torstaina 04. marraskuuta 2021

Kuka kehittää oppilaitosten turvallisuutta ja kenen kanssa?

Turvallisuuden kehittämisessä ihanteellisena pidetään yhdessä tekemistä. Usein kehittäminen kuitenkin lankeaa yhdelle asiasta innostuneelle henkilölle.

Mitä on turvallisuus kouluissa? Poistumisharjoitukset, väkivallan uhka, työkuormitus sekä kiinteistöön ja työvälineisiin liittyvät korjaukset ovat usein mainittuja asioita. Myös kriisiryhmä ja kriisiviestintä ovat esillä.

Tavallista on, että asiaa lähestytään oppilasturvallisuuden näkökulmasta. Oppilaiden turvallisuutta pyritään hallitsemaan monen eri toimijan yhteistyössä. Kuraattorit, terveydenhuolto ja huoltajat todetaan tärkeiksi yhteistyökumppaneiksi opettajakollegoiden ja ohjaajien lisäksi.

Kolikon kääntöpuolena on se, että turvallisuuden hallinnan kokonaisuus saattaa hämärtyä tehtävien hajautuessa monelle toimijalle.

Rehtorit ja apulaisrehtorit ovat keskeisiä henkilöitä, joiden johdolla turvallisuus rakentuu. Erityisesti kriisitilanteissa heidän roolinsa on ratkaiseva esimerkiksi viestinnässä. Samoin rehtorin puoleen käännytään, kun yksittäisellä työntekijällä on työssä jaksamisen ongelmaa.

Turvallisuuden kehittäminen kouluissa tapahtuu usein pieninä tekoina osana arkityötä. Toisaalta tunnistetaan, että turvallisuuden pitkäjänteinen kehittäminen saattaa jäädä taka-alalle, kun toimintaa suunnitellaan lukuvuosi kerrallaan.

Eräästä koulusta löytyy hienosti määritelty koulun toimintakulttuuri oppivana ja yhteisöllisenä työyhteisönä, jossa on vapaus kokeilla, onnistua ja epäonnistua. Turvallisuuden toimintakulttuurin määrittely saattaisi sopia monelle muullekin työpaikalle työturvallisuuden kehittämisessä – varsinkin, jos turvallisuuskulttuuri tuntuu liian isolta asialta ottaa haltuun.

Entä miten turvallisuuttaa hallitaan ja turvallisuuden hallintaa kehitetään? Kouluissa on esimerkiksi

  • tehty lyhyitä videoita infotaululle toiminnasta tulipalossa
  • laadittu turvallisuusviestinnän vuosikello
  • toteutettu ensimmäinen turvallisuuskävely yhdessä henkilöstön kanssa
  • pidetty ”vanha kunnon työpaikkapalaveri” työturvallisuusteemasta.

Turvallisuuden kehittämisessä ihanteellisena pidetään yhdessä tekemistä, mutta usein arkitodellisuudessa kehittäminen lankeaa yhdelle asiasta innostuneelle henkilölle.

Julkisuudessa paljon esillä ollut opettajan työn muutos kertoo oletettavasti myös tarpeesta ajatella turvallisuuden hallintaakin uudella tavalla. Kaikki aiemmin mainitut esimerkit ovat tällä hetkellä toimivia ja käypiä ratkaisuja.

Useat niistä ovat syntyneet turvallisuuteen paneutumalla ja yhdessä kehittämällä. Tämä lienee oiva tapa kehittää turvallisuutta myös jatkossa.

Henkilöstö yhdessä luo turvallisen toimintaympäristön omalle työyhteisölleen. Seurauksena myös oppilasturvallisuus vahvistuu, kuten erään koulun opettaja taannoin asian ilmaisi.

Loppuun voisin kiteyttää työturvallisuuden ytimen siten kuin yksi opettaja on asian ilmaissut: On tärkeää, ettei työssä tule tunnetta, että kukaan ei välitä eikä apua ole tarjolla. Tämä pätee myös työturvallisuuden kehittämiseen.

Tämän blogikirjoituksen esimerkit on kerätty Laurean ja Työterveyslaitoksen WAU-hankkeessa (Viestivä, varautuva ja väkivallaton koulu). Aiemmin hankkeesta on kirjoitettu myös blogiteksti Osallistamisen voima turvallisuuden kehittämisessä.

Tutustu myös:
Työterveyslaitoksen kehittämässä Väkivallan uhan hallinta -verkkovalmennuksessa paneudutaan siihen, miten työpaikalla edistetään väkivallan nollatoleranssia sekä ennakoidaan ja hallitaan väkivallan uhkaa.

4.11.2021