torstaina 02. tammikuuta 2020

Ihmisen hyvinvointi ykkösasiaksi sote-valmistelussa

Tulevan sote-uudistuksen lähtökohdaksi tulee ottaa ihmisen kokonaisvaltainen hyvinvointi. Palveluja suunniteltaessa kannattaa huomioida erityisesti sosiaaliseen hyvinvointiin vaikuttavat asiat. Näin ohjeistavat edellisen hallituskauden sote- ja maakuntavalmistelua johtaneet muutosjohtajat.

Syksyllä 2019 käynnistyneessä sote-uudistuksen valmistelussa tulee hyödyntää edellisen hallituskauden sote- ja maakuntauudistuksessa kerätyt opit ja hyvät käytännöt.

Vaikka edellinen uudistus ei edennyt poliittisesti niin kuin tavoiteltiin, valmistelutyö eteni hyvin maakunnissa. Niissä ymmärrettiin, että asiakkaat ovat erilaisia ja tarvitsevat erilaisia palveluja. Katse suunnattiin yksilöön ja hänen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiinsa, jossa oleellista on myös hyvinvoinnin sosiaalinen ulottuvuus. Kaikki tämä tehtiin yhdessä, yli perinteisten hallintosiilojen.

Näin kertovat 14 sote- ja maakuntauudistuksen muutosjohtajaa ja -koordinaattoria, joita Työterveyslaitos haastatteli maalis–toukokuussa 2019 osana sosiaalisen hyvinvoinnin tutkimushanketta.

Yhteisöön kuuluminen vahvistaa hyvinvointia

Sosiaalisen hyvinvoinnin näkökulma on tarpeellinen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä: se täydentää kuvan ihmisten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja tuo esiin ihmisten erilaisuuden.

Sosiaalinen hyvinvointi laajentaa tarkastelua terveydenhuollosta, jonka ympärillä sote- ja maakuntauudistus haastateltavien mielestä korostetusti liikkui. Varsinkin uutisissa ja lehtijutuissa uudistus pelkistyi usein terveyskeskuksiin ja niiden asiakasvalintoihin.

Sosiaalinen hyvinvointi on esimerkiksi sitä, että ihminen tuntee kuuluvansa lähiyhteisöönsä ja että hän kokee pystyvänsä pitämään itsestään huolta. Sosiaalisilla kontakteilla, harrastuksilla ja elinympäristöllä on tässä tärkeä rooli. Työnteko tarjoaa mahdollisuuden kuulua työyhteisöön ja toimia aktiivisesti, joten se merkitsee paljon muutakin kuin toimeentulon hankkimista.

Sosiaalista hyvinvointia voidaan edistää muun muassa lisäämällä ihmisten mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen, edistämällä työllistymistä ja osaamista sekä huomioimalla ihmisten erilaiset tarpeet palvelutuotannossa.

Lapsiperheille ja nuorille erityistä tukea

Mielenkiintoista haastateltujen muutosjohtajien puheessa oli, että sosiaalista hyvinvointia lähestyttiin yleensä hyvinvoinnin puuttumisen kautta. Heidän mielestään varsinkin lapsiperheiden ja nuorten sosiaalista hyvinvointia tulisi edistää. Nämä väestöryhmät nostettiin esiin ennen kaikkea siksi, että niissä syrjäytymiskehitys pitäisi saada katkaistua mahdollisimman varhain.

Vastaavasti työssä olevien hyvinvointia ja esimerkiksi työhyvinvointia ei otettu haastatteluissa esiin juuri lainkaan.

Toisaalta kriittisten väestöryhmien tunnistaminen oli valmistelussa oleellista ja maakuntien asiakkaita jaoteltiin erilaisiin asiakasryhmiin. Paljon palveluja tarvitseville ihmisille oli tarkoitus antaa enemmän palveluohjausta ja tukea, kun taas vähemmän tarvitseville olisivat voineet riittää vaikkapa sähköiset itsehoitopalvelut. Ja kun palveluvalikoimaan olisivat kuuluneet sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalvelut, olisi asiakkaasta saatu kokonaisvaltainen ote.

Valmistelu pakotti tekemään yhteistyötä

Vaikka sote- ja maakuntauudistusta kritisoitiin julkisuudessa, siinä päästiin haastateltavien mielestä erittäin hyvin eteenpäin juuri kokonaisvaltaisen yksilön hyvinvoinnin edistämisessä. Valmistelu oikeastaan pakotti eri hallinnonalat ja järjestöt yhteistyöhön ja yhteisen kielen käyttämiseen. Ihmisten erilaisia palvelutarpeita ja palvelupolkuja mietittiin asiakkaan näkökulmasta.

Lisäksi valmistelussa syntyi paljon hyviä sosiaalista hyvinvointia edistäviä hankkeita, jotka ovat jääneet elämään kuntien yhteistoiminnassa.
Haastateltavien suusta tulikin melko yhtenäinen viesti ja huoli tulevaa sote-uudistusta kohtaan: tehtyä hyvää työtä ei saisi nyt hukata. Monialaiset, kansalaisten hyvinvointia tukevat maakunnat olisivat juuri sellaista uutta ajattelua, jota Suomen julkishallinnossa ja sote-palvelujen tuottamisessa tarvittaisiin.

 

Lisätietoja:

Sowellus-hanke on Työterveyslaitoksen, Kuntaliiton, Varsinais-Suomen Sosiaalialan osaamiskeskuksen, Turun kaupungin ja Helsingin yliopiston yhteinen tutkimushanke, jossa selvitetään sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja sen rakenteita maakunta- ja sote-uudistuksessa. Hanketta rahoittaa valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta (VN TEAS).

2.1.2020