keskiviikkona 31. maaliskuuta 2021

Koronan kahdet kasvot sote-alalla

Peräti 92 prosenttia etätyötä tehneistä suomalaisista on ollut erittäin tai melko tyytyväisiä etätyön sujumiseen koronatilanteen aikana, kertovat työolobarometrin ennakkotiedot.

Saman havainnon olemme tehneet kollegoiden ja yhteistyökumppaneiden kesken: koronassa on ollut hyvääkin, eikä toimistolle halua takaisin oikeastaan kukaan. Olemme onnekkaita.

Voiko tilanteessa sote-alalla olla jotain hyvääkin?

Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöistä harvalla on mahdollisuus pakata läppäri reppuun ja siirtyä kevään korvalla kesämökin terassille kokoustamaan. Viime syksynä tekemämme kyselyn mukaan vain seitsemän prosenttia sotelaisista oli koronan takia siirtynyt etätyöhön.

Korona ei suinkaan mullistanut kaikkien työtä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Noin yksi viidestä Mitä kuuluu? -kyselyn vastaajasta vuonna 2020 kertoi, ettei korona ollut vaikuttanut heidän työhönsä. Hyvä huomata tämäkin.

Koronan takia työmäärä on kasvanut ja on joutunut oppimaan uusia tietoja ja taitoja:

  • Ylihoitajat ja osastonhoitajat (40 %)
  • Röntgenhoitajat (38 %)
  • Laboratorionhoitajat ja laborantit (35 %)
  • Sairaanhoitajat, terveydenhoitajat ja kätilöt (32 %)

Koronan aiheuttama työmäärän kasvu ja uudet oppimisvaatimukset korostuvat nuorten vastauksissa. Mitä vanhemmasta vastaajasta on kyse, sitä vähemmän kyseiset muutokset ovat koskettaneet omaa työtä.

Koronan aiheuttama työmäärän kasvu on kohdistunut erityisesti esimiehiin:

  • Työntekijät (36 %)
  • Lähiesimiehet (56 %)
  • Päälliköt ja johto (58 %)

Keskustelimme hiljattain erään HR-ammattilaisen kanssa, joka kertoi omassa organisaatiossaan käymästään keskustelusta. Olivat työntekijöiden kanssa tulleet siihen tulokseen, että uusien tietojen ja taitojen oppiminen ei suinkaan aina ole rasittavaa tai kuormittavaa; päinvastoin olivat pitäneet sitä mielekkäänä ja innostavana.

Asioilla on aina monta puolta. Tämänhän me tiedämme kaikki, mutta ehkä emme ole ainoita, joilta se aina toisinaan unohtuu.

Entä ne toiset kasvot?

Niiden takaa paljastuu kokemuksia lisääntyneestä työmäärästä, suojautumisen tarpeesta, uuden oppimisesta kiireen keskellä, huolta sekä omasta että työkaverin jaksamisesta ja terveydestä. Valitettavaa kyllä, suurimmalle osalle sotelaisista korona on näyttäytynyt kuormittavana ja raskaana.

Erityisen huolestuttavaa on, että nämä vaikutukset tuntuvat kasautuvan jo ennestään kuormittuneille ryhmille, kuten nuorille, esihenkilöille, sairaanhoitajille ja laboratorio- ja röntgenhoitajille.

Kertyvällä kuormituksella on tunnetusti huonoja seurauksia: motivaation hiipuminen, työkyvyn heikkeneminen, stressin kokemukset ja lisääntyvät sairaspoissaolot.

Lopuksi

Kertyvä kuormitus on vakava tilanne, johon tulee tarttua. Vastaukset ”miten”-kysymykseen eivät ole helppoja, mutta alla muutama tutkimukseen perustuva suositus, joiden uskomme toimivan (myös) tässä tilanteessa.

Omassa tiimissä meillä on muodostunut vuosien aikana lentävä lause: ”Tiiminä voitamme ja yhteistyössä on ainakin joskus voimaa”. Emme ehkä tässä pysty välittämään kaikkia tuohon latautuneita, osin vinojakin huumorin sävyjä sisältäviä merkityksiä, mutta meille se on tiivistänyt hyvin olennaisen. Koronastakin mennään yhdessä yli.

  1. Hyödynnä työyhteisön sosiaalinen tuki. Yhteisöllisyys on voimavara, joka kantaa monessa.
  2. Tunnista jo ennestään kuormittuneet ryhmät. Kohdenna tuki sinne, missä sitä tarvitaan eniten.
  3. Huomioi, että jokaisen kokemus tilanteesta on yksilöllinen. Anna tilaa myös sille, että joku nauttii haasteesta ja uuden oppimisesta.


Lisätietoja:

Mitä kuuluu? – Hyvinvointikysely sote-alan henkilöstölle

31.3.2021