tiistaina 03. marraskuuta 2015

Ristiretkellä ”työ”yhteisössä: Päätösosa

”Ristiretkelläni” virtuaalisessa ”työ”yhteisössäni päädyin lähtemään yhteisöstäni, koska mukana pysyminen olisi edellyttänyt työn asettamista kaiken etusijalle.

Koska pidin itse pelistä, jatkoin pelaamista yksinäisenä puurtajana. Olen kuitenkin huomannut, että vaikka pystyn yhä etenemään ja saavuttamaan tavoitteeni, jotain oleellista puuttuu. Ei ole ketään, jonka kanssa keskustella työstä ja siihen liittyvistä asioista.
Vaikka seuraan yhtä entistä ”tiimiläistäni”, en voi keskustella hänen kanssaan. En voi pyytää häneltä apua, enkä auttaa häntä hänen tehtäviensä suorittamissa; en voi jakaa murheita enkä iloita onnistumisista. Olo on kuin istuisi vierekkäisissä toimistoissa, joissa on yksisuuntainen näköyhteys, mutta ei vuorovaikutuskeinoja.
Vuorovaikutus on olennainen osa työryhmien ja tiimien toimintaa. Ilman vuorovaikutusta ryhmän jäsenten välillä ei ole olemassa ryhmää. Vuorovaikutus käynnistää ryhmän toiminnan, se pitää sen käynnissä. Vuorovaikutuksen merkityksestä kertoo mielestäni se, että yksin yrittäjät, freelancerit, apurahalla työskentelevät ym. yksin työskentelevät hakeutuvat yhä enemmän yhteisöllisiin työtiloihin saadakseen työyhteisön, luodakseen verkostoja ja saadakseen apua työn arjen pulmatilanteisiin. Yhteistyössä on siis voimaa.
Vuorovaikutus työyhteisössä tapahtuu yhä enenevässä määrin virtuaalisesti. Sähköinen vuorovaikutus edellyttää kuitenkin uusia taitoja. Ei vain tietoteknisiä, vaan myös itse viestintään ja sen tyyliin liittyviä, joita on opittava sujuvan ja toimivan yhteistyön aikaansaamiseksi. Ei ole yhdentekevää miten viestii, sillä niin erilaiset väärinkäsitykset kuin epäasiallinen käytös on mahdollista valitettavasti myös virtuaalisesti.
Toimiva vuorovaikutus edellyttää, että yksilöt ovat aidosti läsnä toisilleen ja kiinnostuneita toistaan ja toistensa työstä. Myös Matti Alahuhta painottaa läsnäolon, erityisesti kasvokkain tapahtuvan kohtaamisen, voimaa. Kaikki epävirallinen kanssakäyminen mahdollistaa tutuksi tulemisen ja vasta sen jälkeen on mahdollista tulla iskukykyiseksi ryhmäksi.
Me kaikki tarvitsemme vuorovaikutusta, emme vain selviytyäksemme töistämme, vaan myös kokeaksemme mielekkyyttä työssämme. Tutkimusprofessori Jari Hakanen on kiteyttänyt, että työyhteisössä vuorovaikutuksen minimi on tervehtiminen. Kiittäminen sen seuraava askel, joka toimii mielensähyvittäjän polttoaineena. Hyödyntäkäämme siis tätä ilmaista voimavaraa, älkäämme säästelkö sitä.
Krista Pahkin
Kirjoittaja iloitsee oikean työelämän työyhteisöstään ja on mukana SOPUISA työyhteisö – Epäasiallisen kohtelun vähentäminen ja toimivan vuorovaikutuksen tukeminen työyhteisön toimintakulttuuria kehittämällä -hankkeessa.

3.11.2015