keskiviikkona 16. kesäkuuta 2021

Kontrolliryhmä antaa tutkijoille arvokasta tietoa

Tutkimushankkeissa huomio suuntautuu usein koeryhmään ja kontrolliryhmästä puhutaan vähemmän. Kun tutkimme työn tuunaamista Petäjäveden kunnassa, kontrolliryhmäläiset olivat mukana yhtä sitoutuneesti kuin muutkin.

Petäjäveden kunnassa opeteltiin työn tuunaamista eli työn oma-aloitteista, työntekijälähtöistä muokkaamista työhyvinvointia tukevaksi. Sitä tehtiin Työterveyslaitoksen avulla digitaalisin keinoin.

Kyse oli tutkimuksestamme ”Tyon imua työtä tuunaamalla -verkkovalmennuksella hyvinvointia ja terveyttä”. Siinä kunnan työntekijät jaettiin koeryhmään ja kontrolliryhmään.

Koeryhmällä tässä tutkimuksessa tarkoitettiin niitä kunnan työntekijöitä, jotka osallistuivat verkkovalmennukseen tutkimuksen mittausten aikana. Siinä ryhmässä tapahtuvia muutoksia tutkimuksessa tutkittiin.

Kontrolliryhmä puolestaan on verrokkiryhmä, johon koeryhmän tuloksia verrataan ja jossa ei pitäisi tapahtua mitään muutoksia tutkimuksen mittausten aikana.

Koe- ja kontrolliryhmä muodostettiin mahdollisimman hyvin toisiaan vastaavista ammattiryhmistä kuitenkin niin, että aina saman työpaikan työntekijät kuuluivat keskenään samaan ryhmään.

Tutkimushankkeissa kontrolliryhmien rooli on äärimmäisen tärkeä: ilman kontrolliryhmää emme saisi vertailutietoa tutkimuskohteestamme emmekä voisi sulkea tutkimusasetelmasta pois muita mahdollisia tutkittavaan ilmiöön vaikuttavia asioita.

Työntekijät sitoutuivat tutkimukseen

Kaikille Petäjäveden kunnan 268 työntekijälle tarjottiin vuoden 2019 aikana mahdollisuus osallistua Työn imua työtä tuunaamalla -verkkovalmennukseen. Siihen osallistui kaikkiaan 168 työntekijää, joista 112 kuului koeryhmään ja 56 kontrolliryhmään.

Kontrolliryhmään kuului työntekijöitä muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluista, kuntatekniikan palveluista, ruokahuollosta, koulusta ja päiväkodista.

Kaikki kunnan työntekijät olivat mukana sitoutuneesti. Siitä esimerkkinä ovat kontrolliryhmän 44 työntekijää, jotka sinnikkäästi vastasivat kaikkiin kolmeen tutkimuskyselyyn ja osallistuivat kolmesti sykemittauksiin. Sykettä mitattiin, koska tutkimuksessa selvitettiin myös työn tuunaamisen psykofysiologisia vaikutuksia.

Koeryhmäläiset osallistuivat verkkovalmennukseen ensin, kontrolliryhmäläiset myöhemmin. Molemmat ryhmät tuunasivat työtään monipuolisesti. Valmennuksessa opeteltiin tuunaamaan työn rakenteellisia ja sosiaalisia voimavaroja sekä työn este- ja haastevaatimuksia.

Rutiinit rikki ja kiitosta kollegalle

Työn rakenteelliset voimavarat ovat työhön ja työn järjestelyihin liittyviä asioita, jotka tekevät työstä mielekästä ja innostavaa. Ne helpottavat työn tekemistä ja tavoitteiden saavuttamista.

Niiden tuunaaminen näkyi muun muassa omien ja työpaikan yhteisten toimintatapojen kehittämisenä, rutiinien rikkomisena ja oman osaamisen hyödyntämisenä aiempaa laajemmin. Asiakkaiden kanssa kokeiltiin toimintatapoja, joiden ajateltiin ilahduttavan molempia osapuolia tai helpottavan työtä.

Työn voimavaroja voi lisätä myös tuunaamalla työn sosiaalisia voimavaroja. Myönteisen palautteen antaminen työkaverille pyytämättä näytti olevan suosituin tapa lisätä työn sosiaalisia voimavaroja. Yhdellä työpaikalla oli entuudestaan käytössä henkilökunnan wc-tiloihin sijoitettu palauteseinä, jolle kuka tahansa voi kirjoittaa tsemppikortteja.

