Oven maalaaminen siveltimellä

Liuottimien käyttö ja esiintyminen työssä

Orgaaniset liuottimet ovat nestemäisiä yhdisteitä, joista useimmat haihtuvat nopeasti huoneenlämmössä. Niitä käytetään veteen liukenemattomien aineiden, kuten rasvojen, öljyjen tai lakkojen liuottamiseen tai ohentamiseen. Tällä sivulla ei käsitellä sellaisia liuottimia, joita käytetään kemiallisissa synteeseissä ja reaktioissa, kuten esimerkiksi rikkihiili ja pentaani. Styreenillä on oma verkkosivu Kemikaalit ja työ -sivustolla. Styreenipitoisuudet on kuitenkin laskettu mukaan liuotinten yhteispitoisuuksiin. Tässä ei käsitellä myöskään moottoripolttoaineita, vaikka tulevaisuudessa voi käytännössä tilanne mahdollisesti ollakin se, että Suomessa pelkkä biodieselin tai ennemminkin uusiutuvan dieselin tuotanto ohittaa liuottimien tuotannon.

Liuottimet ovat yleensä seoksia ja tämän vuoksi ne sisältävät ominaisuuksiltaan erilaisia yhdisteitä. Liuottimet jaotellaankin yleensä taulukon 1 mukaisiin ryhmiin niiden kemiallisen rakenteen perusteella. Taulukossa 1 on kerrottu ryhmien lisäksi myös niille asetetut HTP-arvot ja lakisääteiset sitovat raja-arvot. Monet liuotinaineet, kuten ksyleenit ja butanolit, imeytyvät helposti ihon läpi ja joillakin liuotinaineilla, kuten tolueenilla on yhteisvaikutuksia melun kanssa.

Taulukko 1. Liuottimien jaotteluesimerkkejä: CAS-rekisteri- tai EY-numero, kiehumispisteet (Gestis) ja HTP-arvot lisätarkennuksineen.

Pääryhmä
Alaryhmä
Esimerkkejä
Kiehumispiste °C
HTP8h mg/m3
Hiilivedyt
Alifaattiset
n-Heksaani, CAS 110-54-3
69
72a
Alisykliset
Sykloheksaani, CAS 110-82-7
81
350
Aromaattiset
Tolueeni, CAS 108-88-3
111
81a,b
Ksyleenit, esim. p-Ksyleeni, CAS 106-42-3
137-140
220a
Bentseeni, CAS 71-43-280
3,25a,c
Hiilivetyseokset
Alifaattinen liuotinbensiini (C7-C9, n-alkaanit, isoalkaanit ja sykliset), EY nro 920-750-0100-140
500
Aromaattinen liuotinbensiini (C7-C12, arom. 15-20 %, alif. ja alisykl. 80-85 %), CAS 64742-82-190-230
200
Aromaattinen liuotinbensiini, (C8-C10 arom. n. 100%) CAS 90989-39-2n. 110
100
Halogenoidut hiilivedyt
Klooratut hiilivedyt
Dikloorimetaani, CAS 75-09-2
40
350
Tetrakloorietyleeni, CAS 127-18-4
12170
Trikloorietyleeni, CAS 79-01-6
8750a
Happea sisältävät eli oksygenoidut hiilivedytAlkoholit
Etanoli, CAS 64-17-5
78
1900
Metanoli, CAS 67-56-1
65
270a
2-Propanoli, CAS 67-63-0
82
500
Butanolit, esim. n-Butanoli, CAS 71-36-383-118
150a
Eetterit
Dietyylieetteri, CAS 60-29-7
35
310
Esterit
Etyyliasetaatti, CAS 141-78-6
77
730
Butyyliasetaatit, esim. n-Butyyliasetaatti, CAS 123-86-497-127
720
Ketonit
2-Butanoni eli MEK, CAS 78-93-3
80
300 a,d
Asetoni, CAS 67-64-1561200
Metyyli-2-pentanoni, CAS 108-10-1116
80
Glykolit
1,2-Etaanidioli, CAS 107-21-11
197
50a
1,2-Propaanidioli, CAS 57-55-6
188
viitee
Glykolieetterit
2-Etoksietanoli (EGEE), CAS 110-80-5
135
7,5a
1-Metoksi-2-propanoli, CAS 107-98-2120
370a
Glykoliesterit
2-Etoksietyyliasetaatti (EGEEA), CAS 111-15-9156
11a
2-Metoksi-1-metyylietyyliasetaatti, CAS 108-65-6148-151
270a
Heterosykliset typpiyhdisteetn-Metyylipyrrolidoni (NMP), CAS 872-50-4203
40a
a Aine imeytyy ihon läpi
b Yhteisvaikutus melun kanssa
c Sitova raja-arvo
d HTP15min
e HTP-arvoa ei ole asetettu

Orgaanisia hiilivetyliuottimia valmistetaan pääasiassa fossiilisista polttoaineista, kuten maaöljystä. Pääosa halogenoiduista ja oksygenoiduista liuottimista valmistetaan kemiallisten reaktioiden avulla hiilivedyistä. Tosin alkoholeja muodostuu myös käymisprosesseissa ja yleisesti käytetty tärpätti on liuotinaineseos, jota valmistetaan selluteollisuuden sivutuotteena syntyvästä mäntyöljystä. Tinneri on yleisnimitys erilaisille kaupallisille liuotinaineseoksille. Suomessa valmistetaan ja käytetään taulukossa 2 mainittuja liuottimia. Aromaatteja sisältäviä liuotinbensiinejä sekä ksyleeniä ja tolueenia käytetään mm. maalien ja painovärien valmistuksessa sekä niiden ohenteina. Lisäksi monella teollisuuden alalla käytetään liuottimia raaka-aineina.

