14.2.2019

Työikäisille suunnatut sosiaali-, terveys-, työllisyys-,  ja kuntoutuspalvelut on Suomessa järjestetty kohderyhmä- ja ongelmalähtöisesti. Palvelujärjestelmän hajanaisuus ja toimijoiden suuri määrä tuottaa ongelmia, mikäli työikäisellä on monialaisen palvelun tarve. Palveluita on, mutta oikeaan palveluun ohjautuminen  vaatii valitettavan usein tuuria ja oikeaan henkilöön törmäämistä. Tulevissa uudistuksissa tulisikin siirtyä  järjestäjälähtöisistä yksilölähtöisiin prosesseihin.

Kohti yksilölähtöisiä palveluita

Yksilölähtöisiin palveluihin siirtymisen ei pitäisi olla ylivoimaista, sillä eri palveluntuottajilla on tässä yhteinen missio: pitää ihmisiä työssä ja työkykyisinä ja samalla mahdollistaa työurien jatkuminen sekä alusta, keskeltä että lopusta.  Vaikka tavoite on yhteinen, katsomme asioita eri näkökulmista. Toisen ammattikunnan toimintaa ja tarkoitusperiä voi joskus olla vaikea ymmärtää. Ymmärrystä taas lisää dialogi ja siirtyminen yhä voimakkaammin verkostomaiseen yhteisten toimintojen politiikkaan. Tämä vaatii asiakkaan näkökulman kunnioittamista, verkoston toimintaan luottamista, oman ammattitaidon uusintamista ja asenteen tarkistamista.  

Verkostot työikäisen palvelupolun tukena

Verkostomaiseen toimintaan virittäviä luonnollisia rakenteita on jo nyt. Vuoden 2017 alusta työterveyshuoltolakiin tuli uudistus, jonka mukaan työnantajalla on velvollisuus järjestää työterveyshuolto taloudellisin tai tuotannollisin syin irtisanotulle työntekijälleen puoli vuotta sen jälkeen kun henkilö on tullut irtisanotuksi. Tämä rakenne luo konkreettista työterveyshuollon ja TE-palveluiden yhteistyönpintaa. Aina kun asiakas etenee palvelupolulla,  ajantasaisen tiedon välittyminen koko palveluverkostolle on tärkeää. Työttömien kohdalla työ- ja toimintakyky tulisi kartoittaa jo työttömyyden alkuvaiheessa ja tilannetta tulisi myös seurata.  Työterveyshuollossa on erityistä osaamista työkyvyn tukemisesta ja arvioinnista.  Olisikin hyvä, tapauskohtaisesti tietenkin, että asiakasta kulloinkin palveleva taho rohkeasti lähestyisi vieraan toiminnan kenttää, siihen luottaen ja kuunnellen ja asiakkaan luvalla tietoa vaihtaen. Näin varmistettaisiin se, että työttömäksi jäänyt ei putoa hoidon ja kuntoutuksen kuoppiin. Näinkin voi nimittäin käydä, jolloin yksilö jää pitkäksi aikaa ”ei kenenkään maalle”.

Yhteistyö, monialaisuus ja verkottuminen on tulevaisuutta

Maakuntauudistuksen myötä on annettu lakiesitys, jonka mukaan TE-palvelut siirtyvät valtiolta maakuntien vastuulle. Samalla on kannustettu ns. allianssimalliin, eli että olisi olemassa maakunnalliset yritys- ja työllisyyspalvelut, jotka toimisivat yhteistyössä kunnallisten elinvoimapalveluiden, yritysten ja kolmannen sektorin kanssa. Maakuntia ollaan vastuuttamassa myös kunnallisen sosiaalityön järjestämisestä. Kunnallisen työllisyyden hoidon tulevaisuuden ja aikuissosiaalityön paikan ja tehtäväkentän kartoittamiseksi on meneillään erilaisia kuntien ja osaamiskeskusten vetämiä hankkeita. Myös työterveyshuollon roolia ja toiminnan kenttää kirkastetaan.  Nähtäväksi jää, kannustavatko tulevat uudistukset esimerkiksi työterveyshuollon, työllisyydenhoidon ja sosiaalityön kumppanuuteen, vai siiloutuuko tilanne entisestään. Joka tapauksessa työterveyshuollossa olisi sellaista osaamista, joka olisi tarpeen työttömienkin työ- ja toimintakyvyn tukemisessa ja arvioinnissa. Tämä auttaisi realististen työllistymissuunnitelmien laadinnassa.

Siirryttäessä järjestelmä- ja organisaatiolähtöisestä palveluntuottamisen mallista yksilölähtöiseen, paitsi työotteen, myös työvälineiden on tuettava uutta asiakasprosessia. Verkostoitumiseen ja vertaisten kohtaamiseen on luotava rakenteita. Rakenteille on myönnettävä resursseja ja muutoksessa on rikottava rutiineja ja siedettävä epävarmuutta.

Tarvitsemme siis:

  1. yksilöllisen palvelutarpeen kunnioittamista
  2. luottamusta ja sitoutumista moniammatillisen verkoston toimintaan
  3.  moniammatillisia toimintamalleja ja työkaluja arviointiin, suunnitelmien tekemiseen, seurantaan ja arviointiin
  4. resurssien oikeaa kohdentamista

Näin toimimalla huomioitaisiin inhimillisyys työelämässä ja parannettaisiin kaikkien työikäisten työelämäosallisuutta.