torstaina 10. elokuuta 2017

Toimintatapojen uudistaminen – Miten kehitetään verkostossa?

Kirjoitin viime talvena toimintatapojen uudistamisesta ja nyt seuraa jatkoa. Ohjasimme kollegani Susannan kanssa neljä työpajaa, joissa osallistujia eri työpaikoilta kokoontui yhteen kehittämään oman työpaikkansa toimintatapoja.

Meille tämä ei ollut kaikkein tavallisin tilanne: yleensä toimimme yhden työpaikan kanssa kerrallaan, mutta nyt edessämme oli kirjava joukko osallistujia usealta eri työpaikalta. Työpajojen päätteeksi huomasimmekin oppineemme taas jotain uutta kehittämisestä, vähintään yhtä paljon kuin osallistujat.

Ensinnäkin, oli ilahduttavaa huomata, miten työntekijät löysivät kaltaisiaan eri toimialoilta. Eipä heti uskoisi, että ammattikorkeakoulun opettajat ja ison kauppaketjun varaston väki tunnistivat elävänsä työssään samanlaista muutosta. Kyse oli siitä, miten työnkuva laajenee, mutta miten käytössä olevat työvälineet (esimerkiksi tietojärjestelmät) eivät kaikilta osin autakaan paremmin palvelemaan asiakasta tai oppilasta.

Toiseksi, osallistujat rohkenivat jakaa kokemuksiaan omilta työpaikoiltaan, vaikka kaikki tarinat eivät niin auvoisia olleetkaan. Koska paikalla oli sekä esimiesasemassa olevia että työntekijöitä, vältyttiin syyllistämisen ilmapiiriltä. Sen sijaan pyrittiin ymmärtämään, miltä sama asia näyttää eri roolista käsin. Joskus oman näkemyksen esiin tuominen voi näköjään olla helpompaa oman organisaation ulkopuolisten kanssa. Toki tämä edellyttää sitä paljon puhuttua, mutta kovin abstraktia luottamusta. Sitä rakennettiin esimerkiksi sanomalla ääneen, että puhutuista asioista ei kerrota työpaikan eikä henkilön nimillä julkisesti.

No, ei niin hyvää ettei jotain pikkuisen huonoakin. Suuri suunnitelmamme oli, että osallistuvat työpaikat löytävät toinen toisistaan sparrausparin, jonka kanssa pitää yhteyttä tapaamisten välillä. Ajatuksena oli tarjota mahdollisuus päästä jakamaan kokemuksia siitä, miten kehittäminen etenee ja samalla saada uusia ajatuksia oman työpaikan ulkopuolelta, mutta kuitenkin tutulta henkilöltä. Tämä ei onnistunut ihan suunnitelman mukaisesti. Vaikutti siltä, että osallistujilla oli sen verran töitä omissa organisaatioissa, että tuollaiseen ”ylimääräiseen” ajatusten vaihtoon ei priorisointilistassa löytynyt sijaa.

Tämä on sikäli surullista, koska osallistujat totesivat kuitenkin kuin yhdestä suusta, että kehittäminen vaatii ja vie aikaa. Esimerkkinä mainittiin ohjeiden laatiminen (juu, niitäkin edelleen tarvitaan ja kaivataan työpaikoilla). Ensin pitää laatia ohje yhdessä muutaman asianomaisen kanssa. Sen jälkeen ohjeesta tiedotetaan. Sitten vielä mietitään yhdessä, mitä kyseinen ohje tarkoittaa itse kunkin työssä eli miten ohjetta sovelletaan. Ja tuohon prosessiin voi hyvinkin mennä monta viikkoa. Erilaisten työpaikkojen tilanteiden kuuleminen kuitenkin hyödyttää ja antaa uudenlaista perspektiiviä omaan kehittämiseen.

Mikä oli ilahduttavinta koko prosessissa? Loppukierroksella kukin osallistuja pääsi kertomaan, mitä prosessista aikoo viedä omalle työpaikalle. Moni sanoi, että on entistä valmiimpi ja varmempi ottamaan asioita puheeksi ja viemään asioita eteenpäin omalla työpaikalla. Kuultuaan kokemuksia muilta työpaikoilta on pokkaa esittää, miten asiat omalla työpaikalla kannattaisi tehdä. Ei matkien muita, vaan soveltaen muiden toimintatapoja omalle työpaikalle sopivaksi.

Jos kiinnostuit kuulemaan lisää, mitä kokemuksia on verkostossa toimimisesta, tule Työterveyspäiville. Ohjelmassa keskiviikko-aamuna 13.9. Toimintatapoja ja välineitä sujuvaan yhteistyöhön. Tervetuloa!

10.8.2017