Glykolieettereitä ja -estereitä, joista osa on lisääntymisterveydelle haitallisia, on alun perin käytetty korvaamaan aromaattisia hiilivetyjä. Glykolieettereitä ja -estereitä käytetään yleisesti mm. ohenteina maaleissa, lakoissa, painoväreissä, lattiavahoissa, puhdistusaineissa, suihkukoneiden polttoaineissa ja siivekkeiden jäänestoaineena. Glykolieetterit haihtuvat ilmaan vähemmän kuin tavallisimmat alifaattiset ja aromaattiset hiilivetyliuottimet. Monet glykolieetterit imeytyvät elimistöön helposti myös terveen ihon kautta.

EU:n REACH-asetuksen myötä on tullut kemikaalien käyttöön rajoituksia ja lupamenettelyjä. Esimerkiksi trikloorietyleenin käyttö on ollut luvanvaraista vuodesta 2016 ja dikloorimetaanin eli metyleenikloridin ammattimainen käyttö maalinpoistossa on kielletty vuodesta 2012 lähtien. N-Metyylipyrrolidonille (NMP) on tulossa voimaan rajoitus, jossa on määritelty sitova raja-arvo työperäiselle altistumiselle NMP:lle.

Taulukko 2. Orgaanisten liuottimien käyttökohteita Suomessa.

Liuottimia sisältävien tuotteiden valmistus Suomessa
Maalituotteet
Liuotinbensiinit, ksyleeni, tolueeni, asetaatit, ketonit, etanoli, butanoli, glykolieetterit ja -esterit
Liimat
Asetoni, etanoli, tolueeni, etyyliasetaatti, liuotinbensiini, metyyliketoni, n-heksaani
Painovärit
Liuotinbensiinit, isopropanoli, etanoli, etyyliasetaatti, tolueeni, glykolieetterit ja -esterit
Liuottimien ja niitä sisältävien tuotteiden käyttö
Maalaus ja lakkaus
Liuotinbensiini, ksyleeni, tolueeni, alkoholit, ketonit, asetaatit, glykolieetterit ja -esterit
Liimaus
Liuotinbensiini, asetoni, etanoli, tolueeni, asetaatit
Painot
Isopropanoli, liuotinbensiinit, tolueeni, glykolieetterit ja -esterit, asetaatit, ketonit
Muut

- Elintarviketeollisuus, lääketeollisuus, mäntyöljy- ja kumiteollisuus

- Bitumituotteet


n-Heksaani, heptaani, alkoholit, glykolit, aromaattiset hiilivedyt, metyleenikloridi, asetaatit, ketonit

Metyleenikloridi
Pesut

- Metallit

- Tekstiilit

- Painotelat


Metyleenikloridi, hiilivetyliuottimet

Tetrakloorietyleeni

Liuotinbensiini, tolueeni, glykolieeterit ja -esterit
Lujitemuoviteollisuus
Styreeni, asetoni
Hygieniatuotteet
Etanoli, isopropanoli, glykolit, glykolieetterit

Liuotinten kokonaiskäyttömäärissä suurimmat muutokset vuosina 2005-2015 ovat tapahtuneet vuoden 2012 jälkeen (Kuva 1). Tällöin liuotinbensiineitä lukuun ottamatta useiden ryhmien tai yksittäisten aineiden markkinoille saatetut määrät alkoivat vähetä.

Aromaattisten hiilivetyjen käytön pienenemiseen on voinut vaikuttaa vuonna 2005 voimaan astunut sosiaali- ja terveysministeriön asetus 509 vaarallisten aineiden luettelosta, jossa tolueenille lisättiin vaaraa osoittava lauseke: R63 Voi olla vaarallista sikiölle (nykyinen CLP:n mukainen lauseke H361).

Lisääntymisterveydelle haitallisia glykolieettereitä ja -estereitä on pyritty korvaamaan suurempimolekyylisillä , vähemmän haitallisilla yhdisteillä, kuten 2-butoksietanolilla. Glykolieettereiden kokonaiskäyttömäärä on myös laskusuunnassa. Lisääntymisterveydelle vaarallisimpia glykolieettereitä kuten 2-metoksietoksietanoli (EGME), 2-etoksiaetanolia (EGEE) ja 2-(2-metoksietoksi)etanolia (DEGME) oli yhteensä enää 58 tuotteessa vuonna 2015. Sitä vastoin 2-butoksietanolia sisältävien tuotteiden määrä oli kasvanut vuoteen 2015 mennessä yli 900 tuotteen.

Kloorattujen hiilivetyjen käyttömäärät ovat laskeneet 1990-luvulta lähtien ja käyttömäärät olivat vuonna 2015 alle 400 tonnia. 2-butanonin (MEK) käyttömäärät ovat pudonneet 2000-luvun alun 2000-3000 tonnista noin 500 tonniin vuoteen 2015 mennessä.

