maanantaina 15. huhtikuuta 2019

Nainen tuskaili päivästä toiseen univaikeuksiensa kanssa, kunnes terveyskeskuslääkäri teki ratkaisevan ehdotuksen

Puoliksi juodun kahvikupin pinta väreilee naisen käden hienojakoisen tärinän vuoksi huonosti nukutun yön jälkeen.

Tämä ei ole ensimmäinen aamu, kun nainen tuskailee ahdistavan tuttujen tunteidensa kanssa. Miten selvitä tästä päivästä?

Nainen on pohtinut jo pitkään, pitäisikö uniongelmien vuoksi mennä työterveyshuoltoon, mutta aina jättänyt menemättä.

”Tuskin siellä kuitenkaan ymmärretään mun tilannetta. Eihän mulla ole aikaakaan mennä”, hän tuumii ja siemaisee loput kahvit nopealla kulauksella alas kurkusta.

Nainen ahertaa kolmen osa-aikaisen työn ja kahden lapsen yksinhuoltajaäidin huolien sävyttämässä arjessa. Nuoremman vaikeudet sopeutua koulun säännölliseen rytmiin ahdistavat äitiä enemmän kuin huoletonta elämänasennetta huokuvaa lasta. Äitiä ei helpota yhtään murrosikäisen uhmakkuus ja oman tahdon purkaukset ovien paukkomisineen ja haukkumisineen. Monena iltana nainen hukuttaa huoltaan viinilasin ääressä tuijottaen puolinukuksissa olohuoneen nahkasohvalla Kauniita ja rohkeita, joka tuudittaa mielenmaiseman arjen harmaudesta kiiltokuvamaiseen kimallukseen.

Resepti vaihtuukin keskusteluun

Patenttikeinona uniongelmiin naisella on ollut nukahtamislääke, minkä vuoksi hän hakeutuu terveyskeskuslääkärin vastaanotolle saadakseen uusittua reseptin.

Lääkkeestä on ollut apua. Alkuöinen huolien vatvominen ja sängyssä kieriskely on hävinnyt kuin nuijalla lyöden, tosin aamuöinen pyöriminen on jatkunut. ”Edes jotain unta on parempi kuin ei unta ollenkaan”, hän miettii.

Tällä kertaa terveyskeskuslääkäri ehdottaa reseptin uusimisen sijaan yhteistapaamisen järjestämistä. Tapaamisessa olisivat terveyskeskuslääkärin ja naisen lisäksi työterveyslääkäri ja sosiaalityöntekijä.

Nainen on epäileväinen. ”Haluan nukkua, en keskustella”, hän tiuskaisee mielessään. Terveyskeskuslääkäri kuitenkin jäsentää kysymyksillään taitavasti naisen tilannetta. Myötätuntoinen lääkäri lähettää naisen sähköisellä konsultaatiopyynnöllä työterveyslääkärin vastaanotolle. Hän soittaa naisen luvalla myös asuinalueen sosiaalityöntekijälle keskusteluajan sopimiseksi. Lopuksi sovitaan vielä yhteinen tapaaminen naisen ja häntä tukevien ammattilaisten kesken.

”En ole ainoa, jolla on haasteita arjessa”

Nainen pohti: ”En alkuun uskonut, että asiani voisivat järjestyä. Käynnit työterveyslääkärin ja sosiaalityöntekijän luona sekä yhteinen kokous tukivat minua arjessa juuri oikealla tavalla. Sosiaalityöntekijä tuki haasteissani murrosikäisen kanssa ja neuvoi tukiviidakossa. Nyt taloudellisia huolia on hiukan vähemmän.”

Työterveyslääkäri ohjasi naisen työpsykologille, jonka kanssa hän kävi läpi uniongelmiin liittyviä asioita ja huolia. Terveyskeskuslääkäri patisti hänet kunnan lapsi-aikuinen liikuntaryhmään, jossa he nyt käyvät tyttären kanssa edelleen kaksi kertaa viikossa.

”Meillä on ollut todella hauskaa siellä. Liikuntaryhmästä on myös löytynyt uusia tuttavia, joilla elämäntilanne on samankaltainen. On helpottava havaita, ettei ole ainoa, jolla on haasteita arjessa.”

Mitä tarina meille kertoo?

Perinteiset ratkaisut eivät aina toimi monimutkaistuvammassa yhteiskunnassamme. Tarvitaan uusia tapoja tehdä yhteistyötä, jossa apua tarvitseva ihminen on tekemisen keskiössä ja toimijat hakevat ennakkoluulottomasti ratkaisuja henkilön ongelmiin oman osaamisalueen ulkopuolelta.

Olen törmännyt naisen kaltaisiin tilanteisiin terveydenhuollossa toimiessani. Naisen tarina perustuu aitoihin asiakastilanteisiin sosiaali- ja terveydenhuollossa, joissa kohdataan ihmisiä erilaisten arjen haasteiden keskellä.

Tarinassa kuvattuihin arjen ongelmiin on ratkaisumalleja olemassa. Pysähdy hetkeen. Auta yhdessä.

”Minusta oli aivan suurenmoista, että ammattilaiset tekivät yhteistyötä keskenään puolestani. Tuntui että minua kannateltiin ja autettiin uuteen alkuun”, nainen saattoi kaiken jälkeen todeta.

15.4.2019