maanantaina 11. tammikuuta 2021

Etätyö alkavan vuoden työsuojelukysymyksenä

Etätyö on tullut jäädäkseen. Viimeaikaisten selvitysten mukaan etätyöstä on sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia. Itse kukin meistä etätyötä tehneistä lienee jo löytänyt oman suhteensa etätyöhön ja alkanut suunnitella, miten toteuttaa etätyötä sitten, kun se on mahdollisuus eikä pakko.

Etätyö mainittiin useimmin lähiajan uudeksi työsuojelukysymykseksi Työsuojelupaneelissa, jossa vuosittain kysymme työsuojelupäälliköiltä ja -valtuutetuilta: Mitä työpaikkasi työsuojelutoimintaan vaikuttavia uusia asioita tai ilmiöitä ja haasteita tai uhkia on näköpiirissä?

Etätyö on monipuolinen ilmiö. Vastaajia pohdituttivat muun muassa työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen, töiden organisointi sekä luottamus töiden tekemiseen ilman valvontaa. Eniten etätyöstä tuotiin esille seuraavia työsuojelunäkökulmia:

Ergonomia

Etätyössä ei läheskään aina ole mahdollisuutta rakentaa itselleen hyvää työpistettä, joka sallii optimaaliset työasennot ja niiden vaihtelut sekä sopivan valaistuksen. Rauhallisen työpisteen löytäminen kotikonttorilla ei myöskään ole itsestään selvää.

Kotitoimistoergonomiasta näyttää tulleen merkittävä ergonomian alalaji. Työsuojeluväen alkavan vuoden tehtävänä voisikin olla jakaa esimerkkejä, minkälaisia ergonomisia ratkaisuja kotioloihin on tuunattu joko omatoimisesti tai työnantajan tukemana.

Työssä jaksamisen seuranta ja kuormituksen hallinta

Vastaajat kantoivat huolta niistä, jotka kokevat yksinäisyyttä, jos yhteydenpito omiin työkavereihin ja esihenkilöön vähenee. Myös esihenkilöiden yksinäisyys tuotiin esille. Vastauksista heijastui myös huoli jaksamisen seurannasta: etätyössä on helpompi piilotella elämänhallinnan ongelmia tai uupumisen ensioireita.

Miten etätyössä varmistetaan henkilöstön työssä jaksaminen, kun se normaalistikin on usein koettu hankalaksi? Joku vastaajista toi esille, että ei ole keinoa saada selville henkilöstön jaksamistilannetta, kun etäyhteyksillä porukka ei puhu ja aiemmin asiasta on päässyt perille henkilöstön keskuudessa kulkiessa ja jutellessa kasvokkain spontaanisti epävirallisissa yhteyksissä.

Yhteisöllisyyden katoaminen

Vuorovaikutuksen väheneminen ja sen laadun muuttuminen tulivat esille useissa vastauksissa. Sisäisen viestinnän hiipuminen, hiljaisen tiedon siirtymättömyys sekä ryhmä- ja vertaistuen puuttuminen nähtiin etätyön uhkiksi.

Yhtä lailla vastauksissa haikailtiin yhteisiä kahvihetkiä, virkistäviä juttelutuokioita ja hauskoja henkilöstötilaisuuksia. Useissa vastauksissa oltiin huolissaan yhteishengen rapautumisesta. Toisaalta, käykö niin, että nyt paljon puhututtaneet ristiriitatilanteet vähenevät, kun vuorovaikutus tapahtuu etänä? Se jää nähtäväksi.

Etätyössä nähtiin kuitenkin myös paljon hyvää. Työsuojelukysymyksenä jää pohdittavaksi, miten edellä mainitut, tunnistetut uhat saadaan taklattua. Uskon, että työsuojeluväki fiksuna porukkana kääntää nämäkin uhat mahdollisuuksiksi omilla työpaikoillaan ja etätyössä saadaan työssä onnistumisen kokemuksia sekä yksilöinä että työyhteisöinä.

Lopuksi vielä etätyöstä puhumisen vastapainoksi on hyvä muistaa niitä, joille etätyön tekeminen ei ole mahdollista. Työsuojelupaneelin vastauksissa tuli esille, miten hyvin läsnäoloa edellyttävillä työpaikoilla ja työtehtävissä on selviydytty. Työpaikoilla on löydetty uusia keinoja työn tekemiseen kasvokkaisia kohtaamisia minimoiden ja tartunnoilta suojautuen, ja siinä työsuojelutoimijat ovat olleet keskeisessä roolissa.

Iso kysymys on edelleen myös se, mitä tästä poikkeustilanteesta on opittavissa esimerkiksi kausi-influenssan haittojen minimoiseksi. Jäädäänkö jatkossa entistä helpommin kotiin sairastamaan?

Lisätietoja:

11.1.2021