Kuva 1. Suomessa käytettyjen liuottimien käyttömääriä vuosina 2005-2015 SPIN-rekisterin mukaan. Aromaattien ryhmään on laskettu mukaan tolueeni ja ksyleenit, alkoholeihin propanoli ja butanolit, kloorattuihin dikloorimetaani, trikloorietyleeni ja tetrakloorietyleeni, glykolieettereihin 2-metoksietanoli, 2-etoksietanoli, 2-(2-metoksietoksi)etanoli ja 2-butoksietanoli. Liuotinbensiinien ryhmässä on teollisuus-ja liuotinbensiinejä, joiden CAS numerot ovat 64742-48-9, 64742-82-1 ja 64742-88-7. (Lähde: Substance in preparation in Nordic Countiries, SPIN-database).

Liuottimien työhygieeniset vertailuarvot

Liuotinaineiden HTP-arvoja on esitetty taulukossa 1.

Koska liuottimet käytännössä sisältävät erilaisia yhdisteitä eli liuottimia, työssä altistutaan useammalle aineelle samanaikaisesti (monialtistuminen), ja silloin tulee ottaa huomioon niiden yhteisvaikutus. Liuotinaineiden vaikutukset ovat summautuvia eli toisiaan täydentäviä, jolloin eri aineet vaikuttavat samantyyppisellä mekanismilla samaan kohde-elimeen.

Liuotinhöyryn sisältämien eri liottimien yhteispitoisuuden haitallisuutta arvioidaan vertaamalla kunkin liuottimen pitoisuutta sille annettuun HTP-arvoon ja laskemalla nämä osamäärät yhteen eli ns. summaussäännön avulla (laskuesimerkkejä HTP-arvot oppaassa liitteessä 7):

C1/HTP1 + C2/HTP2 + C3/HTP3 + …Ci/HTPi ≥ 1

Kun aineiden HTP-osuuksien summa on suurempi kuin 1, niin seoksen HTP-arvo ylittyy. HTP-osuuksien summa (yhteispitoisuuden HTP-osuudet) ilmaistaan usein prosenttilukuna (esim. 0,1 = 10%). Kuvassa 2 yhteispitoisuudet on esitetty %-osuuksina seoksen HTP-arvosta.

Liuottimille altistumista voidaan joissain tapauksissa arvioida työilman höyryjen yhteispitoisuuden lisäksi biomonitoroinnilla. Tämä ei kuitenkaan ole helppoa, koska liuotinaineet esiintyvät yleensä seoksina. Tällöin yksistään biomonitoroinnin tulosten pohjalta on haastavaa saada työntekijän altistumisesta hyvää kokonaiskuvaa. Poikkeuksena ovat muutamat harvinaiset työtehtävät, joissa altistutaan pelkästään yhdelle liuottimelle, vaikkapa esimerkiksi metanoli laboratoriokäytössä.

Taulukkoon 3 on listattu liuotinaineet, joille altistumista on mahdollista seurata biomonitoroimalla. Koska Valtioneuvoston asetuksen 1335/2004 mukaan orgaanisten liuottimien voidaan arvioida vaarantavan äidin ja sikiön terveyden, tulee tällöin soveltaa raskauden aikana pienempää toimenpideraja-arvoa. Erityisäitiysvapaan harkinnassa tulee muistaa tehdä altistumisarviot myös mahdollisille muille samanaikaisesti käytetyille liuotinaineille. CMR-aineiksi (Carcinogenic = syöpää aiheuttava, Mutagenic = perimää vaurioittava, Reprotoxic = lisääntymiselle vaaraa aiheuttava) luokitelluille liuottimille ei saa altistua lainkaan raskauden aikana.

Taulukko 3. Suomessa käytössä olevat biomonitorointianalyysit liuotinaineille. Liuottimet on listattu taulukkoon HTP-arvoissa käytetyillä nimillä. Muutamille liuottimille on olemassa myös sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella (538/2018) asettamat työntekijän biologisten altistumisindikaattorien ohjeraja-arvot, nämä ovat samoja arvoja, kuin annettu toimenpideraja. Ohjeraja-arvot on merkitty Toimenpideraja-kohtaan lihavoiduin kirjaimin.

Liuotin
Analyysi1
Toimenpideraja
Toimenpideraja-arvosuositus raskauden aikana
Altistumattomien viiteraja
n-Heksaani
U-HD
2 mmol/mol kreatiniinia
0,7 mmol/mol kreatiniinia
0,5 mmol/mol kreatiniinia
Tolueeni
B-Tolu
500 nmol/l
50 nmol/l
50 nmol/l
Ksyleeni
U-MetHipp
Isomeerien summa 5 mmol/l
0,7 mmol/l
Isomeerien summa 0,2 mmol/l
Bentseeni2
U-Mukon
14 µmol/l
2 µmol/l
2 µmol/l
Styreeni
U-MaPGa
1,2 mmol/l
0,2 mmol/l
0,2 mmol/l
Dikloorimetaani3
B-Hb-CO
0,040 (= 4,0 %)
0,015 (=1,5 %)0,015 (= 1,5 %)
Tetrakloorietyleeni4
B-PerklEt
1,2 µmol/l
0,1 µmol/l
0,1 µmol/l
Trikloorietyleeni
U-TCA
120 µmol/l
30 µmol/l
30 µmol/l
Metanoli
U-MeOH
15 mg/l
2 mg/l
2 mg/l
2-Butanoni (MEK)
U-MEK
20 µmol/l
3,5 µmol/l
1,5 µmol/l
4-metyyli-2-pentanoni
U-MIBK
0,5 mmol/mol kreatiniinia
0,15 mmol/mol kreatiniinia
0,1 mmol/mol kreatiniinia
1-Metoksi-2-propanoli
U-PGME
100 µmol/l
15 µmol/l
5 µmol/l
2-etoksietanoli tai
U-EAa
20 mmol/mol kreatiniinia
0,5 mmol/mol kreatiniinia
0,5 mmol/mol kreatiniinia
2-Etoksietyyliasetaatti
U-EAa
20 mmol/mol kreatiniinia
0,5 mmol/mol kreatiniinia
0,5 mmol/mol kreatiniinia
1 U-kirjain nimessä kertoo, että analyysi tehdään virtsanäytteestä ja B-kirjain puolestaan kertoo, että analyysi tehdään verinäytteestä.

