tiistaina 22. syyskuuta 2015

Vaikeiden asioiden äärellä

Joskus työelämässä unelmat ja realismi tuntuvat olevan kovin kaukana toisistaan. Mielestäni kuitenkin hetkinä, jolloin arkirealismin paine on kaikkein suurinta, on tärkeintä säilyttää aito unelma paremmasta ja kasvattaa sitä.

 

Kun sain syyskuun alussa pyynnön kirjoittaa Työterveyslaitoksen Unelmahautomoon ajatuksistani Suomen työelämän kehittämisestä ja johtamisesta, ajauduin umpikujaan. Tiesin, että oma kotipesäni, Työterveyslaitos, on parhaillaan hyvin hankalassa muutosprosessissa liittyen laitoksen valtionavussa vuonna 2016 tapahtuviin leikkauksiin. Samalla pohdin, miten Suomen poliittinen tilanne ja työmarkkinakenttä tulevat kehittymään syksyn aikana.

Kaikkea tätä katsoessa mieleeni nousivat etenkin sanat “epävarmuus”, ”yt-neuvottelut”, ”negatiivinen muutos” tai ”pakko”. Mitä tässä tilanteessa yleensä voi tai edes tulisi kirjoittaa paremmasta työelämästä?

Ajattelin silti, että yön ollessa synkimmillään on myös aamunkoitto lähellä. Samalla tiesin, että aamun valkeneminen edellyttää johtamista ja toimimista – tässä ja nyt. Työyhteisön johtaminen ja kehittäminen tiukassa tilanteessa on aina vaativa harjoitus. Mielestäni tällöin kaksi asiaa ovat keskeisiä.

Johtamisen kannalta suuret ja ristiriitaiset muutokset punnitsevat esimieskunnan ja organisaation välisen luottamuspääoman. Jos sitä ei ole, on muutosten vieminen eteenpäin hidasta, joskus jopa mahdotonta. Etenemisestä tulee mieleen ahtaasta posliinikaupasta ulos pyrkivä norsu, jonka ajatus on olla rikkomatta mitään. Ulospääsy on kyllä mahdollista, mutta usein tuskallisen hidasta ja vaivalloista tilanteessa, jossa ulkoinen paine “tehdä jotain” lisääntyy päivä päivältä.

Luottamuspääomaongelman ydin on kuitenkin huomattavasti pitkäaikaisempi. Pääoma kertyy ajan myötä prosessina, jossa monet pienet oikeudenmukaiset ja positiiviset teot johtavat luottamuksen lisääntymiseen. Samalla on tiedostettava, että yksikin negatiivinen liike voi murentaa vuosien työn. Prosessissa korostuu näkökulma, jonka mukaan työelämän ongelmia ei ratkaista yhdessä yössä. Tarvitaan pitkäjänteistä ja kärsivällistä kehittämisotetta piilevän potentiaalin vapauttamiseksi.

Toinen tärkeä asia vaikeissa muutoksissa on positiivisen otteen säilyttäminen. On oltava lähellä ihmisiä ja uskallettava keskustella avoimesti ja rakentavasti itse asiasta. Samalla on yritettävä löytää jokaista negatiiviseksi koettua asiaa tai päätöstä kohti ainakin kaksi tai kolme positiivista näkökulmaa, jotka vievät kokonaisuutta eteenpäin. Tämä sekä luo toivoa tulevasta että antaa konkreettisen tekemisen kohteen, jonka kautta päästään lähemmäs työyhteisön visiota ja parempaa tulevaisuutta. Käytännössä prosessi edellyttää hienovaraisen balanssin tunnistamista ja ylläpitoa eri ääripäiden välillä ja tarkkaa yksilö-, tiimi- sekä yhteisötason johtamista ja yhteistyötä.

Vaikeissa muutoksissa miestäni kaikkein tärkeintä on löytää tie onnistua tiiminä, joukkueena. Tämä pätee myös siihen, että opimme vaikeista muutoksista ja niiden johtamisen haasteista. Meidän kaikkien on luotava pohja avoimelle dialogille ja yhteiselle ymmärrykselle. Sen jälkeen parempi tulevaisuus onkin jo täällä.

Antti Koivula

Kirjoittaja on tekniikan tohtori, joka on toiminut Työterveyslaitoksen pääjohtajana elokuusta 2015. Hänen avainteemojaan ovat strategia, johtajuus, asiakaslähtöinen muutosjohtaminen ja digitalisaatio.

22.9.2015