torstaina 25. tammikuuta 2018

Historiallinen kehitys ei ole tae tulevasta

Taloustieteen prosessori Roope Uusitalo kirjoitti 5.1.2018 Suomen Kuvalehdessä työelämän muutoksesta. Tilastokeskuksen Työolotutkimuksen sekä tilastojen pohjalta hän päätyi johtopäätökseen, että työelämä on muuttunut monella mittarilla parempaan suuntaan, muutokset ovat melko hitaita ja paras näkemys tulevaisuudesta saadaan tarkastelemalla menneisyyttä.

Uusitalon kirjoitus oli hyvä, myös siksi, että se herätti ajatuksia.

Kokonaisvaltaisen työelämätutkimuksen haasteet

Työolotutkimus on laadukas, ammattitaitoisesti kerätty aineisto, joka yksittäisenä aineistona kertoo tällä hetkellä kaikkein kokonaisvaltaisimmin työelämän tilasta ja muutoksesta Suomessa. Sillä on myös omat heikkoutensa, joiden vuoksi se ei riitä ainoaksi työelämän kehityksestä kertovaksi lähteeksi.

Työolotutkimuksessa haastavaa on tasapainoilu pitkiä trendejä mittaavien kysymysten ja uusien, myöhemmin valtavirtaistuvien ilmiöiden välillä. Kaikkea kiinnostavaa ei voida tarkastella, koska aineiston kerääminen on kallista.

Työolotutkimus kerätään noin viiden vuoden välein. Esimerkiksi epävarmuuden kokemisen kannalta saattaa olla merkityksellistä, missä vaiheessa taloudellista sykliä aineiston keräämishetkellä satutaan olemaan.

Toimialojen tilanne peittyy myös helposti kokonaiskuvaan. Esimerkiksi tarkemmissa analyyseissä juuri Työolotutkimuksen aineistosta havaittiin, että kunta-alalla kiire lisääntyi 1990-luvulla, eikä se ole koskaan palautunut aikaisemmalle tasolleen.

Koska laajat kansalliset tutkimukset eivät tuota tietoa toimialoista, moni ammattijärjestö on päätynyt tekemään kyselyjä oman jäsenkuntansa toimialoja koskien. Monesti nämä kyselyt lisäävät työelämän yleiskuvaan sellaisen osan, jota valtakunnalliset tutkimukset eivät ole tavoittaneet.

Toimialojen sisälläkin yksittäisten työpaikkojen tilanne eroaa. Esimerkiksi työkyvyttömyyden aiheuttamia kustannuksia tarkastelleissa tutkimuksissa on havaittu, että samalla toimialalla toimivien eri organisaatioiden välillä voi olla merkittäviä eroja.

Samat heikkoudet koskevat tai koskisivat kaikkia yksittäisiä tutkimuksia, jotka pyrkivät selvittämään kokonaisvaltaisesti työelämän tilannetta.

Työelämä muuttuu paremmaksi

Kuten Uusitalo toteaa, työelämä on muuttunut monilla mittareilla paremmaksi. Se on koko suomalaisen yhteiskunnan kannalta tärkeä asia ja tulosta muun muassa määrätietoisesta työstä työelämän kehittämiseksi.

Vaikka mittarit osoittavatkin keskimäärin myönteistä kehitystä kokonaisuuden tasoilla, kaikki ei työelämässä mene kuin Strömsössä. Yksittäisten ihmisten kohdalla tämä on merkinnyt esimerkiksi työn loppumista, häirintää tai epäasiallista kohtelua, työtapaturmaa tai työkyvyttömyyttä.

Työnantajille on koitunut työpahoinvoinnista ja työkyvyttömyydestä kustannuksia, jotka työnantajat olisivat halunneet välttää.
Jotkut työtehtävät loppuvat jatkossakin ja ihmiset joutuvat etsimään uutta työtä. Työelämän laadun kehittämisen suhteen tavoitteena on kuitenkin se, että vakavimmat riskit eivät toteudu yhdenkään työntekijän kohdalla. Niinpä esimerkiksi työtapaturmien osalta globaaliksi tavoitteeksi on otettu nolla tapaturmaa (Vision Zero). Kun tämän tyyppisissä tavoitteissa onnistutaan, myös työnantajien kustannukset ovat pienemmät.

Työelämää kehitetään ennakoiden

Hyvä mennyt kehitys ei jatku automaattisesti. Tarjolla olevan työn, työn tekemisen tapojen, organisoitumisen ja johtamisen muutokset sekä teknologinen kehitys nostavat esiin uudenlaisia riskejä. Tarvitaan näiden uusien riskien tunnistamista ja osaamista riskien hallitsemiseksi.
Yksi esimerkki uusista riskeistä, jotka Työolotutkimuksessakin on havaittu, ovat lisääntyneet uniongelmat.

Toisena esimerkkinä voi mainita sen, että tietotyön lisääntyessä aivotyöhön liittyvään kuormitukseen sekä palautumiseen on tarpeen kiinnittää aikaisempaa enemmän huomiota.

Kolmanneksi esimerkiksi voi nostaa esiin rakenteelliset uudistukset. Julkisella sektorilla sote- ja maakuntauudistuksessa on tarpeen pohtia, minkälaisia riskejä suuret henkilöstösiirrot aiheuttavat henkilöstölle ja miten työnantajien tulisi ennakoida ja johtaa tätä siirtoa.

Työn murros edellyttää myös uudenlaista työelämätietoa

Valtioneuvoston kesäkuussa 2017 julkaistussa tulevaisuusselonteossa todettiin, että työn murros on Suomen suurin haaste. Erityisenä ajurina murroksessa on teknologinen kehitys. Muutokset eivät tapahdu nopeasti vaan muutos kestää sukupolvien yli. Murroksen piirteisiin kuulunee se, että tulevaisuutta ei voida ennustaa suorana jatkumona siitä, mitä menneisyydessä tapahtui.

Työelämän kehittämistä ei voida perustaa siihen odotukseen, että kaikki jatkuu kuten ennenkin. Valitettavasti dataa ei tulevaisuutta koskien ole samalla tavalla käytettävissä kuin menneisyyttä koskien.

Uudistamista tarvitsee myös työelämää koskevan tiedon kerääminen ja analysointi. Kun yhteiskunta yhä useammalla alueella elää online-elämää, viiden vuoden välein päivittyvä Työolotutkimuskin kaipaa täydennystä muista, mahdollisimman reaaliaikaisista aineistoista.

Digitaalisuus lisää työelämätiedon määrää, mutta tieto on pirstaleista. Tämän tiedon kokoaminen varmistaa kuitenkin sen, että meillä on työelämän kehittämiseksi aikaisempaa ajantasaisempi ja yhteinen tilannekuva. Valmistelua tämän tilannekuvan saamiseksi jatkossa tullaan Työterveyslaitoksella tekemään yhdessä työelämätiedon tarvitsijoiden kanssa kuluvan kevään aikana.

25.1.2018