2 Työterveyslaitos suosittelee, että työpaikoilla kontrolloitaisiin altistumista siten, että työntekijöiden virtsan S-fenyylimerkaptyylihapon (U-SPMA)-pitoisuudet (analyysi tulee käyttöön 1.9.2018 alkaen) pysyisivät alle 5 µg/g kreatiniinia ja tavoitetasona voisi pitää 2 µg/g kreatiniinia (vastaa EU:n kemikaaliviraston suositusta). Altistumattomien viiteraja on 0,5 µg/g kratiniinia.

3 Dikloorimetaanille ei pidä altistua raskauden aikana lainkaan.

4 Työterveyslaitoksen ehdottama tavoitetaso 0,1 µmol/l.

Liuottimille altistuminen työssä

Liuotinaineet esiintyvät käyttötavasta riippuen ilmassa höyrynä tai sumuna. Myös haihtuvuus vaikuttaa altistumistasoon käyttömäärän ja työskentelytavan lisäksi. Pääasiassa aineet kulkeutuvat elimistöön hengitysteitse, jolloin hengitysvolyymin nousu fyysisesti rasittavassa työssä lisää altistumista. Erityisesti nestemäisessä muodossa olevat liuotinaineet pääsevät elimistöön usein myös ihon läpi. Aineiden rasvaliukoisuus myös edesauttaa imeytymistä sekä ihon että hengityselinten kautta. Poikkeuksellisen hyvin imeytyvät sellaiset liuotinaineet, joille on ominaista sekä hyvä vesi- että rasvaliukoisuus. Tällaisia aineita ovat mm. NMP ja glykolieetterit, jotka voivat imeytyä ihon läpi myös höyryinä. Ihonläpäisevyyden vuoksi tuleekin muistaa, että pelkkä ilmapitoisuuksien mittaaminen ei todennäköisesti riitä altistumisen arvioimiseen.

Mitatut liuotinaineiden yhteispitoisuudet (HTP-osuuksien summat)

Työterveyslaitos teki vuosina 2008-2016 yhteensä 2249 mittausta työpaikkojen ilman liuotinainepitoisuuksista. Työntekijöiden hengitysvyöhykkeiltä tehtyjä altistumismittauksia näistä oli 1112 ja loput mittaukset olivat kiinteistä mittauspisteistä. Mittauksia tehtiin määrällisesti eniten kemikaalien ja kemiallisten tuotteiden valmistuksessa, kumi- ja muovituotteiden valmistuksessa, koneiden ja laitteiden valmistuksessa, sahatavaran ja puutuotteiden valmistuksessa sekä muiden kulkuneuvojen valmistuksessa. Edellä mainituilla toimialoilla esiintyi eniten yhteispitoisuuden sekä yli 50 % että yli 100 % ylityksiä.

Kuva 2. Työterveyslaitoksen vuosina 2008-2016 tekemien työilman liuotinainemittausten pitoisuustasot esitettynä HTP-osuuksien summina. Mittausten lukumäärä 2249 kpl (Lähde: Työterveyslaitoksen työhygieenisten mittausten rekisteri).

Tuloksia tarkasteltaessa on otettava huomioon, että Työterveyslaitoksen mittaukset edustavat pääosin suuria ja keskisuuria yrityksiä, jolloin pienten yritysten mahdollisesti altistavimmat tilanteet eivät näy tuloksissa mukana. Myös rakennusalalta on erittäin vähän mittaustuloksia. Vuosina 2014-2016 näkyvä nousu alle 10 %:n HTP-arvoissa voi johtua yhden yrityksen laajamittaisen kartoituksen tuloksista.

Liuotinaineille altistuneiden määrät ja altistumistasot

Työterveyslaitoksen FINJEM-altistumistietojärjestelmän mukaan alifaattisille hiilivedyille altistuu vuosittain noin 11000 työntekijää ja aromaatiisille hiilivedyille noin 20000 työntekijää. Aromaattisille hiilivedyille altistuneissa on mukana kaikki styreenille altistuneet, joita on arvioitu olevan vuosina 2013-2015 noin 5500 henkilöä. Työ- ja terveys Suomessa 2012 haastattelututkimuksen mukaan liuottimien käyttö on pysynyt teollisuuden ja rakentamisen toimialoilla lähes samalla tasolla vuosina 2009-2012. FINJEM arvioiden mukaankaan altistuneiden määrissä ei ole viimeisten kymmenen vuoden aikana tapahtunut juurikaan muutoksia. Sen sijaan altistumistasot ovat arvioiden mukaan laskeneet tänä aikana. Korkeille liuotinaineiden yhteispitoisuuden altistumistasoille (yli 50 % seoksen HTP-arvosta) altistuvien määrän arvioidaan laskeneen noin 70 % vuoden 2003 jälkeen.

Vuosijakson 2013-2015 arviossa korkeille alifaattisten-, alisyklisten- sekä aromaattisten liuotinaineiden yhteispitoisuuksille (Kuva 3 ja Kuva 4) altistuvia on noin 1000 henkilöä. Suurin osa korkeille aromaattisten liuotinaineiden pitoisuuksille altistuneista on styreenille altistuneita.

