keskiviikkona 09. maaliskuuta 2016

Liikutetaan luutuneita luuloja liikkumisesta

Työelämän muuttuessa muuttuvat myös työn tarjoamat fyysiset mahdollisuudet ja kuormitustekijät. Vain muutama vuosikymmen sitten kaivattiin hetkiä istahtamiselle ja nyt on kiskottava kansaa jalkeille. Mitähän tapahtuu seuraavaksi? Kurkataanpa kristallipalloon.

Tulevaisuudessa sulautettu, eli ubiikki, teknologia ympäröi meitä lähes huomaamattomana. Puettava tietokone ja älyvaatteet ovat mullistaneet työn ja liikkumisen välisen suhteen. Vain harvojen on lähdettävä työn vuoksi matkaan, mutta vielä harvempi istuu työnsä vieressä tuntitolkulla. Ihminen puuhaa mitä tahtoo, ja työ seuraa kiltisti perässä. Palavereissa kokoontuvat avatarhahmot ja muutama robotti. Surraavat sähköpöytäjättiläiset herättävät hilpeyttä työsuojelunäyttelyn historiaosastolla. Samasta paikasta löytyvät ensimmäiset työpistepyörät ja sähköpöytiin integroidut kävelymatot.

Mitä oikeastaan tapahtui, että päädyttiin kristallipallon kuvajaiseen? Vastaus on: ideologinen siirtymä, työtä ja liikkumista koskeva kulttuurinmuutos, hiljaisen muutosvirran vesiputouskohta. Työterveyslaitoksen ”Seiso välillä” –kampanjasta se lähti. Ihmiset alkoivat ajatella toisin ja keksivät kokeiluja.

Ensin havahduttiin nykyisyyteen: Enää aikoihin puhelin ei ollut kyennyt sitomaan ihmistä aloilleen ja tietokoneetkin olivat kannettavissa. Käypä hoito -suosituksista liikunta löytyi työikäisten kansantaudin, masennuksen, hoidossa parhaiden lääkkeiden ja terapioiden tasolta.

Miksi siis piti jäpittää sähköpöydän takana? Läheisyys ja luottamus (työ)elämässä eivät tarkoita kankeita kasvokkaisia palavereja, vaan jotain paljon syvempää. Ihmisenä kohtaaminen onnistuu digitaalisesti yhtä hyvin kuin livenä, samoin on kohtaamattomuuden laita. Skypettää voi vaikka missä. Miksei siis kuntosalilla tai kimpassa kävelylenkillä? Kun veri kiertää päässä ja endorfiinit hyväilevät kehoa, ihminen oppii, ideoi, innostuu ja ihastuu.

Maaliskuussa 2016 ensimmäiset rohkeat sulkivat skype-kamerat ja nousivat jumppaamaan jutellessa eikä heitä pian pidellyt mikään. 2017 kampanja nimeltä ”Kuntoillen skypessä” näki päivänvalon ja tulosta syntyi. 2018 kukaan ei enää halunnut kuristua krakaan tai kompastua korkkareissa. Porukat pukeutuivat trendikkäisiin ja miellyttäviin toisen sukupolven fitness-vaatteisiin. Niissä oli yhä enemmän älyä. Kehitettiin uusi tapa tehdä työtä, liikkua ja luoda. Ankeuttava joukkodepressio oli selätetty eikä noidannuolia näkynyt. Tyytyväinen hymy syttyi suomalaiseen työelämään ja kaikki entinen oli mennyt. Vain pari askelta ja tämä kaikki on meidän!

Anu Järvensivu

Kirjoittaja toimii Työterveyslaitoksella vanhempana tutkijana ja on työn, työorganisaatioiden ja työelämän muutosten tulevaisuussuuntautunut visionääri.

9.3.2016