keskiviikkona 15. toukokuuta 2019

Haetaanko työhyvinvointikyselyillä pahoinvointia?

Työhyvinvointikyselyillä haetaan usein syy-seurausyhteyksiä työssä terveenä pysymiselle ja työkyvyttömyydelle. Mutta oleellista on myös kysyä työn voimavaratekijöitä.

Työelämäprofessori Pekka Mattila pohti Ylen blogikirjoituksessa 29.4., keskittyvätkö työterveyden asiantuntijat liiaksi työpahoinvointiin. Työntekijöille suunnatut kyselyt ovat hänen mukaansa täynnä kielteisiä kysymyksiä, ja lopputuloksena on uhka siitä, että ennuste toteuttaa itseään: ”Kun kaikki torvet soittavat työelämän kamaluutta, kynnys jäädä pienelle sairaslomalle pelkästään mielipahan ja arkiväsymyksen takia madaltuu.”

Mattilan väitteissä on siinä mielessä perää, että työhyvinvointikyselyissä haetaan usein selittäviä tekijöitä sille, miksi työntekijät ovat pitkään sairaslomalla tai jäävät ennenaikaisesti eläkkeelle. Tämän perinteen tausta on yhtäältä lääketieteellisessä lähestymistavassa työhyvinvointiin: tutkimuksilla haetaan nimenomaan tieteellisiä syy-seurausyhteyksiä työssä terveenä pysymiselle ja työkyvyttömyydelle. Tällöin työssä viihtyminen ja työn positiiviset vaikutukset hyvinvoinnille ovat vähemmän oleellisia.

Toisaalta koko työhyvinvointikeskustelu pyörii julkisessa ja poliittisessa keskustelussa työkyvyttömyydessä ja varsinkin sen kustannuksissa. Kun ylimpänä tavoitteena on saada säästöjä työkyvyttömyyttä ehkäisemällä, ei ole ihme, että työkyvyttömyyden riskitekijöihin keskitytään kyselyissäkin.

Kuten Pekka Mattila kolumnissaan muistuttaa, on tärkeää pitää mielessä, että työssä myös voidaan hyvin. Ja myös työssä hyvin voimista pitää tutkia.

Kaksi kolmasosaa kokee työn imua

Työterveyslaitoksen sote-henkilöstölle suunnatussa Mitä kuuluu? -työhyvinvointikyselyssä tarkasteltiin vuonna 2018 paitsi työn kuormitustekijöitä myös työn voimavaratekijöitä.

Vaikka sote-henkilöstö on jatkuvan muutoksen, lisääntyvän työmäärän ja kovien säästöpaineiden keskellä, yli kaksi kolmasosaa kokee työnsä mielekkääksi. Samoin yli kaksi kolmasosaa kokee usein työn imua.  Sote-alan työyhteisöissä on lisäksi yhteistyökykyä ja sosiaalista pääomaa, ja lähiesimiestyö koetaan oikeudenmukaiseksi ja valmentavaksi.

Kyselyt mittaavat aina sitä, mitä niissä kysytään. Kysymysten tulee olla paitsi luotettavia ja valideja, niiden pitää myös mitata oikealla tavalla koko tarkasteltavaa ilmiötä. Sen lisäksi, että selvitetään mitkä asiat tuottavat työntekijöille pahoinvointia, on tärkeää saada selvittää myös hyvinvointia ja jaksamista arkeen tuovat asiat.

Hyvin rakennetun työhyvinvointikyselyn ja sen tuottamien monipuolisten mittareiden avulla päästään työpaikoilla siihen, minkä takia kyselyitä ylipäätään tehdään: kyselyn tulosten käsittelemiseen työntekijöiden kesken ja kehittämistoimenpiteiden tunnistamiseen.

15.5.2019