keskiviikkona 16. toukokuuta 2018

Nuoret valtasivat Työterveyslaitoksen

Viime kesänä Työterveyslaitos otti ilolla vastaan yhteensä 60 nuorta kesätyöntekijää eri toimipisteisiinsä ympäri Suomea. Kymmenen päivää kestäneen ”Tutustu ja tienaa” -kesäharjoittelun aikana nuoret tutustuivat Työterveyslaitoksen toimintaan ja pääsivät tekemään monenlaisia tehtäviä kiinteänä osana työyhteisöä.

Innostavan kesätyökokemuksen tarjoamisen lisäksi yksi lähtökohta kesäharjoittelulle oli ajatus siitä, mitä Työterveyslaitos voisi oppia näiltä nuorilta. Täten sekä työnantaja että uusi, innostunut kesätyöntekijä olivat ikään kuin samassa veneessä: molemmat halusivat oppia uutta toisiltaan. Tulevaisuustyöpajoissa ja erilaisissa keskusteluissa nuorten kanssa syntyikin erittäin kiinnostavia ajatuksia tulevaisuuden työelämästä ja siitä, mihin suuntaan työelämää pitäisi nuorten mielestä viedä.

Sain itse hienon tilaisuuden toimia yhtenä nuorten ohjaajista. Mitä minä opin toimiessani näiden nuorten kanssa?
Omassa tiimissämme oli neljä nuorta kesätyöntekijää, ja heti alkumetreillä kävi selväksi, että tulemme työskentelemään todella taitavien ja innostuneiden nuorten kanssa. Yksi ryhmä nuoria toteutti kesätyöjakson aikana hienon videon nuorten työelämätoiveista ja -näkymistä.

Vaikka nuorten ohjaaminen onkin minulle tuttua, jokaiseen ohjaustilanteeseen tulee aina lähteä uusin silmin: jokainen uusi kohtaaminen toisen ihmisen kanssa on erilainen ja avaa uusia mahdollisuuksia. Ohjaajana pyrin kiinnittämään huomiota siihen, että opastukseni olisi selkeää, johdonmukaista ja innostavaa. Toisaalta ohjaaminen on ennen kaikkea toiseen luottamista: on tärkeää antaa nuorelle tilaa ja itsenäisyyttä toteuttaa tehtävä hänen parhaimmaksi katsomallaan tavalla. Ohjaajan tulisi olla kuin puun runko, joka pitäisi kokonaisuuden eli puun turvallisesti pystyssä, mutta samalla tarjoaisi ohjaamilleen työntekijöille mahdollisuuden ideoida itse ja sitä kautta kukoistaa ja kasvaa uusiin suuntiin.

Palaute on tärkeää

Päivien kuluessa aloin kiinnittää huomiota tarkemmin myös käyttämiini sanavalintoihin. Se, ”pitääkö” jokin asia tehdä tai ”saako” jonkin asian tehdä, välittää saman viestin, mutta erisävyisenä. Samoin tulin pohtineeksi erilaisia tapoja innostaa ja kannustaa. Huomasin, että nuoret halusivat ymmärtää syvällisesti, mistä heitä itse asiassa kiitetään ja kehutaan. Niinpä aloinkin pelkän kiitoksen tai kehuvan sanan sijaan kiinnittää huomiota myös kiitoksen ja kehun sisältöön: ”Kiitos sinulle, että teit tämän tehtävän näin huolellisesti!” ”Onpa hieno teksti! Upeaa, että perehdyitte asiaan näin perusteellisesti!”

Pääsin vetämään myös useita keskusteluja muun muassa tulevaisuuden työelämään liittyvistä ajatuksista. Opin, että tällaisissa keskustelutilanteissa ohjaajan tehtävä on pikemminkin kysyä kuin vastata. Helposti tulemme huomaamattamme tukeneeksi sellaisia mielipiteitä, joista olemme itse yhtä mieltä. Siispä ajattelin, että ensisijaisena tehtävänäni oli tietoisesti luoda keskusteluun sellainen ilmapiiri, jossa jokainen ajatus on yhtä tärkeä. Keskustelut olivatkin todella hedelmällisiä: oli kiehtovaa kuulla nuorten ajatuksia muun muassa työn ja vapaa-ajan yhdistämisestä sekä digitalisaatiosta.

Merkityksellinen työ motivoi

Lisäksi oli mielestäni tärkeää, että nuoret voisivat aidosti kokea, että heidän tekemänsä työ on merkityksellistä. Itselleni oli hyvää harjoitusta, kun pyrin avaamaan kesätyöntekijöille eri tehtävien taustoja: selitin esimerkiksi, miten tiedonhakutehtävän tuloksia hyödynnetään jatkossa ja kerroin, kuinka työpisteiden johtojen järjestelyn ansiosta saatoimme välttää mahdollisen työtapaturman.

Kun työ on merkityksellistä, se motivoi: oli upeaa kuulla, kuinka nuorten puheessa alkoi putkahdella sellaisia termejä kuin nolla tapaturmaa -ajattelu, työterveyshuolto tai visiomme ”Hyvinvointia työstä”. Nuoria ohjatessani opin itsekin arvostamaan yhä enemmän kaikenlaisia työtehtäviä: pieneltäkin tuntuva asia saattaa helpottaa suunnattomasti jonkun toisen työtä. Lähtökohtaisesti olemme kaikki töissä auttaaksemme toisiamme.

Luonnollisestikaan kaikki ei sujunut aina ihan suunnitelmien mukaan: tekniikka ei aina toiminut, tehtävät vaihtuivat ja lukujärjestykset muuttuivat useaan kertaan. Niissä tilanteissa kehittyi kyky ideoida luovasti uusia ratkaisuja. Niinpä tiimimme nuoret pääsivätkin tekemään myös sellaisia kehitystehtäviä ja haastatteluja, joita ei alun perin ollut suunnitelmissa lainkaan. Vielä tärkeämpää kuin se, että kaikki toimii joka päivä aivan suunnitellusti, on mielestäni se, millä tavalla toimimme ja viestimme haasteellisissa tilanteissa ja millaista mallia näytämme nuorille. Uskon, että joustavuus ja luovuus ovat tulevaisuuden työelämässä nykyistäkin tärkeämmässä roolissa.

Monet meistä muistavat hyvin ensimmäiset kesätyökokemuksensa. Siksi kesätöitä tarjoavalla työnantajalla on suurempi vastuu kuin tulemme ehkä ajatelleeksi. Nuorilta kerätyn palautteen perusteella onnistuimme ohjaajina työssämme hyvin! Oli ilahduttavaa kuulla, kuinka monet nuoret olisivat olleet valmiita työskentelemään meillä paljon pitempäänkin ja kuinka meille oli aina kiva tulla ”hyvällä fiiliksellä” töihin.

Nuorten kanssa toimiessani opin, että kaikkein tärkeimmät asiat työelämässä ovatkin hyvin yksinkertaisia: vaihteleva ja monipuolinen työn sisältö, se, että ohjaaja katsoo silmiin ja on aidosti kiinnostunut, rento ilmapiiri, mahdollisuus kysyä aina tarvittaessa sekä aina yhtä tuore sana ”kiitos”. Uskon, että nämä ainekset luovat työhön ”hyvää fiilistä” ja tuottavat visiomme mukaisesti ”hyvinvointia työstä”.

Suuret kiitokset kaikille viime vuoden kesätyöntekijöillemme iloisista ja antoisista päivistä! Ja tervetuloa taloon kesäkuussa uudet kesätyöntekijät!

16.5.2018