27.1.2017

– Monitilaratkaisuja ei kuitenkaan pitäisi monistaa kritiikittömästi mille tahansa työpaikalle ja mihin tahansa työtehtäviin, toppuuttelee Työterveyslaitoksen Työtilat-yksikön johtaja Sanna Lappalainen.

– Alun perin monitilakonsepti on kehitetty monipaikkaisen ja liikkuvan tietotyön tarpeisiin. Sama tilaratkaisu ei kuitenkaan sovi kaikille työntekijäryhmille. Eri käyttäjäryhmien työn vaatimukset pitää ottaa huomioon tilojen suunnittelussa, yhtä ja samaa ei voi monistaa. Työrauhan takaamiseen pitää kiinnittää erityistä huomiota, sillä on töitä, joissa on pakko saada keskittyä.

Lappalainen perustaa näkemyksensä Työterveyslaitoksen tutkimukseen, joka paikkasi tiedonpuutetta monitilatoimistoista.

Tutkimuskohteena yliopiston tiloja

Tutkittavina oli viisi Helsingin yliopiston monitilatoimistoa ja vertailukohteena perinteinen huonetoimisto. Monitilatoimistoissa oli monenlaisia tiloja: muun muassa avotilaa, hiljaisia tiloja, ryhmätyö- ja vetäytymistiloja. Työntekijöillä oli omat työpisteet avotilassa.

Työympäristökehittämisen lähtökohtina yliopistossa olivat olleet kustannussäästöt ja uudenlaisiin työnteon tapoihin vastaaminen. Kustannussäästöjä tavoiteltiin siirtymällä vuokratiloista omiin kiinteistöihin ja tehostamalla tilankäyttöä monitilaratkaisuin valtion toimitilastrategian mukaisesti.

Lisäksi oli haluttu vahvistaa yhteisöllisyyttä, lisätä yksiköiden ja yksilöiden yhteistyötä ja parantaa viihtyisyyttä.

Yhteisöllisyys parani, työrauha heikkeni

Työntekijäryhmät kokivat monitilatoimiston parantaneen yhteisöllisyyttä ja vuorovaikutusta sekä lisänneen viihtyisyyttä ja tilatehokkuutta. Työrauhan he arvioivat kuitenkin heikentyneen.
Lappalaisen mukaan monitilaratkaisut tukivat parhaiten hallinto-, asiantuntija- ja asiakaspalvelutyötä.

Opetus- ja tutkimustyössä korostuvat ideointia ja täydellistä keskittymistä vaativat jaksot. Monitilaratkaisu ei tukenut näissä tehtävissä työn yhteistyö- ja vuorovaikutustarpeita niin hyvin kuin muissa tehtävissä.

Lappalaisen mukaan tilaratkaisujen suunnittelussa pitää löytää keinoja työrauhan lisäämiseksi. Huomiota on kiinnitettävä avointen työtilojen pohjaratkaisuun, hyvään akustiseen suunnitteluun ja vetäytymistilojen riittävään määrään ja äänieristykseen.

Lappalainen muistuttaa myös, että kerralla ei tule valmista. Tilojen kehittäminen on jatkuva ja seurantaa vaativa prosessi, jossa on aidosti osallistettava ja kuultava työntekijöitä.

Monitieteisen hankkeen rahoittivat Työterveyslaitos, Helsingin yliopisto ja Työsuojelurahasto.

Lähde: Työsuojelurahaston tiedote

Tutkimuksen tuloksista kerrotaan perjantaina 27.1. klo 9–10.30 järjestettävässä Tutkimus tutuksi -tapaamisessa, jota voi seurata suorana lähetyksenä osoitteessa www.unionimedia.fi/live.