Kuva 3. Arvioitu työperäinen altistuminen alifaattisille ja alisyklisille liuotinaineille ammateittain vuosina 2013-2015. Altistumistasot on arvioitu käyttäen liuotinbensiiniryhmälle vertailuarvoa 150 ppm. Kaaviossa on esitetty ammattiryhmät, joissa on vähintään 30 altistuvaa (Lähde: Työterveyslaitoksen FINJEM-altistumistietojärjestelmä, versio 2016).

Maalareissa, lakkaajissa ja lattiantekijöissä on määrällisesti eniten alifaattisille ja alisyklisille liuottimille altistuvia. Näille liuottimille altistuvat myös jossain määrin koneen- ja moottorinkorjaajat sekä painajat. Arvioidaan että altistumistasot ovat kuitenkin keskimäärin matalia, eikä HTP tason ylityksiä esiintyisi.

Vesiohenteiset maalit ja lakat ovat korvanneet pääosan liuotinpohjaisista tuotteista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että altistuminen liuotinaineille olisi kokonaan loppunut, koska vesiohenteiset tuotteet sisältävät mm. glykolieettereitä. Sen sijaan korjausrakentamisessa ja metallien maalauksessa liuotinpohjaisia maaleja käytetään edelleen yleisesti.

Kuva 4. Arvioitu työperäinen altistuminen aromaattisille hiilivedyille ammateittain vuosina 2013-2015. Altistumistasot on arvioitu käyttäen tolueenin HTP8h-arvoa (25 ppm) vuodelta 2014. Styreenille ja tolueenille altistuneet on laskettu mukaan altistuneisiin. Kaaviossa on esitetty ammattiryhmät, joissa on vähintään 50 altistuvaa (Lähde: Työterveyslaitoksen FINJEM-altistumistietojärjestelmä, versio 2016).

Myös aromaattisille hiilivetyliuottimille altistuvissa on eniten maalareita, lakkaajia ja lattiantekijöitä. Tämä altistuminen eroaa edellisestä liuotinryhmästä siinä, että yhteispitoisuuden HTP-arvoja ylitetään työssä selvästi enemmän. Toisena ryhmänä ovat muovityöntekijät, jotka altistuvat etenkin lujitemuovityössä usein yli 50 % HTP-arvon meneville yhteispitoisuuksille, lähinnä styreenille. Muita altistuvia ammattiryhmiä ovat mm. koneen- ja moottorinkorjaajat, öljynjalostustyöntekijät ja muut kemiallisen työn ammatit, muut graafisen työn ammatit ja painajat.

Suomessa on käytössä lakisääteinen ASA-rekisteri, johon rekisteröidään syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvat työntekijät. Näihin aineisiin kuuluu liuottimista bentseeni, jolle merkittävin altistuminen tulee kuitenkin moottoribensiinille altistumisesta. Liuotintarkoituksissa bentseeniä ei enää nykyisin saa käyttää.

Muita ASA-rekisterissä olevia kloorattuja hiilivetyjä on lueteltu taulukossa 5. On huomioitava, että ASA-rekisteristä puuttuu tällä hetkellä trikloorietyleeni, jonka syöpävaarallisuudesta on nykyisin selkeästi vahvempaa näyttöä kuin näistä muista klooratuista hiilivedyistä. Tämä tulee muuttumaan ASA-lainsäädännön päivityksen myötä vuonna 2020. Taulukossa 4 henkilöiden määrissä näkyy selvä lasku vuoden 2002 luvuista vuoden 2014 lukuihin verrattuna. Vuonna 2002 valtaosa rekisteriin ilmoitetuista henkilöistä työskenteli laboratorioissa tai tutkimustehtävissä. Samoin vuonna 2014 rekisteriin ilmoitetuista suurin osa työskenteli laboratorioissa tai tutkimustehtävissä, mutta mukaan oli tullut uusi ryhmä höyrykoneiden ja lämmityskattiloiden hoitajat ja lämmittäjät. Tämä voi johtua tietoisuuden lisääntymisestä tai liittyä esimerkiksi ongelmajätteiden käsittelylaitosten tai vesilaitosten toiminnan muutoksiin. ASA-rekisteri perustuu yritysten itse tekemiin ilmoituksiin, jolloin altistumislukuihin vaikuttaa myös työnantajan tietoisuus ASA-rekisterivelvoitteesta.

Taulukko 4. ASA-rekisteriin ilmoitetut henkilöt, jotka altisuivat syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville klooratuille hiilivedyille vuosina 2002 ja 2014.

Liuotin
Henkilömäärä 2002
Henkilömäärä 2014
Kloroformi, CAS 67-66-3
1448
784
Hiilitetrakloridi, CAS 56-23-5
287
38
1,2-Dikloorietaani, CAS 107-06-2
159
77
1,1,2,2-Tetrakloorietaani, CAS 79-34-5
65
44

Liuottimien terveyshaitat

Liuottimien terveysvaaroista varoitetaan CLP-asetuksen mukaisilla vaaralausekkeilla sekä vaaraluokalla ja -kategorioilla, joita on lueteltu esimerkkiliuottimille taulukossa 5. EU:ssa harmonisoitujen ja lainsäädännöllä vahvistettujen luokitusten lisäksi aineille löytyy yritysten itse tekemiä luokituksia, jotka on myös lueteltu Euroopan kemikaaliviraston ylläpitämässä luettelossa. Kemikaalivirasto ei tarkista tai varmenna näiden yritysten itse antamien luokitusten oikeellisuutta.

