keskiviikkona 08. elokuuta 2018

Miten opitaan työ, jota ollaan vasta luomassa?

Teknologian kehityksen myötä uuden oppimisen ja kehittämisen tarve on työssä jatkuvasti läsnä. Työn tekemisen välineet digitalisoituvat ja yhä useammin osia työstä tekee myös robotti.

Uuden oppimisella ei tarkoiteta vain yksilölle uutta tietoa, vaan työyhteisölle uutta osaamista ja uusien teknologioiden mahdollistamia toimintatapoja, joita ei välttämättä ole vielä missään valmiina.

Millaista osaamisen kehittämisen pitäisi tällöin olla? Olen pohtinut kysymystä erityisesti henkilöstön kehittäjien näkökulmasta.

Henkilöstön ja osaamisen kehittämisessä on tyypillisesti etsitty yleistä ratkaisua, jolla taklattaisiin mahdollisimman monta erilaista osaamishaastetta. Perinteinen yleisratkaisu on esimerkiksi henkilöstökoulutusjärjestelmä, jonka kurssitarjonta siirtää alan tietämyksen oppijoille ennalta suunniteltujen oppimissisältöjen kautta.

Henkilöstön kehittäjien ammattitaito on liittynyt erityisesti kurssitarjonnan suunnitteluun ja oppimistilanteiden puitteiden järjestämiseen, mutta ei niinkään ammatillisten sisältöjen jäsentämiseen.

Silloin kun kyseessä on aivan uuden tiedon tuottamisen ja oppimisen tarve, valmiin tiedon siirtämisen rajat tulevat kuitenkin pian vastaan. Niin sanottu strateginen osaamisen kehittäminen taas on nimenomaan juuri sitä: uuden oppimista aivan uudenlaisten kysymysten edessä tavoitteena tuottaa työkäytäntöjä ja ratkaisuja, joita ei välttämättä vielä ole olemassa. HR-ammattilaisille on tarjolla tähän hyvin vähän konkreettisia välineitä. HR-järjestelmien käytön tuki ja HR-prosessien toteutumisen seuranta on tärkeää, mutta ei oppimisen kannalta strategista. Käytännössä strategisuus merkitsisi ”HR:n alueelta” ulos astumista.

Videotallenne mahdollistaa uusia oppimiskäytäntöjä

Toteutimme vastikään tutkimushankkeen työn oppimisesta urologian kirurgiassa, jossa leikkaukset tehdään nykyisin etäohjatun robotin avulla. Uudenlaisen osaamisen luomisen ja siirtämisen kysymykset ovat alalla ajankohtaisia. Hankkeessa kehitettiin oppimismenetelmä, joka perustuu leikkausvideoiden avulla tapahtuvaan leikkaustilanteiden reflektointiin. Leikkausrobotti tuottaa potilaan sisälle viedyn kameran kautta paitsi leikkaussalissa nähtävän live-kuvan, myös videotallenteen kirurgin näkymästä ja leikkauksen etenemisestä.

Videotallenne tarjoaa valtavasti uudenlaisia mahdollisuuksia leikkausten jälkikäteiseen arviointiin ja yhteiseen oppimiseen. Kehitetyssä oppimismenetelmässä kirurgit reflektoivat videoilta leikkausten kriittisiä kohtia ja leikkauksissa tekemiään ratkaisuja yhteisessä ohjatussa keskustelussa uusia oivalluksia kehitellen. Samalla robottikirurgian vaatima monisyinen osaaminen tehtiin yhteisesti näkyväksi.

Tällä tavalla tuotettua tietoa voidaan pitää kyseisen kirurgian erikoistumisalueen kannalta hyvin strategisena. Osaamisen kehittämisen kannalta strateginen kysymys on kuitenkin se, miten tällaisia vahvasti ammatillisiin sisältöihin meneviä ja työn kriittisimpiin kysymyksiin pureutuvia, mutta myös uuden teknologiavälittyneisyyden huomioivia oppimistilanteita kehitetään ja ohjataan. Kuka tämän tyyppistä ammatillista uuden luontia kannattelee organisaation näkökulmasta?

Haasteena oppimisinnovaatioiden siirtäminen

Hankkeessa tutkijat tekivät reflektiotilanteiden valmistelun ja tarkasteltavien leikkausvaiheiden valinnan yhdessä kirurgien kanssa, ja lisäksi fasilitoivat keskustelun ja virittivät oppimista. Vaarana on, että kun tutkijat poistuvat paikalta, uusi oppimisinnovaatio jää hyvin paikalliseksi tai jopa kuihtuu kokonaan pois. Urologian kirurgin tärkeimpänä työn kohteena kuitenkin on potilaan hoito ja syövän parantaminen. Oppimisen edistäminen rajoittuu yleensä aika tiiviisti oman erikoisalan kysymyksiin – ei yleisemmin oppimisen metodologioihin tai niiden kannatteluun.

Haastankin osaamisen kehittäjät tarkastelemaan omia välineitään kriittisesti. Organisaatiot tarvitsevat digiloikassaan uudenlaisen oppimisen ja uuden tiedon luomisen kannattelijoita. Strategista osaamisen kehittämistä on se, että kehittämisvälineiden avulla työ avautuu tekijöilleen uudesta näkökulmasta juuri niissä konkreettisissa tilanteissa, joissa työn haasteita ratkotaan. Ennen kaikkea strategista on se, että ennalta ei edes yritetä määrittää, mitä oppimistilanteessa tullaan oppimaan. Uskalletaanko ottaa myös kehittämisen loikka?

8.8.2018