maanantaina 10. elokuuta 2015

Ilman inspiraation kipinää ihminen uppoaa

Viime aikoina työssä tylsistyminen on noteerattu myös medioissa. Otsikoissa hehkuu ”boreout-ilmiö”, aivan kuin kyseessä olisi jotain uutta ja ajalle tyypillistä.

Työssä tylsistyminen ei ole ilmiö. Siitä puhuminen on.

Tylsistymisestä on vaiettu, koska se on yhdistetty työpaikkoihin, joissa ei ole riittävästi tekemistä. Tylsistynyt mielletään laiskaksi, ja sitä pahempaa stigmaa saa protestanttisen työetiikan lävistämässä kulttuurissamme hakea.

Tylsistymisen kokemus liittyy usein siihen, että omaa kapasiteettia ei voi laittaa kunnolla likoon.  Syynä ei ole vain tehtävien määrä vaan niiden laatu. Työssä voi tylsistyä, jos tehtävät eivät tarjoa riittävästi mielekkäitä haasteita. Siksi on tärkeää, että oikeat ihmiset palkataan oikeisiin tehtäviin. Joku kukoistaa itsenäisessä työssä, toinen kaipaa tiimiä ympärilleen.

Joskus oman paikan löytäminen ottaa aikansa. Unelmatyöhön voidaan kasvaa, tai haluttuun päämäärään päästäkseen on maksettava oppirahoja muissa tehtävissä. Tämän kestää, jos yksilö kokee kehittyvänsä ja etenevänsä kohti omia tavoitteita.

Tylsistyminen ei ole pelkästään uusien työntekijöiden uhkakuva. Pitkään samoissa tehtävissä työskennelleet voivat rutinoitua. Kun työstä on tullut niin tuttua, että se hoituu lähes automaattisesti, on oppimisen ja haasteiden elämyksiä vaikea löytää. Rutiineja voi ja kannattaa rikkoa itsekin. Pienikin vaihtelu voi tuoda uusia oivalluksia ja säpinää työn arkeen.

Työssä tylsistyminen voi johtua muustakin kuin haasteiden puutteesta. Erityisesti asiantuntijatöissä itse työ koetaan usein kiinnostavana ja tärkeänä, mutta siihen ei ehkä voi paneutua niin hyvin kuin haluaisi. Tällöin kyse ei ole työn sisällöstä vaan sen tekemisen rajoitteista.

Työn organisoinnin ongelmat, turhalta tuntuva byrokratia ja tehottomat käytännöt, huono työilmapiiri ja jatkuvat keskeytykset haittaavat työn tekemistä mielekkäällä tavalla. Sählääminen ja tulipalojen sammuttelu tappavat inspiraation, vaikka itse työ ei kuormittaisikaan.

On tärkeää ymmärtää, että pelkkä työuupumuksen ehkäiseminen ei takaa hyvinvointia. Kuten Karl Ove Knausgård kirjoittaa: ”Tämä elämä ei kuormittanut minua millään tavalla, mutta koska siinä ei ollut pienintäkään inspiraation kipinää, se upotti minut kuitenkin.” Työssä tylsistymisen ennaltaehkäisy on sen oireiden kanssa elämistä parempi strategia.

Lotta Harju

Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen tutkija, joka on kiinnostunut siitä, miten työntekijät voivat omalla toiminnallaan tehdä työstään innostavampaa ja ehkäistä työssä leipääntymistä. Tutustu innostavien ja menestyvien työyhteisöjen INSPI-hankkeeseen.

Lainaus kirjasta: Knausgård, Karl Ove: Taisteluni. Toinen kirja. Like, 2012.

10.8.2015