Taulukko 5. Tavallisimpien liuotinaineiden terveysvaaraluokitukset: liuottimet on listattu taulukon 1 liuotinryhmien mukaisessa järjestyksessä (Styreenistä kerrotaan sen omalla verkkosivulla).

Liuotin
Vaaralausekkeet
 Vaaraluokka ja -kategoria
n-Heksaani, CAS 110-54-3
H304
Voi olla tappava nieltynä ja joutuessaan hengitysteihin
Asp. Tox. 1
H315
Ärsyttää ihoa
Skin Irrit. 2
H336
Saattaa aiheuttaa uneliaisuutta ja huimausta
STOT SE 3
H361
Epäillään heikentävän hedelmällisyyttä tai vaurioittavan sikiötäRepr. 2
H373
Saattaa vahingoittaa elimiä pitkäaikaisessa tai toistuvassa altistumisessaSTOT RE 2
Tolueeni, CAS 108-88-3
H304
Voi olla tappava nieltynä ja joutuessaan hengitysteihinAsp. Tox. 1
H315
Ärsyttää ihoa
Skin Irrit. 2
H336
Saattaa aiheuttaa uneliaisuutta ja huimaustaSTOT SE 3
H361
Epäillään heikentävän hedelmällisyyttä tai vaurioittavan sikiötäRepr. 2
H373
Saattaa vahingoittaa elimiä pitkäaikaisessa tai toistuvassa altistumisessaSTOT RE 2
Ksyleenit, CAS 1330-20-7
H312
Haitallista joutuessa iholle
Acute Tox. 4
H315
Ärsyttää ihoa
Skin Irrit. 2
H332
Haitallista hengitettynä
Acute Tox. 4
Bentseeni, CAS 71-43-2
H304
Voi olla tappava nieltynä ja joutuessaan hengitysteihinAsp. Tox. 1
H315
Ärsyttää ihoa
Skin Irrit. 2
H319
Ärsyttää voimakkaasti silmiä
Eye Irrit. 2
H340
Saattaa aiheuttaa perimävaurioita
Muta. 1B
H350
Saattaa aiheuttaa syöpää
Carc. 1A
H372
Vahingoittaa elimiä pitkäaikaisessa tai toistuvassa altistumisessaSTOT RE 1
Alifaattinen liuotinbensiini,
EY nro 920-750-0*
H304
Voi olla tappava nieltynä ja joutuessaan hengitysteihinAsp. Tox. 1
H336
Saattaa aiheuttaa uneliaisuutta ja huimaustaSTOT SE 3
Aromaattinen liuotinbensiini,
CAS 64742-82-1
H304
Voi olla tappava nieltynä ja joutuessaan hengitysteihinAsp. Tox. 1
H340
Saattaa aiheuttaa perimävaurioita
Muta. 1B
H350
Saattaa aiheuttaa syöpää
Carc. 1B
H372
Vahingoittaa elimiä pitkäaikaisessa tai toistuvassa altistumisessa (keskushermosto)STOT RE 1
Aromaattinen liuotinbensiini,
CAS 90989-39-2
H304
Voi olla tappava nieltynä ja joutuessaan hengitysteihinAsp. Tox. 1
H340
Saattaa aiheuttaa perimävaurioita
Muta. 1B
H350
Saattaa aiheuttaa syöpää
Carc. 1B
Metanoli, CAS 67-56-1H301
Myrkyllistä nieltynä
Acute Tox. 3
H311
Myrkyllistä joutuessaan iholle
Acute Tox. 3
H331
Myrkyllistä hengitettynä
Acute Tox. 3
H370
Vahingoittaa elimiä
STOT SE 1
2-Propanoli, CAS 67-63-0H319
Ärsyttää voimakkaasti silmiä
Eye Irrit. 2
H336
Saattaa aiheuttaa uneliaisuutta ja huimaustaSTOT SE 3
Etyyliasetaatti, CAS 141-78-6H319
Ärsyttää voimakkaasti silmiä
Eye Irrit. 2
H336
Saattaa aiheuttaa uneliaisuutta ja huimaustaSTOT SE 3
2-Butanoni, CAS 78-93-3H319
Ärsyttää voimakkaasti silmiä
Eye Irrit. 2
H336
Saattaa aiheuttaa uneliaisuutta ja huimausta
STOT SE 3
1,2-Propaanidioli,
CAS 57-55-6*
H302
Haitallista nieltynä
Acute Tox. 4
H319
Ärsyttää voimakkaasti silmiä
Eye Irrit. 2
2-Etoksietanoli, CAS 110-80-5H302
Haitallista nieltynä
Acute Tox. 4
H331
Myrkyllistä hengitettynä
Acute Tox. 3
H360
Saattaa heikentää hedelmällisyyttä tai vaurioittaa sikiötäRepr. 1B
2-(2-Metoksietoksi)etanoli
CAS 111-77-3
H361Epäillään heikentävän hedelmällisyyttä tai vaurioittavan sikiötäRepr. 2
2-Butoksietanoli,
CAS 111-76-2
H302Haitallista nieltynäAcute Tox. 4
H312Haitallista joutuessa iholleAcute Tox. 4
H315Ärsyttää ihoaSkin Irrit. 2
H319Ärsyttää voimakkaasti silmiäEye Irrit. 2
H332Haitallista hengitettynäAcute Tox. 4
2-Etoksietyyliasetaatti,
CAS 111-15-9
H302
Haitallista nieltynä
Acute Tox. 4
H312
Haitallista joutuessa iholle
Acute Tox. 4
H332
Haitallista hengitettynä
Acute Tox. 4
H360
Saattaa heikentää hedelmällisyyttä tai vaurioittaa sikiötäRepr. 1B
* Lausekkeet tulevat ainoastaan yritysten antamista tiedoista luokitus- ja merkintäilmoituksissaan tai rekisteröintiasiakirjoissaan.

