tiistaina 13. maaliskuuta 2018

Sisäilmasto-ongelmien johtopäätöksiin malttia

Hyvä sisäilmasto on itseisarvo sellaisenaan ja varmasti se lisää myös hyvinvointia. Esimerkiksi pelkästään luontonäkymä ikkunasta vaikuttaa yleensä positiivisesti ihmiseen. Ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksesta on kuitenkin vielä paljon ymmärtämättä. Osa kokee parempaa hyvinvointia puurakenteisissa tiloissa, vaikka niissä materiaaleista voi päästä sisäilmaan enemmän epäpuhtauksia kuin vaikkapa kivirakennuksissa. Sisäilman epäpuhtaudet eivät siten yksinään selitä ihmisten kokemuksia.

Kaikissa tiloissa on lähtökohtaisesti fiksua käyttää matalapäästöisiä materiaaleja ja huolehtia riittävästi ilmanvaihdosta. Sisäympäristön kemikaalikuorman minimointi on hyvä tavoite sellaisenaan. Sisäympäristöissä, kuten toimistoissa, tämä onkin helpommin saavutettavissa verrattuna moneen teolliseen työpaikkaan. On myös hyvä, että sisäilmastotutkimusta tehdään jatkossakin laajasti, jotta ymmärrys ihmisen ja ympäristön vuorovaikutuksesta kasvaa.

Sisäilmasto-ongelmat vaativat selvittelyä monin menetelmin johtopäätöksien tekemiseksi

Entäpä kun epäillään, että rakennuksen sisäilma ei ole riittävän hyvä? Asian selvittelyyn ja tulkintaan on olemassa viranomaisten ja tiedeyhteisön julkaisemia ohjeita. Rakennuksen puutteiden ja sisäilman tutkiminen on ammattilaisten tehtävä, muun muassa pätevöityneiden rakennusterveysasiantuntijoiden.

Hyvin suuri osa sisäilmatekijöistä osataan jo yhdistää sisäilman laatuun ja puutteet voidaan korjata selvitystulosten perusteella. Myös tilojen käyttäjien kokemuksia on hyödyllistä selvittää käyttäjäkyselyin rakennuksen olosuhteiden rinnalla. Jos tilojen käyttäjät kokevat sisäympäristöön liitettyjä oireita, näitäkin tietoja voidaan usein hyödyntää asian selvittelyssä monin tavoin, mutta rakennuksen puutteista ja sisäilman laadusta sen perusteella ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä.

Valitettavan usein sisäilmasto-olosuhteista, korjauksista ja jopa niiden priorisoinneista sekä terveysriskeistä tehdään johtopäätöksiä pelkän käyttäjäkyselyn perusteella – jopa silloinkin kun rakennuskohtainen vastaajajoukko on ollut hyvin suppea. Kuitenkin tiedetään, että oireiluun voi vaikuttaa hyvin monet tekijät ja yksilölliset erot kokemuksissa ovat suuria. Tarvitaan siis aina rinnakkain selvityksiä myös rakennuksesta.

Käyttäjäkysely ei yksistään riitä johtopäätösten tekemiseen rakennusten kunnosta ja sisäilmastotilanteesta

Mielestäni ammattilaisten tulisi olla kriittisempiä omien tutkimuksiensa ja niistä tehtävien johtopäätösten suhteen. Päätöksenteon perusteet ovat tällä hetkellä monin paikoin hämärät. Pitäisi pystyä perustelemaan esimerkiksi, voitiinko haittatekijät rakennuksesta todentaa vai tehtiinkö päätökset yksinomaan käyttäjäkyselyn perusteella. Toki asioita kuten tilatyhjennyksiä voidaan tehdä varotoimenpiteenä esim. lisäselvitysten edellä, mutta näissä tilanteissa perusteet olisi hyvä avoimesti tuoda esille.

Kohteet, joissa sisäilmaston haittatekijöitä ei ole kyetty tunnistamaan, mutta tilojen käyttäjät kokevat sisäilmaan liitettyjä oireita, olisivat mielenkiintoisia tutkimuskohteita meille tutkijoille sisäilmastoon liittyvän ymmärryksen lisäämiseksi. Näitä kohteita on tänä päivänä melko hankala tunnistaa, koska rakennukseen ja sisäilmastoon vaikuttavia asioita sekä käyttäjien kokemuksiin voidaan yhdistellä melko kevyin perustein toisiinsa – johtopäätökset voivat sisältää suuriakin, toteen näyttämättömiä, oletuksia.

Sisäilmasto-ongelmien ratkaiseminen on yhteistyötä

Sisäilmasto-ongelmien selvittely on monen eri toimijatahon ja ammattilaisen yhteistyötä. Toimijoita ovat kiinteistön omistajien lisäksi rakennusten käyttäjät sekä esimerkiksi työpaikoilla työntekijät, työnantajat, työsuojelu- ja työterveyshuollon edustajat. Onnistuneen yhteistyön voima on siinä, että kukin tulkitsee asioita omalta osaamisalueeltaan ja yhteistä näkemystä sekä johtopäätöksiä haetaan prosessin eri vaiheissa yhteisesti keskustellen. Kunpa tästä maltettaisiin pitää kiinni!

Lisätietoa sisäympäristöasioista

13.3.2018