keskiviikkona 21. helmikuuta 2018

Muutokset mietityttävät työpaikoilla

Onko meidän pakko? Onko mahdollista? Osataanko? Halutaanko? Tällaisia kysymyksiä meistä moni pohtii, kun työpaikoillamme otetaan käyttöön uusia toimintatapoja ja työkaluja. Kysymyksemme heijastelevat osaltaan sitä, miten monin tavoin - ja monimutkaisesti - uudistukset ja niiden vaikutukset ovat sidoksissa työyhteisötasoisiin ja organisatorisiin käytäntöihin.

Organisaation uudistuspelissä kopparin paikalla nähdään usein toimintamalleja käyttöön ottavat ja soveltavat työtekijät, mutta vähintään yhtä tärkeää on istuttaa räpylää myös muutosten toteuttajien ja johdon käteen. Johtoa ja esimiehiä tarvitaan uusien käytäntöjen ja kokeilujen edistäjinä, käynnistäjinä ja mahdollistajina.

Organisatoriset uudistukset haastavat johtoa vastaamaan toimintakulttuuriin ja henkilöstöön liittyviin kysymyksiin. Toisaalta johto on itsekin muutoksen edessä. Miten johto on huomioitu muutoksen logiikassa? Haluaako, osaako ja voiko johto toimia uusien käytäntöjen mahdollistajana? Velvoitetaanko heitä, miten ja mihin?

Tue uusien toimintamallien käyttöönottajia ja arvioi käyttöönottoa

Tapaustutkimuksessamme havaitsimme, kuinka muutosorganisaatioissa käyttöönottajien valmiudet ja mahdollisuudet uusien työkalujen ja toimintamallien kokeiluun ja käyttöön vaihtelivat. Joillekin uusi toimintatapa oli jo entuudestaan tuttu, toisille se saattoi merkitä suurta muutosta työn sisältöön ja asiakassuhteeseen. Joillain ei käytännössä ollut mahdollisuutta ottaa uutta toimintamallia lainkaan käyttöön, joillekin se tarkoitti oman työn mielekkyyden menetystä tai eriarvoiseen asemaan joutumista, jolloin uuden vastaanottamiseen ei oltu halukkaita.

Tutkimushavainnot nostavat esiin jatkuvan arvioinnin tarpeen osana organisaatioiden muutosta. Parhaimmillaan arviointi tarjoaa palautetta kehittämisen etenemisen haasteista ja onnistumisista. Se luo mahdollisuuksia seurata organisaatiossa muotoutuvia käytäntöjä ja muuttaa niitä tarvittaessa. Jo aikaansaatujen tulosten esille nostaminen puolestaan motivoi jatkamaan kehittämistyötä.

Arviointi avaa näkymää myös siihen, onko kaikkien avaintoimijoiden mahdollista toimia uudella tavalla. Tai osataanko, halutaanko ja koetaanko organisaatiossa myös velvollisuudeksi toimia muutoksen myötäisesti? Käytännössä tässä tehdään toimijoiden modaliteettien erittelyä eli arviointia niistä edellytyksistä ja mahdollisuuksista, joilla uudet ideat, työkalut ja toimintamallit voivat siirtyä käytäntöön joko yksittäisen käyttöönottajan tai ryhmän näkökulmasta.

Kun uutta toimintamallia muokataan organisaatioon sopivaksi, se samalla mukautuu paikalliseen toimintaympäristöön ja työyhteisöjen käytäntöihin. On tärkeää, että uusia toimintatapoja kokeilevien omaa toimijuutta, eli heidän osaamistaan, motivoitumistaan ja käyttöönoton mahdollisuuksiaan, tuetaan tässä prosessissa. Vasta paikallisen tason kokeilut, käyttöönotto ja soveltaminen takaavat uusien toimintamallien käyttöönoton hyödyt.

Lähteet

Jokinen Esa (2017). Näkökulmia arviointitutkimukseen: Henkilöstö kuntauudistuksessa. Acta Universitatis Tamperensis: 2285. Tampere University Press.

Stenvall Jari (2017). Kokeilut rubikin kuutioina? Kokeilujen ja kokeilukulttuurin arviointi ja merkitys julkishallinnossa. Acta nro 269. Tampereen yliopisto ja Suomen Kuntaliitto. Helsinki.

Turpeinen Merja ja Koska Inka (2017). Onko pakko? Onko mahdollista? Osataanko? Halutaanko? Uutta toimintamallia käyttöönottamassa organisaation muutostilanteessa. Hallinnon Tutkimus 36, 3, 186-201.

21.2.2018