Liuottimet imeytyvät elimistöön helposti, koska ne ovat rasvaliukoisia. Pääasiassa liuottimille altistutaan liuotinhöyryjä hengittämällä, mutta ne voivat imeytyä helposti myös terveen ehjän ihon läpi. Lisäksi monet liuottimet ovat helposti haihtuvia, syttyviä ja palavia nesteitä, jotka voivat olosuhteista riippuen aiheuttaa palo- ja räjähdysvaaran.

Välittömät terveysvaikutukset

Liuotinhöyryt voivat ärsyttää nenän ja nielun limakalvoja, hengitysteitä ja silmän sidekalvoa. Höyryjen hengittämisestä seuraavia nopeasti ilmaantuvia hermosto-oireita ovat huimaus, päänsärky, huonovointisuus, väsymys ja huumaantumisen tunne. Lisäksi roiskeet voivat vahingoittaa silmiä ja nesteiden käsittely voi kuivattaa ja ärsyttää ihoa. Äkillinen (yleensä tapaturmainen) altistuminen erittäin suurille liuotinhöyrypitoisuuksille voi johtaa jopa tajuttomuuteen ja hengenvaaraan. Yleensä lyhytaikaisen altistumien oireet ovat kuitenkin ohimeneviä.

Pitkäaikaisvaikutukset

Toistuva ja pitkäaikainen altistuminen liuottimille saattaa aiheuttaa pysyviä keskushermostomuutoksia, joita kutsutaan liuotinaivosairaudeksi (krooninen liuotinainemyrkytys). Liuotinaivosairauden tyypillisiä oireita ovat muistin, keskittymiskyvyn ja uuden oppimisen häiriöt. Lisäksi voi esiintyä väsymystä, ärtyneisyyttä, mielialahäiriöitä, päänsärkyä, unihäiriöitä ja alkoholin sietokyvyn heikkenemistä. Vuosina 2008-2014 Työperäisten sairauksien rekisterissä liuottimien vahvistetuista ammattitaudeista (82 kappaletta) todettiin toksinen liuotinaineiden aiheuttama aivosairaus 37 henkilöllä (45 %). Toksista liuotinaineiden aiheuttamaa aivosairautta esiintyy mm. maalareilla ja veneenrakentajilla. Liuotinaineaivosairaus on yleisesti ottaen alidiagnosoitu sairaus.

Tietyt liuotinaineet, kuten tolueeni, voi lisätä melun aiheuttaman kuulovaurion riskiä.

Liuotinaineiden aiheuttamat maksa- tai munuaisvaikutukset ovat mahdollisia vain hyvin korkeille pitoisuuksille altistuttaessa ja ovat siten nykyaltistumisilla epätodennäköisiä.

n-Heksaani on tyypillinen ääreishermostoon vaikuttava liuotin, mutta sen käyttö ja altistuminen sille on nykyään rajallista.

Syöpää aiheuttaviksi liuottimiksi on luokiteltu mm. bentseeni ja trikloorietyleeni. Bentseeni aiheuttaa leukemiaa, mutta nykyisillä altistumistasoilla bentseenin aiheuttaman leukemian riski on matala. Trikloorietyleenin on todettu lisäävän munuaissyövän riskiä, minkä takia sen käyttö on nykyään luvanvaraista EU:ssa. Dikloorimetaani ja tetrakloorietyleeni ovat puolestaan esimerkkejä mahdollisesti syöpää aiheuttavista liuottimista. Niiden syöpävaarallisuusepäily perustuu korkea-annoksisiin eläinkokeisiin ja vaikutusten relevanssi työperäisessä altistumisessa tavattavilla altistumistasoilla on epävarma.

Raskaudenaikainen liuotinaineille altistuminen on epidemiologisissa tutkimuksissa lisännyt mm. keskenmenojen ja sikiön pienipainoisuuden riskiä, minkä takia suositus on, ettei raskauden aikana altistuta yli 10 % HTP:stä oleville liuotinaineiden yhteispitoisuuksille. Joillakin tietyillä liuotinaineilla, kuten n-metyylipyrrolidonilla ja tietyillä vanhemmilla lyhyempiketjuisilla glykolieettereillä on todettu spesifisiä vaikutuksia joko sikiön kehitykseen tai hedelmällisyyteen. Selkeästi hedelmällisyyteen vaikuttavien glykolieettereiden käyttö on nykyään hyvin rajallista.

Lisäksi liuotinainetyöskentelyssä esiintyy ammattitauteina jonkin verran ei-allergista kosketusihottumaa, astmaa ja kauneudenhoitoaineiden aiheuttamaa allergista kosketusihottumaa.

