keskiviikkona 13. huhtikuuta 2011

Tieto hakee vielä sinut, eikä toisinpäin

Elämme informaatioyhteiskunnassa. Tästä saa tuntuvimman muistutuksen aina sähkökatkon sattuessa tai nettiyhteyden kaatuessa. Tieto ei silloin kulje. Joillekin tilanne voi olla tervetullut hengähdystauko mutta monet meistä alkavat pian itkeä hikeä. Raporttia pitäis lähettää ja nettiin päästä faktoja tarkistamaan! Bitit liikkeeseen ja vähän äkkiä!
Tutkijana olen itse tottunut etsimään uutta tietoa aktiivisesti ja usein. Monesti yllätyn siitä mitä kaikkea tuolla data-avaruudessa onkaan jo tarjolla valmiina. Kaikkea ei onneksi tarvitse itse tutkia alusta lähtien. Ongelma onkin runsaudenpulassa. Vielä kun sähköpostihälytykset, uutiskirjeet ja innokkaat kollegat valaisevat milloin mistäkin uudesta ja hienosta, tulee ähky. Voi kunpa tulisi taas se sähkökatko! Tieto tosiaan lisää tuskaa, varsinkin kun se on järjestäytymätöntä.
Entäpä jos älykkäät tietojärjestelmät keskustelisivat keskenään? Mitä jos Windowsin ärsyttävää klemmariukkoa fiksumpi superäly haistelisi tekemisiäni reaaliajassa ja tarjoaisi oikeasti relevantteja tietoja sopiviin rakosiin? Säästyisin etsimisen vaivalta. Lääkäri puolestaan saisi vastaanotollaan muistutuksen kunkin potilaan oireisiin soveltuvista uusimmista tutkituista hoitomuodoista, ihan yllättäen ja pyytämättä. Jos kansanedustajatkin saisivat valmiiksi tiivistettyä tietoa uutiskuvia koristavien valtavien paperivuoriensa sijaan, niin heillä olisi enemmän aikaa pähkäillä ratkaisuvaihtoehtojen välillä. Moninaiset ovat ne työpaikat, joissa voisi paremman tiedon pohjalta tehdä parempia päätöksiä.
Neuroottisimmat tietysti näkevät kauhukuvissaan miten pohjimmiltaan pahat koneet alkavatkin lopulta pimittää tietoja ja sumuttaa meitä vajavaisia lihasäkkejä. Sitten jo lentokoneet törmäilevät taivaalla. Ei se nyt kuitenkaan ihan niin mene. Tieto on valtaa ja järjestäytynyt tieto jotain vielä enemmän. Esimerkiksi Google on jo näyttänyt monilla varsin rauhanomaisilla sovelluksillaan mihin nokkelat tietojärjestelmät pystyvät kun niille annetaan käsittämätön määrä laskentatehoa. Tulevaisuuden unelmatyöpaikalla ei todellakaan tarvitse miettiä tiedänkö tästä asiasta tarpeeksi, että voin tehdä päätöksen. Tieto tulee luokseni, epävarmuus hälvenee, homma hoituu, olen iloinen.
Jani Ruotsalainen
Kirjoittaja on Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija, joka suree sitä miten tutkimustuloksemme usein jäävät vain hyllyyn pölyttymään, vaikka niistä voisi olla oikeata hyötyä päätöksenteossa.
13.4.2011