological Studies. Luxembourg: Publication Office of the European Union.
  • Saari, E., Korjonen-Kuusipuro, K, Hirvonen, M., Turunen, J. & Kalavainen, S. Voluntary work for digital surviving of the citizens – enabler of agency and source for mutual learning. Nordic working life conference 28-29.9.2020, Aalborg. Extended abstract.

15.4.2020