torstaina 04. lokakuuta 2018

Rakastu rutiineihin!

Luovuuden voimaa ihailevalle ihmiselle arjen rutiinit saattavat joskus tuntua tylsiltä, kankeilta ja iloa vieviltä asioilta. Näin olen usein ajatellut itsekin. Näkemykseni on kuitenkin muuttunut vuosien saatossa.

Rutiineissa on voimaa, jopa syvälle mieleen ulottuvaa tehoa enemmän kuin nopeasti uskoisi. Lähesty siis rutiineita ihmetellen.

Yleensä rutiini mielletään mekaaniseksi, toiston kaltaiseksi tilaksi, joka saa vastaparikseen vaihtelun.

Rutiini tuo mieleen automaation. Tai psykologiasta tutun näkemyksen, että tietyt oppimisen rutiinit vapauttavat meissä tilaa havaita muuttuvia asioita.

Joka aamu ei voi uudestaan opetella kahvinkeittoa tai autolla-ajoa. Liikenteessä tarvitaan rutiininomaisia taitoja, jotta havaintokyky kiinnittyy jatkuvasti muuttuviin liikennetilanteisiin. Järkevää, eikö totta!

Siivotessa ajatukset lentävät muualla

Voisiko rutiinien automaattisuutta hyödyntää arjessa? Monet arjen rutiinit avaavat mahdollisuuden kehitellä uutta: kun pystyt toistamaan tiettyjä toimia melko automaattisesti, voit samalla miettiä suuriakin ajatuksia tai ideoida tulevia tapahtumia.

Aamutoimien rutiinien keskellä voit kehittää tulevan päivän sisällön kannalta jotain tärkeätä. Siivouksen keskellä voit vaikkapa suunnitella uutta projektia tai lennättää aivosi pohtimaan innostavia haasteita. Sama pätee työssä ollessa. Kun työtehtäviin muodostuu hyviä rutiineja, niiden väleihin jää tilaa uudelle ajattelulle ja ideoille. Silloin taas, kun mieli on väsynyt, rutiinit saattavat palauttaa ja antaa lepoa.

Rutiineista kuuluisat yhteisöt, kuten vaikka luostarit, näyttävät omaksuneen edellä mainitun ajatuksen. Kun päivä toistuu aina ja aina uudestaan samaan kellon aikaan toteutetuista rutiineista, mieli keskittyy tärkeimpään työtehtäväänsä eli rukoilemiseen. Rutiinit siis tuottavat mieleen vapaata tilaa.

Taiteilijatkin hyödyntävät rutiineja

Olen saanut paljon vahvistusta rutiinien arvostamiseen amerikkalaisen Mason Curreyn kirjoista Daily Rituals (2013) ja Daily Rituals: How Great Minds Makes Time, Find Inspiration, and Get to Work (2014). Kollega vinkkasi niistä minulle, ja kirjat vetivät heti mukaansa.

Kirjoissa Mason kuvaa monien kuuluisien taiteilijoiden ja tieteilijöiden päivärutiineja. Palaan lukemaan tarinoita aika ajoin, sillä kuvaukset ovat herkullisia:

Tanssija Twyla Tharp (s. 1941) kertoo heräävänsä joka aamu kello 5.30. Hän pukeutuu ja lähtee ulos. Kadulla hän ottaa taksin, jonka pyytää ajamaan kuntosalille. Aamun rituaali on nimenomaan tämä taksi. Kuntosalin jälkeen hän palaa kotiin suihkuun, syö kolmen kananmunan valkuaisen ja kupin kahvia. Sitten hän hoitaa tunnin puheluitaan ja siirtyy sen jälkeen kahdeksi tunniksi venyttelemään ja ideoimaan studiolleen. Tämän jälkeen seuraa harjoitukset työryhmän kanssa. Myöhään iltapäivällä hän palaa kotiin hoitamaan työhön liittyviä hallinnollisia asioita. Sitten varhainen päivällinen ja tunti hiljaista lukemista. Tharp toteaa: ”Tämä rutiini toistuu jokaisena päivänä. Tanssijan elämässä kaikki on toistoa.”

Säveltäjä Richard Strauss (1864-1949) kuvasi työpäiviään ollessaan Egyptissä toipumassa sairastumisestaan. Hän kertoo heränneensä joka aamu kello 8.00. Aamukylpy ja aamiaiseksi 3 munaa, teetä ja kotitekoista hilloa. Aamiaisen jälkeen hän käveli puoli tuntia Niilin varrella ja siirtyi sitten työskentelemään aina kello 10.-13.00 välillä. Työskentelyn jälkeen vuorossa oli lounas, Schoppenhauerin lukemista tai peli rouva Conzen kanssa. Kello 15.-16.00 jälleen työskentelyä, jonka päätteeksi tee. Kello neljän teen jälkeen Strauss lähti kävelemään aina kello kuuteen saakka. Pimenevän illan saapuessa hän palasi hoitamaan kirjeenvaihtoa ja tekemään vähän töitä, kunnes oli illallisen aika noin 19.00 aikoihin. Illallisen jälkeen hän keskusteli ja tupakoi ihmisten seurassa aina puoli yhdeksään asti. Silloin oli aika mennä omaan huoneeseen, lukea hetki kirjallisuutta ja sammuttaa valot kello 22.00. Sama rytmi toistui päivästä toiseen.

Vahvistan oman työni rutiineja

Tällaiset tunnettujen ihmisten rutiinien kuvaukset eivät vaikuta lainkaan tylsiltä, pikemminkin eri rutiinien välinen aika kutsuu innostumaan. Alan miettiä, millainen päivittäinen rytmi omassa tutkijantyössäni on.

Miten voisin vahvistaa oman työni rutiineja niin, että ne toisivat sekä fyysistä että mentaalista tilaa toteuttaa tärkeitä asioita? Voisin seuraavan suuremman työtehtävän kohdalla miettiä, millaiset rutiinit tukisivat minua onnistumaan.

Jos saan säädettyä hyvät rutiinit kuntoon, voi samalla jäädä enemmän tilaa keskittyä sisältöön – ja myös siihen työstä palautumiseen.

Rutiineihin kannattaa rakastua, mutta niiden kanssa ei ole syytä lakastua!

4.10.2018