maanantaina 30. toukokuuta 2011

Tympii ja kyllästyttää − miten säilytän työn imun?

Linja-auton kuljettaja haluaa jokaisen asiakkaansa lähtevän hyvillä mielin kyydistään, ja niinpä hän tervehtii jokaista matkaajaa hyvän päivän toivotuksin. Kieltenopettaja järjestää vapaaehtoisesti ja vaivaa nähden vuosittain oppilailleen mahdollisuuden vaihtoviikkoon vieraassa maassa, koulussa ja perheessä. Puhelinvaihteen hoitaja näkee työnsä tarkoituksena olevan sisäisten ja ulkoisten asiakkaittensa laadukas yhteen saattaminen ja laitossiivooja kantaa huolta asiakkaidensa turvallisuudesta ja kokee suurta ammattiylpeyttä pitäessään työtilat toimivina…. jokapäiväisiä ilmiöitä, joita ei tehtäväkuvissa ole määritelty, mutta joita voi kohdata alasta ja ammattiryhmästä riippumatta.

Suomalaisen työelämän pelastajaksi on yksimielisesti peräänkuulutettu johtamiskulttuurin muutosta. Kun työt muuttuvat vauhdilla ja työntekijät ovat yhä yleisemmin oman työnsä parhaita asiantuntijoita, ei pelkästään johtamista kehittämällä kuitenkaan voida tuottaa fiksuimpia työkäytäntöjä, parempaa palvelun laatua tai arjen innovaatioita – saati sitten varmistaa henkilöstön energisyyden ja innostuksen – työn imun – säilyminen työssä ja pitkällä työuralla.

Jokainen voi jossain määrin muokata työtään itselleen innostavammaksi – eikä esimies välttämättä huomaa koko asiaa. Työn yksilöllinen muokkaaminen tarkoittaa, että työntekijä toimenkuvansa puitteissa säätelee mitä ja miten monia tehtäviä kaiken kaikkiaan työhönsä sisällyttää, keiden kanssa ja miten työtään tekee sekä miten näkee oman työnsä olemassa olon tarkoituksen ja arvon. Tästä työn yksilöllisestä muokkaamisesta johtuu, että samaa työtä tekevien työtoiminnassa voi nähdä paljon yhteistä mutta myös erityisiä piirteitä. Varmasti monissa asiantuntijatehtävissä mahdollisuudet työn muokkaamiseen ovat toiset kuin suorittavissa töissä. Myös sellaisissa töissä, joissa oma toiminta liittyy tiiviisti toisten tekemisiin, mahdollisuudet “työn tuunaamiseen” ovat rajallisemmat. Silti kaikissa töissä on mahdollisuus työn yksilölliseen “räätälöintiin”.

Alustavan tutkimusnäytön perusteella työn imua kokevat työntekijät ylläpitävät työn imuaan nimenomaan muokkaamalla omaa työtään. He esimerkiksi hakevat tarvittavia voimavaroja työhönsä, näkevät työnsä myönteisemmässä valossa ja liiallisen rutinoitumisen ja leipääntymisen välttämiseksi ottavat vapaaehtoisesti uusia tehtäviä ja haasteita vastaan. Työtään muokkaamalla voi paremmin päästä käyttämään ja kehittämään vahvuuksiaan työssä sekä toimimaan luovemmin ja  innostuneemmin. Työpaikatkin hyötyvät, kun työntekijät ottavat vastuuta työnsä jalostamisesta ja ylläpitävät parasta hyvinvointiaan ja työnsä mielekkyyttä.

Työn yksilöllisellä muokkaamisella on kääntöpuolensakin. Yhtä lailla myös turhautuneet ja kyynistyneet työntekijät voivat muokata työtään, mutta siihen suuntaan, jossa tehdään vain aivan välttämätön minimaalisin ponnistuksin. Työn yksilöllinen muokkaamisen ei soisi myöskään tarkoittavan sitä, että tehdään vain itsestä kivoja asioita. Johtamistakin siis tarvitaan työn muokkaamisessa. Hyvä esimies vastuuttaa ja näyttää suunnan, mutta sen jälkeen myös valtuuttaa ja vapauttaa työntekijän toteuttamaan työtään itsenäisesti. Hän myös huomaa tuunaamisen ja antaa siitä tunnustusta.

Olen edellä puhunut työn yksilöllisestä muokkaamisesta, työn tuunaamisesta ja työn räätälöinnistä. Ilmiölle ei vielä siis ole vakiintunutta suomennosta. Otan ilolla vastaan ehdotuksia, miten osuvimmin kutsuisimme “job crafting”-ilmiötä!

Jari Hakanen
Kirjoittaja on työhyvinvoinnin tutkija, joka uskoo suomalaiseen työntekijään ja suomalaisen työelämän potentiaaleihin

30.5.2011