torstaina 14. toukokuuta 2020

Hooäffää rakennusalalle – tavoitteena sujuva ja turvallinen työ

Onko työjärjestelyt ja -olosuhteet suunniteltu niin, että ne tukevat sujuvaa ja turvallista työtä? Entä miten esimiehet ja johtajat puhuvat turvallisuudesta arjessa? Ovatko teot ja sanat samassa linjassa? Tässä muutama esimerkki siitä, mitä inhimilliset tekijät tarkoittavat.

Päättymässä olevan MoSaC-tutkimushankkeen aikana on puhuttu paljon hooäffästä eli inhimillisistä tekijöistä (Human Factors, HF) rakennusalalla. Tutkimuksessa kehitettiin turvallisuuskoulutuksen menetelmiä ja selvitettiin, miten erilaiset menetelmät vaikuttavat turvallisuusosaamiseen ja -ajatteluun.

Arkipuheessa inhimilliset tekijät ymmärretään hyvin monin eri tavoin ja aivan liian usein sen ajatellaan tarkoittavan lähinnä yksittäisen ihmisen virheitä tai asenneongelmaa. Inhimillisten tekijöiden näkökulma on kuitenkin paljon laajempi: sillä tarkoitetaan kaikkia niitä tekijöitä, jotka voivat joko heikentää tai tukea ihmisten sujuvaa ja turvallista toimintaa.

Ihmisen toimintaan vaikuttavat tekijät voidaan ryhmitellä yksilö-, työ-, ryhmä-, organisaatio- ja verkostotason tekijöiksi. Jo yksilötasolla on lukuisia eri tekijöitä, esimerkiksi ihmisten tiedonkäsittelyn kykyihin ja rajoituksiin liittyvät asiat. On ymmärrettävä, että ihminen ei esimerkiksi aina havaitse tai muista kaikkea, etenkään, jos työtilanne on kiireinen tai väsymys alkaa painaa. Haasteet työjärjestelyissä ja työolosuhteissa heikentävät ihmisen tiedonkäsittelyä ja mahdollisuuksia onnistua turvallisessa työskentelyssä.

Myös ryhmätason tekijät, kuten vaikkapa kommunikaatio, ilmapiiri ja yhteinen tilannetietoisuus ovat turvallisuuden kannalta hyvin tärkeitä. Parhaimmillaan työryhmä tukee jäsentensä turvallista toimintaa, mutta pahimmillaan tilanne voi olla aivan päinvastoin.

Organisaation ja johtamisen tasolla luodaan edellytykset sujuvalle ja turvalliselle työlle. Useat tutkimukset osoittavatkin, että organisaation turvallisuusarvoilla, viestintäkäytännöillä, johtamisella ja johdon prioriteeteilla on huomattavasti suurempi vaikutus yksilön turvalliseen käyttäytymiseen kuin niin sanotuilla “asenneongelmilla”.

Iso merkitys on esimerkiksi sillä, miten esimiehet ja johtajat puhuvat turvallisuudesta arjessa, ja ovatko teot ja sanat samassa linjassa. Inhimillisten tekijöiden hallinnassa on kyse turvallisen toiminnan edellytysten tunnistamisesta, luomisesta ja varmistamisesta. Siksi kehittämistä on tehtävä läpi koko organisaation, eikä sitä voi kohdentaa pelkästään esimerkiksi työntekijätasolle.

Turvallinen toiminta varmistettava rakennushankkeissa

Erityisesti rakennusalalla korostuu alihankintaketjuissa ja yhteisillä työmailla toimiminen – ei riitä, että turvallisuutta ja työn sujuvuutta tarkastellaan vain oman organisaation sisällä. Tällöin tarvitaan inhimillisten tekijöiden kokonaisvaltaista hallintaa ja ymmärrystä siitä, miten turvallisen toiminnan edellytykset luodaan rakennushankkeissa:

Ymmärretäänkö suunnitteluvaiheessa, miten paljon suunnitteluratkaisut vaikuttavat myöhemmissä vaiheissa työskentelyn turvallisuuteen ja sujuvuuteen? Miten rakennuttaja varmistaa, että kaikilla työmaalla tai alihankintaketjussa toimivilla säilyy jaettu ymmärrys ja tilannekuva hankkeen tilasta ja turvallisuuteen vaikuttavista tekijöistä? Miten sujuva ja turvallisuutta tukeva viestintä toteutuu, kun mukana on monia eri toimijoita ja sujuvaa yhteistä kieltäkään ei aina ole? Tämän vuoksi rakennusalalla inhimillisten tekijöiden hallintaa on välttämätöntä miettiä toimialalähtöisesti.

Yksi keskeinen osa inhimillisten tekijöiden näkökulmaa on toisten osapuolten syyttelystä luopuminen. Me ihmiset helposti ajattelemme, että ”ei meidän yritys ole se ongelma ja me kyllä osataan, mutta kun ne muut”. HF-ajattelussa lähdetään liikkeelle siitä, että pyritään yhteistyössä eri toimijoiden kanssa mahdollisimman hyvin tunnistamaan kaikki ne yksilöön, työhön, työryhmiin, organisaatioihin ja verkostoon liittyvät asiat, joiden tulee olla kunnossa, jotta työskentely on kaikille osapuolille turvallista ja sujuvaa. Tämän jälkeen on tietysti pohdittava, miten nämä edellytykset laitetaan kuntoon.

Rakennusteollisuuden työturvallisuusviikon 10.–15.5.2020 kunniaksi haluaisinkin haastaa kaikki rakennusalalla toimivat pohtimaan näitä näkökulmia:

  • Onko meidän työpaikallamme yhteinen ymmärrys siitä, mitkä ovat turvallisen ja sujuvan työskentelyn edellytykset? Entä ovatko ne kunnossa kaikkien osapuolten mielestä?
  • Tunnistammeko, miten minun tai työpaikkani toiminta vaikuttaa muiden mahdollisuuteen työskennellä turvallisesti? Mitä voisimme tehdä paremmin?
  • Osaammeko ongelmatilanteissa syyttelyn sijaan kysyä, mitä pitäisi muuttaa, jotta jatkossa sen toisen osapuolen olisi helpompaa toimia turvallisesti?

 

Lisätietoja:
MoSaC-tutkimushanke

14.5.2020