torstaina 06. syyskuuta 2018

Halusta, epävarmuudesta ja turvasta

Seksuaalisesta häirinnästä teatterialalla puhutaan nyt entistä enemmän. Taidealallakin on oikeus tehdä töitä turvassa ja suojassa. Voisiko seuraavaksi nostaa esiin myös muita esittävän taiteen työturvallisuuskysymyksiä?

Antti Holman Järjestäjä-romaanin minäkertoja Tarmo kuvittelee teatterin jännittävänä työpaikkana, jossa on ”sivistynyt mutta seksuaalinen tunnelma”. Päästyään teatteriin töihin hän kulkee kalseilla käytävillä ja nakkikastikkeen hajuisessa henkilöstöruokalassa pohtien, missä se hänen kuvittelemansa teatteri oikein on. Eroottinen tunnelma löytyy harjoituksista, joissa kaikkien työryhmän miesten halut – ei aina ollenkaan sivistyneet – kohdistuvat nuoreen naisnäyttelijään.

Teatterialan järjestöt järjestivät Tampereen Teatterikesässä elokuun alussa seminaarin Yleistä vai erityistä? Seksuaalinen häirintä teatterialalla. Seminaarissa keskusteltiin siitä, mihin seksuaalinen häirintä teatteri- ja elokuva-alalla kytkeytyy ja miten työkulttuuria tulisi muuttaa. Työkulttuurin muutosta esittävissä taiteissa tutkimme ja edistämme myös Floor is yours! -hankkeessa, jossa työskentelen tutkijana.

Seminaarin ohjelmassa oli asiantuntija-alustuksia ja paneelikeskustelu. Paneelia vetänyt Helena Kallio huomioi, että seksuaalinen häirintä ja muut epäasiallisen käyttäytymisen muodot kolahtavat teatterissa useimmin juuri nuoreen naisnäyttelijään. Kallio kävi läpi journalistista, taiteellista ja tutkimuksellistakin materiaalia, jossa seksuaalista häirintää teatterialalla on jo parinkymmenen vuoden ajan käsitelty. Kuitenkin tarvittiin amerikkalaislähtöinen sosiaalisen median kampanja – #metoo – jotta keskustelu käynnistyi Suomessa kunnolla.

Ehkä olemme ajatelleet Järjestäjän Tarmon tavoin seksuaalisuuden liittyvän teatteriin jollain olemuksellisella tavalla, ja siihen liittyvän vallankäytön olevan väistämätön osa teatterityötä? Ehkä olemme ajatelleet, että nuorten naisten nyt muutenkin vain täytyy sietää kaikenlaista?

Teatterityössä tullaan lähelle toista

Toisaalta, seksuaalisuushan tosiaan kytkeytyy teatteriin olemuksellisesti. Teatterityön professori Pauliina Hulkko kuvasi paneelikeskustelussa teatterityön luonnetta. Hulkon mukaan seksuaalisuus ja halu ovat ehdottomasti osa teatterityötä – ne ovat osa kaikkea ihmisten välistä vuorovaikutusta. Hulkon mukaan olennaista on työskennellä sen hyväksi, ettei jonkun, esimerkiksi ohjaajan, halu dominoi työskentelytilanteita.

Toinen panelisti, ohjaaja, kirjailija Otso Kautto jakoi ajatuksen: teatterityöhön liittyy vaikeasti määriteltävä romanssin kaltaisuus, jossa on luovaa voimaa. Havainnon tunnistanee moni esittävän taiteen tekijä. Teatterityössä tullaan monella tavalla lähelle toista. Esitysten tekeminen edellyttää sitä. Holman romaanin Tarmo huomioi, että teatterissa kukaan ei kättele, kaikki halaavat toisiaan.

Hulkon mukaan esityksen valmistaminen on sotkuinen prosessi, jossa kaikkien pitää kestää keskeneräisyyttä, ja erityisesti esiintyjät ponnistelevat kohti oman uskaltamisen rajoja. Hulkko kysyi, miten tässä epävarmuudessa voi olla ”turvalliset työolot”, niin kuin termi kuuluu. Kysymys tuo esiin sen, että taidealan työstä vallitsee kaksi rinnakkaista puhetapaa, jotka mahtuvat huonosti samoihin keskusteluihin. Yhtäältä taiteen tekeminen ymmärretään omalakisena, jopa mystisenä. Toisaalta taiteesta on puhuttu viime vuosina enenevässä määrin työnä – työsuojelun, työhyvinvoinnin ja työturvallisuuden termein. Tähän trendiin liittyy myös nouseva keskustelu epäasiallisesta kohtelusta esittävän taiteen alan työssä.

Turvallinen epävarmuuksien tila

Seminaarissa Helena Kallio nosti kuitenkin esiin ajatuksen siitä, että seksuaalisen häirinnän kitkeminen teatterialalta on myös taiteellinen kysymys. Teatterin työtapoja ja ilmaisua on uudistettu koko 2000-luvun ajan. Alalle vasta tullut sukupolvi on seminaarin panelistien mukaan valveutunutta erilaisista sukupuolista ja seksuaalisuuksista, yhdenvertaisista toimintatavoista ja kunnioittavasta käyttäytymisestä.

Ehkä onkin niin, että työturvallisuus ja työsuojelu eivät enää lähitulevaisuudessa ole taiteellisesta prosessista erillistä jargonia. Mitä on olla turvassa ja suojassa – ne ovat filosofisia kysymyksiä, joiden syvällisen, ymmärtävän käsittelyn voisi ajatella olevan taideprosessien ydintä.

Tavoite on suuri, kuten Hulkko sen sanoitti: luoda turvallinen epävarmuuksien tila. Siinä turvassa voi toivottavasti sanoa ääneen muitakin asioita, joiden on ajateltu olevan osa esittävän taiteen työtä mutta jotka eivät oikein kestä päivänvaloa. Otetaanko seuraavaksi sairaana työskentely? Kuka aloittaisi somekampanjan?

6.9.2018