torstaina 10. lokakuuta 2019

Työn ja muun elämän tasapaino tekee arkipäivästä hyvän

Pidetäänkö työn ulkopuolista elämää voimavarana, joka heijastuu työpaikalle myönteisesti? Eri elämänalueiden onnistunut yhdistäminen tulee erityisen tärkeäksi työuran siirtymävaiheissa.

Työn ja muun elämän yhteensovittaminen on kokemusta siitä, miten työssä käyminen ja muu elämä sopivat yhteen. Parhaimmillaan ne ovat voimavaroja toisilleen. Yhteensovittamisen tukeminen on hyvä tapa kehittää henkilöstön työhyvinvointia.

Keinot tähän ovat helposti löydettävissä. Oleellista on työpaikan myönteinen kulttuuri: perheestä ja muusta elämästä saa puhua ja ne nähdään tärkeäksi asiaksi työntekijän hyvinvoinnin kannalta. Arvot ja strategialinjaukset eivät yksistään tee kulttuurista myönteistä, vaan työn ja muun elämän yhteensovittamisen käytännöt on tuotava osaksi koko organisaation toimintaa.

Onnistunut yhteensovittaminen tukee työkykyä, edistää motivaatiota ja vahvistaa sitoutumista. Työtehtävien sujuva hoitaminen ja tehokkuuden paraneminen vaikuttavat tulokseen ja tuottavuuteen. Myös työnantajan houkuttelevuus kasvaa.

Siirtymävaiheet ovat kriittisiä kohtia

Kaikki kohtaavat elämänkulussaan sellaisia ajanjaksoja ja tilanteita, joihin liittyy työn ja muun elämän yhteensovittamisen haasteita. Tällaisissa työuran siirtymävaiheissa tarvitaan usein erilaisia yhteensovittamisen keinoja:

Työelämään kiinnittymisvaiheessa nuorilla on odotuksia molemminpuolisesta joustamisesta. Nuoremmat sukupolvet arvostavat vastavuoroista joustavuutta aikatauluihin ja työaikoihin liittyen.

Hoivavastuut koskettavat suurta osaa työntekijöistä jossain työuran vaiheessa. Sekä lasten että ikääntyvien läheisten hoivavastuut edellyttävät usein erilaisia joustojärjestelyjä työhön. Niitä ovat esimerkiksi työaikajoustot, perhevapaat ja muut vapaat sekä työhön paluun tuki.

Työkyvyn muutoksissa on oleellista, että työtehtävät ja voimavarat ovat tasapainossa. Tässä auttavat esimerkiksi työaikajoustot – kuten osa-aikatyö tai etätyö – sekä työhön paluun toimintamallit sairauslomalta palatessa.

Työuran tienhaaratilanteita ovat esimerkiksi työroolin ja tehtävien muutos, työpaikan vaihto ja työttömyysuhka. Työroolin ja tehtävien muutokset saattavat vaatia aiempaa enemmän järjestelyjä työn ja muun elämän yhteensovittamiseksi, jos esimerkiksi matkustaminen ja vaatimukset olla tavoitettavissa lisääntyvät. Toimi- ja opintovapaat tarjoavat mahdollisuuden kokemuksen hankkimiseen ja kehittymiseen.

Työuran loppupäätä voidaan pidentää palautumista edistävillä työaikajoustoilla, kuten osa-aikaeläkkeellä. Fyysisesti raskaita työtehtäviä voidaan keventää ja työnkuvia muokata työkyvyn ylläpitämiseksi mahdollisimman pitkään. Koko organisaation kannalta on tärkeää löytää keinot karttuneen kokemuksen ja tiedon levittämiseksi. Tähän tarkoitukseen soveltuvat mentorointi ja seuraajan – miksei koko työyhteisönkin – perehdyttäminen.

Nähdäänkö muu elämä voimavaraksi?

Hyvään johtamiseen kuuluu se, että ymmärtää erilaisia elämäntilanteita ja työn ulkopuolisen elämän tarpeita. Kun esimies tukee työn ja muun elämän yhteensovittamista, hän samalla mahdollistaa hyvän arkipäivän.

Esimiesten ja henkilöstöasioita kehittävien on tärkeää tunnistaa, millaiset työurasiirtymät ovat ja tulevat olemaan tyypillisiä omalla työpaikalla. Niitä varten kannattaa rakentaa toimintatavat ja johtamiskäytännöt.

Esimiehet ovat avainasemassa, kun joustoja hyödynnetään työnteon kärsimättä. Esimiehet ja johto myös luovat vahvasti sitä kulttuuria, jolla muuhun elämään suhtaudutaan: nähdäänkö se voimavaraksi, joka säteilee työhön myönteisesti ja on keskeinen osa työkyvystä huolehtimista?

Aiheesta lisää:

Työ@Elämä-esimiesvalmennus lisää esimiesten valmiutta edistää työntekijöiden työn ja muun elämän yhteensovittamista.
Työurajohtamisen työkalupakki on tutkimukseen perustuva palvelukokonaisuus. Sen työkalujen avulla työntekijöiden voimavarat, työkyky ja motivaatio vahvistuvat työuran eri vaiheissa.

10.10.2019