Liuottimien riskienhallinta

Jos vain mahdollista, niin käytetään työssä sellaista ainetta, joka sisältää vähemmän tai ei lainkaan liuottimia. Otetaan myös käyttöön uudenaikaisia tekniikoita, kuten vaikkapa robottiruiskuja, joilla voidaan vähentää ilmaan vapautuvien liuotinhuurujen määrää. Liuotintyöt kannattaa myös tehdä erillisessä tilassa (osastointi), millä estetään kaikkien työpaikalla työskentelevien liuotinhuurujen hengittäminen. Lisäksi pitää huolehtia hyvästä yleisilmanvaihdosta ja tarvittaessa ottaa käyttöön myös kohdepoistomenetelmiä. Vinkkejä löytyy mm. Styreenin verkkosivuilta.

Jos edellä mainituilla keinoilla ei saada poistettua liuottimille altistumista työssä, pitää käyttöön ottaa hengityksensuojaimia, kuten aktiivihiilisuodattimella (A-tyyppi, ruskea) varustettu puolinaamari tai akkukäyttöinen puhallinlaite. Hengityssuojainsuositukset tulee tarkistaa käytetyn tuotteen käyttöturvallisuustiedotteesta tai koulutetulta suojainmyyjältä (esim. Suomen Työsuojelualan Yritysten Liitto ry. eli STYL).

Liuottimia käsitellessä tulee lisäksi käyttää oikeantyyppisiä liuottimia läpäisemättömiä suojakäsineitä, kuten nitriili- tai butyylikumi-käsineitä. Myös suojakäsinesuositukset pitää tarkistaa käytetyn tuotteen käyttöturvallisuustiedotteesta tai koulutetulta suojainmyyjältä. Lisäksi pitää huolehtia siitä, että ihon puhdistukseen käytetään siihen kehitettyjä aineita, eikä liuottimia, kuten tärpättiä, asetonia tai tinneriä. Myös suojavaatetukseen tulee kiinnittää huomiota. Työssä tarvittavat suojavaatteet voivat vaihdella esiliinasta kemikaalisuojapukuun. Esimerkiksi ruiskumaalauksessa käytetään tarvittaessa kemikaalisuojapukua.

Liuottimia siirretään monesti alkuperäisistä astioista toisiin esim. pienempiin astioihin. Jos näin toimitaan, pitää tähän uuteen astiaan muistaa kirjoittaa selkeästi vähintään liuottimen nimi ja vaaramerkintä. Elintarvikeastioita ei saa käyttää tällaiseen tarkoitukseen, koska esim. limsapulloista on vahingossa juotu vaarallisia liuottimia, kun niihin ei ole tehty asianmukaisia merkintöjä.

Riskinarvioinnissa pitää selvittää mahdolliset altistumistasot, jotta voidaan suunnitella hyvät ja toimivat torjuntatoimenpiteet altistumisen estämiseksi. Altistumista seurataan esim. työilman epäpuhtauksien mittauksilla. Riskinarvioinnin tulee olla jatkuvaa työn arkeen sisältyvää toimintaa. Jos työpaikalla tehdään muutoksia, esim. muutetaan tiloja, työvälineitä tai tuotantoprosessia, tulee tällöin muistaa heti tehdä muutokselle oma riskinarviointi ja selvittää mahdollisia uusia altistumistekijöitä sekä muita turvallisuusriskejä.

Lähteet ja lisätiedot

Altistuminen liuotinaineille työssä. Tietokortti 21. Työterveyslaitos 2011.

ASA 2014. Syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuneiksi ilmoitetut Suomessa. Katsauksia 169. Työterveyslaitos, Helsinki 2016.

Biomonitorointi: Biomonitorointi ja muut työterveyshuoltojen ja työpaikkojen omiin mittauksiin soveltuvat menetelmät. Työterveyslaitos.

Gestis Substance Database.

Euroopan kemikaalivirasto. CLP-asetus tutuksi.

Euroopan kemikaalivirasto. CLP. C&L-luettelon tietokanta.

Euroopan kemikaalivirasto. REACH-asetus tutuksi.

Furu H, Sainio M, Hyvärinen HK, Akila R, Bäck B, Uuksulainen S, Kaukiainen A. Detecting chronic solvent encephalopathy in occupations at risk. Neurotoxicology. 2012 Aug;33(4):734-41.

Haitalliseksi tunnetut pitoisuudet. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005/10. Yliopistopaino, Helsinki 2005.

HTP-arvot 2018. Haitallisiksi tunnetut pitoisuudet. Sosiaali- ja terveysministeriö 23.7.2018. Helsinki.

Kemikaalit ja työ. Selvitys työympäristön kemikaaliriskeistä. Työterveyslaitos. Vammalan kirjapaino Oy, Vammala. 2005.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 1214/2016 haitallisiksi tunnetuista pitoisuuksista.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 509/2005 vaarallisten aineiden luettelosta.

Styreenin ammattitautipotentiaali suomalaisilla työpaikoilla. TVK:n julkaisuja 3/2016.

Substance in Preparation in Nordic Countries database (SPIN). Norden.

Suomen Työsuojelualan Yritysten Liitto ry. (STYL). Jäsenyritykset.

Työhygieenisten altistumismittausten rekisteri (v. 2008-2016). Työterveyslaitos, Helsinki (julkaisematon).

Työ ja terveys Suomessa 2012 katsaus. Työterveyslaitos, Helsinki.

Työperäisten sairauksien rekisteri (TPSR). Vuosittainen tilasto Ammattitaudit. Työterveyslaitos, Helsinki.

Työterveyslaitoksen FINJEM-altistumistietojärjestelmä.

Valtioneuvoston asetus 1335/2004 sairausvakuutuslain täytäntöönpanosta.