21.9.2018

Tiedote 33/2018

Yhteinen työpaikka tarkoittaa työpaikkaa, jossa useampi työnantaja toimii yhdessä samanaikaisesti, esimerkiksi rakennustyömaalla. Yhteisen työpaikan määritelmä ja vastuut kuvataan Työturvallisuuslaissa.

Yhteisten työpaikkojen ongelmien perimmäisenä syynä on tutkimuksen mukaan se, että sen toimintalogiikkaa ei ole täysin ymmärretty.

– Ihmiset ovat perinteisesti tottuneet ylhäältä alas ohjautuvaan hierarkkiseen toiminta- ja johtamismalliin. Yhteisillä työpaikoilla vanha malli ei päde. Uuden logiikan mukainen toiminta haastaa ja jopa pakottaa ylittämään ja rikkomaan perinteisiä toiminnan rajoja ja johtamisen tapoja, kertoo vanhempi tutkija Minna Janhonen Työterveyslaitokselta.

­– Yhteisillä työpaikoilla on kiinnitettävä enemmän huomiota kommunikaatioon, perehdytykseen sekä eri osapuolten vastuiden ja velvollisuuksien selväksi tekemiseen.

Yleisintä on sopimuksiin liittyvä laiminlyönti

Työterveyslaitoksen ja Turun yliopiston yhteistutkimuksessa analysoitiin sisällönanalyysin keinoin 27 tapausta, joissa organisaatio on tuomittu työturvallisuusrikoksen vuoksi yhteisösakkoon, ja tutkijat tunnistivat yhteensä kolme johtamiskäytäntöihin liittyvää keskeistä kipupisteitä, joiden myötä työntekijöiden turvallisuus on vaarantunut.

Näistä ensimmäinen ja aineisto yleisin on lainsäädäntöön, sopimuksiin ja yhteisesti sovittuihin menettelytapoihin liittyvät laiminlyönnit.

– Tässä kipupisteessä on kyse siitä, että yhteisellä työpaikalla toimivien organisaatioiden kesken sovittuja sopimuksia tai yhdessä luotuja toimintatapoja ei johtamisen käytännöissä tai toiminnan arkipäivässä kuitenkaan noudateta, kuvaa tutkijatohtori Liisa Lähteenmäki Turun yliopistosta.

Toinen tutkimuksessa tunnistettu kipupiste on kommunikaatioon ja työn suunnitteluun liittyvät puutteet.

­– Nämä puutteet vaikuttavat siihen, että yhteisillä työpaikoilla toimitaan oletusten varassa luullen, että kaikki toimijat tietävät, miten yhteisellä työpaikalla kuuluu menetellä, ja että kaikki ovat yhtä informoituja, osaavia ja ammattitaitoisia.

– Kolmantena kipupisteenä hahmotimme välipitämättömyyden työntekijöistä. Näissä tapauksissa johtamisen vaje liittyy joko siihen, että työntekijöiltä tulevaa tietoa ja viestejä ei kuunnella, vaan se ohitetaan, tai että työntekijöitä ei tarpeeksi perehdytetä turvalliseen toimintaan, jolloin työntekijöiden itsensä johtaminen ja hetkessä tehdyt nopeaan reagointiin perustuvat ratkaisut ylikorostuvat.

Tutkijoiden mukaan ongelmatyypit esiintyivät vain harvoin yksinään: useimmissa tapauksissa oli kysymys melko monitahoisesta turvallisuuden johtamiseen liittyvästä ongelmavyyhdestä. Vakavimmillaan kaikki kolme kipupistettä olivat läsnä samassa tapauksessa.

Vuorovaikutusta ja viestintää lisättävä

Selvin esimerkki yhteisistä työpaikoista on rakennustyömaat. Ne ovat nykyisellään lähes aina usean eri organisaation muodostamia verkostomaisia yhteisöjä, eli yhteisiä työpaikkoja. Mutta verkostomainen toiminta on yleistymässä myös muilla toimialoilla.

– Ilmiön taustalla on globaali tuotantorakenteiden muutos, jonka myötä toimintojen ulkoistaminen lisääntyy ja työvoiman käyttötavat monipuolistuvat. Työn verkostoituminen saattaa uuteen valoon monia organisaatioiden peruspilareita, kuten johtamisen ja valtasuhteet työssä, sanoo Minna Janhonen Työterveyslaitokselta.

– Usein johtamisen linjojen ajatellaan suuntautuvan vain ylhäältä alas, vaikka tosiasiallisesti johtamisen tulisi olla myös horisontaalista, ristikkäistä ja organisaatiorajat ylittävää, koska työsuoritusten ketjut ovat hajaantuneet eri toimijoiden vastuulle ja vastuita delegoidaan toimijaketjuissa nimenomaan sopimuksilla ja sovituilla pelisäännöillä.

Tutkijat peräänkuuluttavat työpaikkojen johtajuuteen uudenlaista, monitahoisen toimintalogiikan ymmärtämistä, ja sitä tukevaa jaetun johtamisen mallia.

Esimerkiksi yhteisen työpaikan vastuukysymyksiä tulisi tarkastella ja päivittää jatkuvasti sekä projektin alkaessa että sen kuluessa. Muutostilanteissa tiedottamiseen ja uusien työntekijöiden perehdyttämiseen tulisi myös panostaa enemmän.

– On kiinnitettävä huomiota siihen, että asioista syntyy aidosti yhteinen ymmärrys. Keskeisin keino tähän on vuorovaikutuksen lisääminen sekä tiedon perillemenon ja ymmärtämisen varmistaminen, Janhonen muistuttaa.

Sosiaalista osaamista jo koulutukseen

Tutkimuksen perusteella tutkijat kannustavat pohtimaan, miksi suomalainen verkostoitunut työpaikka tuijottaa edelleen teknisiä yksityiskohtia ja määrällisesti mitattavia suureita hakiessaan ratkaisuja niin laadun kuin terveyden ja turvallisuudenkin ongelmakohtiin.

Erilaisten rajapintojen rikkoutuminen ja siitä aiheutuvat seuraukset ovat arkipäivää nykypäivän työelämässä.

– Teollisuuden ja rakennusalan koulutuksissa tulisikin kiinnittää erityistä huomiota toiminnan verkottuneisuuteen, jotta monitoimijaisten työpaikkojen riskit osattaisiin paremmin ennakoida. Teknisen osaamisen rinnalle kaivataan yhä enemmän sosiaalista osaamista, keskeisimmin kuuntelu- ja keskustelutaitoja.

Tutkimuksesta kirjoitettu artikkeli: Minna Janhonen, Liisa Lähteenmäki ja Anne Alvesalo-Kuusi: ”Turvallisuuden johtamisen kipupisteet yhteisillä työpaikoilla”, on julkaistu Työelämän tutkimuslehden numerossa 3/2018.

Lisätietoa:

Minna Janhonen
VTT, dos., vanhempi tutkija
Työterveyslaitos
minna.janhonen@ttl.fi, 043 824 3391

Liisa Lähteenmäki
VTT, tutkijatohtori, Turun yliopisto, Oikeustieteellinen tdk.
limala@utu.fi p. 029 450 4407