5.9.2018

– Turvallisuuden hallinta siirtyy mallin avulla yksilön harteilta yhteiseksi tekemiseksi, oppimiseksi ja kehittämiseksi yhteisin välinein, kiteyttää vanhempi tutkija Anna-Maria Teperi Työterveyslaitokselta.

– Mallia käyttämällä turvallisuuden hallinnasta opetusalalla tulee systemaattista, yhteisesti jaettua toimintaa ja sillä saavutetaan pysyvämpiä tuloksia kuin opetusalalla tällä hetkellä vallitsevalla yksilölähtöisellä ja hajautuneella toiminnalla.

Opettajien turvallisuus, toimintakyky ja jaksaminen tärkeitä

Suomalaisia oppilaitoksia on yleisesti pidetty turvallisina työskentely-ympäristöinä. Koulujen haavoittumattomuuden illuusion rikkoivat 2000-luvun kouluampumiset. Turvallisuushaasteita on viime vuosinakin tunnistettu runsaasti.

– Perehdyimme turvallisuuteen henkilöstön, työn ja työpaikan turvallisuuden näkökulmasta. Oppilaiden turvallisuutta hanke koski vain välillisesti – toisin kuin yleensä. Tyypillistä nimittäin on ollut, että opettajat keskittyvät oppilaisiin, eivät itseensä, vaikka ongelmatilanteissa heihin saattaa osua pahastikin. Heidän turvallisuutensa, toimintakykynsä ja jaksamisensa ovat jääneet katveeseen.

Turvallisuus näyttäytyy Teperin mukaan monimutkaisena ilmiönä, joka kytkeytyy työn muutokseen. Opettajan työssä korostuvat tänä päivänä verkostot, ja esimerkiksi perheiden kärjistyneet ja haastavat tilanteet kuormittavat opettajaa.

Kouluissa myös kohdataan viikoittain rähinöintiä, väkivallalla uhkailua, tönimistä, läpsimistä, tavaroiden heittelyä. Useinkaan opettajat eivät raportoi kohtaamistaan uhkatilanteista – toisaalta tapahtumat voivat äkkiä olla sosiaalisessa mediassa, mikä haittaa hallinnan tunnetta.

– Monimutkaisissa asioissa korostuvat tutkimusaineiston mukaan opettajien ja muun henkilökunnan psyykkinen vahvuus ja kyky kestää kuormitusta, Teperi kertoo.

Näkökulman suuntaaminen on siksikin tärkeä, koska oppilaitosten turvallisuus koskettaa niin suurta määrää työntekijöitä: oppilaitoksissa työskentelee 70 000 opettajaa ja heidän lisäkseen muuta henkilökuntaa.

Eroon sirpaleisuudesta ja yksilölähtöisyydestä

Tutkimukseen osallistunut opetusalan henkilöstö arvioi opetusalan turvallisuusilmapiirin hyväksi tai melko hyväksi.

– Tarkemmassa tarkastelussa kuitenkin näkyy se, että turvallisuuskäytännöt eivät ole systemaattisia eivätkä pitkäjänteisiä. Turvallisuuskulttuuri on sirpaleista, ulkokohtaista ja yksilölähtöistä. Omaa toimijuutta turvallisuuden hallinnassa ja kehittämisessä ei oteta. Toisaalta eteen tulevia asioita ratkotaan yksin, omalla persoonalla, ilman vakiomenettelytapoja, Teperi kertoo.

– Turvallisuuskriittisillä aloilla, kuten ydinvoimassa ja ilmailussa, on systemaattiset vakiomenettelytavat – ikään kuin rautalankamallit –, joista kasvatus- ja opetusalallakin voi ottaa oppia ja joiden kaltaisia malleja tutkimuksessa kehitimme ja testasimme.

Ennen, tilanteessa ja jälkeen

Tutkimushankkeessa tehtiin alku- ja loppukartoitukset kyselyin ja haastatteluin sekä interventioina Muutospajat, Stop väkivallalle- ja Vihreä risti -toimintamallit sekä Hetipurku eli henkinen ensiapu.

Teperi kertoo, että muutospajoissa ennakoidaan: tunnistetaan ja tunnustetaan riskejä, suunnitellaan toimintamalleja, opastetaan, koulutetaan ja perehdytetään. Synnytetään yhteinen ymmärrys työn ja turvallisuustilanteen muutoksesta. Tämä kaikki on turvallisuuskulttuurin luomista.

Stop väkivallalle – ja Vihreä risti -malleissa toimitaan poikkeamatilanteessa: raportoidaan yksinkertaisella menetelmällä, mitä on tapahtunut. Tutkitaan poikkeama ja opitaan siitä. Hetipurku on systemaattista henkistä jälkipuintia, joka auttaa palaamaan normaaliin.

– Mallissa painotetaan turvallisuuden johtamista, yhteistä oppimista ja kehittämistä sekä yhteisöllisiä toimintatapoja arjen tilanteissa. Systemaattiset toimintatavat ovat viesti myös oppilaille.

Malli levitetään opetusalalle laajaan hyötykäyttöön kehitystyön pohjaksi. Tämä toteutuu olemassa olevien rakenteiden kautta: opetustoimet, aluehallintovirastojen työsuojeluviranomaiset, opettajankoulutus ja Oppilaitosten turvallisuuskulttuurin kehittämisverkosto (Optuke).

Tutkimushankkeessa tehtiin laajaa yhteistyötä kymmenen organisaation kanssa. Mukana olivat Helsingin kaupungin opetusvirasto, Solakallion koulu, Botby grundskola, Helsingin kaupungin varhaiskasvatusviraston iltapäivätoiminnan ohjaajat, Helsingin kaupungin palvelukeskus, Riihimäen opetustoimi sekä opettajankoulutuslaitosten yhteydessä toimivat normaalikoulut Helsingistä, Turusta, Raumalta ja Savonlinnasta. Hanketta rahoitti Työsuojelurahasto.

Tutustu myös

>>Hankkeen loppuraportti Julkarissa
>>Opetusalan turvallisuus -video (siirtyy Youtubeen)
>>vanhempi tutkija Anna-Maria Teperi ja rehtori Kari Töyrylä Suutarilan ala-asteelta Ylen aamu-tv:n haastattelussa (siirtyy Yle Areenaan)
>>Tiedote Työsuojelurahaston verkkosivuilla