Digitalisaatio muuttaa tällä hetkellä eniten datavaltaisia aloja, kuten media- ja finanssialoja sekä monia asiantuntijatehtäviä, joissa työn tuloksia välitetään verkon kautta. Digitaalitekniikka muuttaa paljon myös yksinkertaista toistotyötä, joka ei vaadi vuorovaikutusta muiden kanssa. Työelämän digiloikasta ei kuitenkaan ole kyse, koska muutos ei ole merkittävästi koskettanut työvoimavaltaisempia aloja, kuten teollisuutta ja rakentamista.

Työelämän digiloikasta voidaan puhua vasta, kun digitalisaation avulla työtä ajatellaan ja järjestetään rohkeasti uudella tavalla. Muotoillaan esimerkiksi uusia työkokonaisuuksia, joissa unohdetaan perinteiset ammattiryhmät. Monipuoliset kokonaisuudet tarjoavat myös kehittymismahdollisuuksia.

Työnmurroksesta puhutaan paljon, kun teknologia saa yhä enemmän uusia ominaisuuksia, kuten konenäkö, luonnollisen kielen ymmärtäminen, tekstin ja puheen tuottaminen sekä datapohjainen oppiminen. Näin kehittyvä teknologia korvaa osaa ihmisen työstä. Vielä ei tiedetä, miten nopeasti tämä tapahtuu ja miten hyvin organisaatiot kykenevät sopeutumaan muutokseen. Miten esimerkiksi vältetään merkittävät negatiiviset sosiaaliset vaikutukset?

Muuttuva työympäristö vaatii luovuutta ja sosiaalista älykkyyttä hyödyntää digitalisaatiota. Tähän tarvitaan lisää digitaitoja, kuten perusymmärrystä tekoälyn mahdollisuuksista ja rajoitteista sekä taitoa käyttää erilaisia sovelluksia ja välineitä. Työmarkkinoilla puolestaan tulee helpottaa joustavia siirtymiä.