6.6.2018

Työterveyslaitoksen ja THL:n kannanotto 

Sisäilman solutoksisuustestit mittaavat sitä, miten sisäympäristöstä otettu näyte heikentää koeolosuhteissa nisäkässolujen tai bakteerien elinvoimaisuutta soluviljelmässä. Tämä ns. yleinen solutoksisuus on kuitenkin epätarkka mittari, josta ei voi tehdä johtopäätöksiä sisäilman terveysvaikutuksista.

Yhteys solutoksisuuden ja terveysvaikutusten välillä vaatii ymmärrystä sisäilman aiheuttamien terveyshaittojen mekanismeista. Solutoksisuustestien tulisi pystyä mittaamaan näillä mekanismeilla aiheutuvia vaikutuksia. Sisäilmaoireiden mekanismit ovat kuitenkin nykytiedon mukaan moninaiset, eikä niitä tällä hetkellä tunneta kunnolla. Täten yksittäinen solutoksisuustesti pystyy parhaimmillaankin antamaan vain rajallisesti lisätietoa sisäilmaongelmien selvittämiseen.

Solutoksisuuden mittaaminen sisäilmasta tai pölystä kerätyistä näytteistä ei kerro, mistä toksisuutta aiheuttava tekijä on peräisin. Sisäilman tai pölyn toksisuuteen vaikuttavat monet tekijät, kuten ulkoilmasta kulkeutuvat saasteet, polttoperäiset hiukkaset, kemikaalit ja rakennuksen mikrobikasvusta peräisin olevat mikrobitoksiinit. Siksi positiivinen tulos solutoksisuustesteissä ei välttämättä kerro esimerkiksi kosteusvaurion aiheuttamasta sisäilmaongelmasta. Mikäli mitataan vain ilman tai pölyn toksisuutta, voi myös moni muu tärkeä sisäilmaan vaikuttava tekijä jäädä havaitsematta.

Sisäilmasto-ongelmien kokonaisvaltaiseen selvittämiseen ja ratkaisemiseen on olemassa hyväksi havaittuja ja paljon testattuja menetelmiä ja toimintatapoja. Solutoksisuuden mittausmenetelmät voivat olla yksi työkalu näiden joukossa, kunhan ne on ensin osoitettu luotettaviksi ja soveltuviksi tähän tarkoitukseen. Tämä edellyttää menetelmien laajaa ja puolueetonta testaamista erilaisissa toimintaympäristöissä, ja sen selvittämistä, mitä lisäarvoa niistä on nykyisiin menetelmiin arvioitaessa terveysriskiä ihmiselle.

Tarvitaan lisää tutkimusta ja uusia mittausmenetelmiä

Sisäilmatutkimuksiin tulee käyttää menetelmiä, joista saatavat tulokset voidaan tulkita yleisesti hyväksytyillä soveltuvuus- ja tulkintaohjeilla. Asumisterveysasetus ja sen soveltamisohjeet sallivat uusien menetelmien käytön terveyshaittojen selvittämisessä, jos validoinnin lisäksi niiden soveltuvuus sisäilmaston ongelmatilanteiden selvittämiseen on hyvin ja laajasti osoitettu. Tällä hetkellä markkinoilla olevat solutoksisuutta mittaavat menetelmät eivät täytä tätä kriteeriä.

Kohteissa, joissa on sisäilmasto-ongelmia, tulee ensisijaisesti käyttää menetelmiä, joiden tulosten perusteella voidaan myös kohdentaa korjaavat toimenpiteet. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi rakennus- ja talotekniset selvitykset, joilla tunnistetaan mahdolliset epäpuhtauslähteet ja puutteet rakennuksessa.

Lisätietoa luotettavista ja hyväksytyistä menetelmistä saa esimerkiksi terveydensuojeluviranomaisilta ja seuraavista lähteistä:

>>Asumisterveysasetuksen soveltamisohje, Valvira

>>Ohje työpaikkojen sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen, Työterveyslaitos

>>Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus, Valtioneuvoston julkaisuarkisto

>>Sisäilma, THL

>>Sisäympäristö, Työterveyslaitos

Lisätiedot

Tiina Santonen
vanhempi asiantuntija
Työterveyslaitos
puh. 0405390343
etunimi.sukunimi@ttl.fi

Sanna Lappalainen
Työtilat yksikön johtaja
Työterveyslaitos
puh. 0407152204
etunimi.sukunimi@ttl.fi

Merja Korkalainen
erikoistutkija
THL, Ympäristöterveys
puh. 0295246318
etunimi.sukunimi@thl.fi

Anne Hyvärinen
yksikönpäällikkö
THL, Ympäristöterveys
puh. 0295246364
etunimi.sukunimi@thl.fi