torstaina 14. syyskuuta 2017

Montako johtajaa tarvitaan menestyksellisessä yrityksessä?

Johtaminen, sen paradoksaalisuus, on mietityttänyt minua entistä enemmän viime aikoina. Kun lukee alan kirjallisuutta, seuraa keskusteluita mediassa ja työpaikoilla, tulee tunne, että johtajilta ja lähiesimiehiltä vaaditaan hyvin paljon ja samanaikaisesti osin ristiriitaisia asioita.

Johtajan on huolehdittava organisaation toiminnan tuloksellisuudesta ja strategisesta kehittämisestä. On myös vastattava henkilöstön hyvinvoinnista, terveydestä ja turvallisuudesta, heidän motivaatiostaan tehdä työtä ja halustaan kehittää osaamistaan jatkuvasti muuttuvassa työelämässä. On oltava päätöksissään tasapuolinen ja oikeudenmukainen, mutta samanaikaisesti huomioitava kukin henkilö yksilönä, yksilöllisessä elämäntilanteessa. On luotava hyvä työyhteisö ja turvallinen työympäristö.

Mitä johtaminen käytännössä oikein on?

Johtamisteorioita, tapoja jäsentää johtamista, on useita. Adaptiivisen johtamisen käsityksen (mm. Ronald Heifezt, Keith Grint) mukaan johtaminen on mukautuvaa toimintaa asioiden toteuttamiseksi. Käytännössä johtaminen nähdään olevan erilaisten ongelmien ratkaisua.

Ensinnäkin on niin sanottuja helppoja ongelmia, joihin erityisesti kokemus antaa valmiita ratkaisuja. Voi sanoa ”toimi näin, kysy n.n.ltä, ota yhteys.. jne.” Johtaminen on tällöin lähinnä tiedon jakamista ja asioiden organisoimista. Arkipäivän johtamistyössä tällaista toimintaa kohtaa paljon, ja sen tavoite on sujuvoittaa muiden työskentelyä. Johtaja on koordinaattori, toimintaprosessien käynnissä pitäjä. Johtamisen voi sanoa olevan teknistä.

Toiseksi, harvemmin ja harvempi kohtaa kriittisiä ongelmia, joissa on pystyttävä toimimaan ja tekemään päätöksiä välittömästi, ilman viivettä. Tällaisia ongelmia ovat lähinnä erilaiset onnettomuudet, joissa ratkaisut tehdään heti. Ne ovat tilanteita, joissa johtaminen on auktoritaarista eli asemaan perustuvaa, mutta sen taustalla on eri toimijoiden keskinäinen luottamus, ja toisten osaamisen kunnioitus. Nämä ovat kuitenkin tilanteita, joita on, ainakin turvallisuuskriittisillä aloilla, ennakoitu ja harjoiteltu. Johtaja on komentaja, joka johtaa joukkonsa kohtaamaan ongelman.

Kolmas ongelmaluokka on uudet, ennakoimattomat ongelmat, joihin ei ole olemassa valmiita ratkaisuja. Nämä ovat tilanteita, joissa johtajuus näyttäytyy hyvin eri tavalla, koska kukaan ei tiedä oikeaa toimintatapaa, oikeaa ratkaisua ennalta. Ennakoimattomuus vaatii johtamiselta muutoskyvykkyyttä, tilanneherkkyyttä, jatkuvaa tilanteista oppimista ja vuorovaikutteisuutta sekä innovatiivisuutta toiminnassa. Tällaisia tilanteita on nykyajan kompleksisessa maailmassa yhä enemmän. Tällöin johtaja on mobilisaattori, eli joukkonsa liikkeelle saaja. Johtajan tehtävänä on motivoida, organisoida, suunnata ja kiinnittää huomiota eri tekijöihin, jotta joukot yhdessä luovat uudenlaisen ratkaisun.

Mikä on johtamisen tulevaisuus?

Miksi yhden henkilön työyhteisössä oletetaan pystyvän tekemään menestyksellisesti kaikki edellä mainittu ja paljon muuta? Mikä on muiden työyhteisön jäsenten rooli? Kun johtamisen vaatima osaaminen vaihtelee, niin miksi tehtävä ei voisi olla jaettu? Onko käsityksemme organisaatioista, työpaikoista, ja niiden toimintatavoista itseasiassa jämähtänyt maailmaan jota ei enää ole? Pohjaako käsityksemme johtamisesta isojen organisaatioiden perinteiseen tapaan organisoida toimintansa, ja mitä voisimme oppia pienistä yrityksistä ja niiden tavasta toimia?

Miksi organisaatioille, joissa kaikki ovat johtajia, hymähdellään mahdottomuuksina? Entä jos ne oikeasti edustavat edelläkävijöitä, jotka kykenevät toimimaan parhaiten tulevaisuuden vielä tuntemattomassa työelämässä? Mitä on paljon puhuttu ketteryys toiminnassa ja miten se saavutetaan? Mitä johtajuus tarkoittaa nykyisessä alati muutoksessa olevassa työelämässä pienyritysten kannalta, joissa toiminnan lähtökohta on vahvasti yrittäjän visiossa ja motiiveissa?

Entä jos ajateltaisiin, että jokaisella on erilaisia työtehtäviä, ja vastuullaan erilaisia asioita. Mutta onnistuminen ja toiminnan tavoitteiden saavuttaminen vaatii kaikkien panoksen yhtäläistä arvostamista ja mahdollistamista. Yksi tehtävä ei ole merkityksellisempi kuin toinen.

Näihin ja moniin muihin kysymyksiin etsimme vastausta OsaavaPK-hankkeessa, jossa yhdessä yrittäjien kanssaluodaan keinoja uudistaa omaa johtamista ja oman yrityksen toimintatapoja. Lähde mukaan – onnistutaan yhdessä!

14.9.2017