Myönteisen palautteen antamisen lisäksi harjoiteltiin palautteen vastaanottamista ja epäkohtiin puuttuvan palautteen antamista rakentavasti.

Kontrolliryhmäläiset suhtautuivat hieman koeryhmää innokkaammin vinkkien kysymiseen työkavereilta tai esihenkilöltä ja palautteen antamiseen työkaverille.

”Ein” sanomista piti harjoitella

Työn estevaatimukset ovat työn voimavarojen ”kolikon kääntöpuoli”. Ne kuormittavat, harmittavat, vievät energiaa ja pahimmillaan hidastavat ja hankaloittavat työn tekemistä.

Niidenkin tuunaamiseen ja rajaamiseen kontrolliryhmäläiset löysivät monia keinoja. Työkuorman rajaamiseksi opeteltiin muun muassa kieltäytymistä tarjotuista lisätöistä. Työyhteisön tukea opeteltiin hyödyntämään myös työn estevaatimusten tuunaamisessa. Se tarkoitti esimerkiksi neuvon kysymistä ja raskaiden työtehtävien tekemistä yhdessä.

Yhdellä työpaikalla ideoitiin kiertävien työvuorojen hyödyntämistä niin, että jokainen tekee vuorollaan ikävämmätkin työt. Kuorman tasaamisen lisäksi tämä kasvatti ymmärrystä toista kohtaan, kun eri työtehtävät tulivat tutuiksi kaikille.

Osaamisen hyödyntäminen innostaa

Työn haastevaatimukset ovat innostavia mutta haastavia mahdollisuuksia työssä. Ilman haastevaatimuksia tylsistyisimme.

Työn haastevaatimuksia lisättiin esimerkiksi jakamalla omaa osaamista työyhteisön muille jäsenille, valmistamalla kaikkien käyttöön yhteisiä materiaaleja ja lomakkeita sekä kertomalla rohkeasti omia kehittämisideoita.

Työkavereiden auttaminen tietoteknisissä pulmissa mainittiin monta kertaa lisäroolina, jonka tietotekniikan kanssa paremmin pärjäävät työntekijät olivat ottaneet omakseen. Esimerkiksi kontrolliryhmään kuulunut suurtalouskokki Seija Kotamäki kuvasi työnkuvansa muuttumista:

”Suurtalouskokin työ on hyvin fyysistä ja työlästäkin. Tilauksia tehdään, yhteyttä pidetään ja ohjeita annetaan yhä enemmän netissä. Sähköpostia on seurattava ja asioita hoidettava myös tietokoneella. Olen meidän työpaikalla ’it-tukihenkilö’ muille, koska he ovat vähemmän tietokonetta käyttäneet ja sen takia epävarmoja. Innokkaasti otan vastaan uusia haasteita. Koen ne mielenkiintoisiksi ja mukaviksi.”

Keittiötyö uudistuu, asiakkaat hyötyvät

Ruokapalvelujen työntekijöillä oli työn kehittämiseksi myös muita ideoita, joilla voitaisiin uudistaa työtä ja samalla kohentaa asiakaskokemusta:

”Voisimme uudistaa salaattitarjontaa. Meillä on nykyisin sekoitettu salaatti. Salaatti voisi olla esillä komponentteina eli jokainen raaka-aine omassa astiassaan. Työaikaa saattaisi kulua enemmän mutta toisaalta dieettisalaatteja ei tarvitsisi tehdä. Asiakkaan näkökulmasta salaattipöytä näyttäisi runsaammalta.”

Työn tuunaamisen taidot tulivat heti verkkovalmennuksen aikana tarpeeseen, kun olosuhteet pakottivat työn muokkaamiseen Petäjäveden kunnassa vallinneen vesikriisin vuoksi. Vedenkulutuksen puolittaminen vaati väliaikaisten toimintatapojen keksimistä ja omaksumista monissa työtehtävissä.

Seija Kotamäki kertoi verkkovalmennuksen aikana tilanteesta näin:

”Meillä se tarkoittaa kertakäyttöisiä astioita, kannettua juomavettä ja tiskin minimoimista. Monenlaista tuunaamista on työhömme tehty, jotta saamme asiat rullaamaan. Viime torstaina vesikriisi nousi tasolle kaksi, eli hanaveden käytön puolittaminen jatkuu ja lisäksi sitä pitää vielä keittää 5–10 minuuttia.”

Tuunaamisen taidoista on eittämättä apua myös silloin, kun työssä kohdataan ennalta arvaamattomia, ulkoapäin tulevia muutoksia.

Lisätietoja:

16.6.2021