torstaina 24. maaliskuuta 2011

Keskeytykset kuriin

Pakko kertoa, näin viime yönä kamalan painajaisen. Meidän työpaikalle oli palkattu motivaattori (älkääkä kysykö, en ole koskaan kuullutkaan). Joka tapauksessa, unessa oli kauhee meteli ja sekasorto. Motivaattori kulki pitkin käytäviä ja kolkutteli kaikkien oville vähän väliä, vaaleanpunainen unelmaperuukki heiluen.
Siinä sitten kaikki yritettiin selittää sille motivaattorille, että me ei nyt millään ehdittäisi näitä motivaatiojuttuja monta kertaa päivässä kun on aika paljon hommia kesken. Minä yritin esitellä motivaattorille uusinta Työ ja terveys –tutkimusta ja kertoa, että keskeytykset on tosi iso ongelma työpaikoilla: lähes puolet työntekijöistä kärsii siitä että varsinainen tehtävä keskeytyy jatkuvasti tai melko usein. Selitin, että on hirveän vaikea keskittyä siihen varsinaiseen hommaan kun motivaattori tsemppaa ovella vähän väliä.
No, motivaattori sanoi vain että höpöhöpö, paljon isompi ongelma jos teiltä puuttuu motivaatio. Ja lisäksi teillä on muutosvastarintaa. Te ette kyllä tee tuolla menolla yhtään innovaatiota ikinä! Niin se huusi meille.
Yritin sanoa sille, että tää on kyllä mun unelmatyöpaikka ja oon tosi motivoitunut ihan omasta takaa. Mutta en mä pysty nyt yhtään keskittymään kun koko ajan ajatus katkaistaan. Ei se kuunnellut yhtään. Sitten meidän kellokorttikone rupesi soimaan. Heräsin siihen, kello soi.
Kauhee uni, olin vielä töihin päästyäkin ihan stressaantunut. Laitoin punaisen valon työhuoneen ovelle palamaan, että vähän rauhoittuisin. Ryhdyin sitten selvittämään yhtä uutta hanketta. Puhelin ei soinut kertaakaan. En edes muistanut tarkistaa sähköposteja ennen lounasta, kun olin niin keskittynyt uuteen projektiin. En siinä työn touhussa osannut edes ihmetellä, miksi oli niin hiljaista ja rauhallista. Kun lähdin lounaalle, niin huomasin, että punainen valo palaa yhä ovessa ja puhelin oli unohtunut äänettömälle. Uusi hanke oli tosi hyvällä mallilla. Ja oli tosi motivoitunut olo. Iltapäivän hoitelin juoksevia asioita. Ihan unelmatyöpäivä.
Virpi Kalakoski
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen erikoistutkija, joka uskoo, että 10 vuoden päästä kaikki tietävät, mitä on kognitiivinen ergonomia.

24.3.2011