6. Miten tuen oireilevia ja sairastuneita työntekijöitä?

Kun terveydentila vaikuttaa työntekijän työntekoon, esimies voi tukea työssä jatkamista työjärjestelyillä sekä ratkaisukeskeisellä ja ymmärtävällä asenteella.

Yksittäisen työntekijän tilannetta tarkasteltaessa on tärkeää tunnistaa tilanne, jossa työ on osaltaan vaikuttanut sairauden puhkeamiseen, esimerkiksi liiallisen kuormituksen ja uupumisen kautta. Tarvitaan yksilön tilanteen ratkaisun lisäksi laajempia toimia työpaikalla.

Työterveyshuollon tekemä työpaikkaselvitys psykososiaalisista kuormitustekijöistä, henkilöstökyselyt ja riskinarviointi antavat lisätietoa.

Oireilevien ja sairastuneiden työntekijöiden tukeminen

Työuupumus
  • Ohimenevänä kokemuksena stressi on täysin luonnollista, ja ajoittaisena ilmiönä se voi myös auttaa toimintaan virittäytymisessä, aikaansaamisessa ja loppuunsaattamisessa.
  • Työuupumus on pitkittynyt kokemus työlle annettujen panostusten ja siitä saatujen vastineiden epätasapainosta.
  • Työuupumuksen oireet ovat krooninen väsymys, henkinen etääntyminen työstä ja kokemus kognitiivisen ja emotionaalisen hallinnan heikentymisestä.
  • Työuupumusta ei tämänhetkisen käytännön mukaan luokitella sairaudeksi, eikä työuupumus oikeuta Kelan korvaamaan palkalliseen sairauspoissaoloon. Työpaikkojen käytännöt saattavat erota, joten tutustu omasi pelisääntöihin.
  • Työuupumus voi johtaa sairastumiseen, sairauden pahenemiseen ja jopa työkyvyttömyyteen. Työuupumuksen on todettu aiheuttavan poikkeamia aivotoimintaan. Työuupumusta voi esiintyä myös yhtä aikaa jonkin mielenterveyden häiriöksi luokiteltavan sairauden tai fyysisen sairauden kanssa.
  • Työuupumuksen hoidossa yksilöllinen tuki uupuneelle työntekijälle ei riitä, vaan uupumukseen johtaneissa tekijöissä on saatava aikaan konkreettinen muutos. Toipuminen työuupumuksesta edellyttää yleensä työolosuhteiden, työn sekä työntekijän toiminnan ja asenteiden muokkaamista.
  • Työuupumuksen yksilöllisiä riskitekijöitä ovat voimakas sitoutuminen työhön ja vahva velvollisuudentunto.
  • Työterveyshuollolla on asiantuntemusta uupuneen työntekijän ja hänen esimiehensä tukemiseen sekä työn piirteiden tarkasteluun.
Työ ja mielenterveyden häiriöt
  • Mielenterveyden häiriöihin kuuluu vakavuudelta monenlaisia sairauksia, joissa ilmenee ongelmia ajattelutoimintojen, tunne-elämän ja käyttäytymisen alueella. Työssä olevilla yleisimpiä mielenterveyden häiriöitä ovat masennus- ja ahdistuneisuushäiriöt.
  • Alttiuteen sairastua mielenterveyden häiriöön tai kokea psyykkisiä oireita vaikuttavat sekä perintötekijät että elämänkaaren aikaiset tapahtumat. Erilaiset elämäntapahtumat voivat sekä lisätä voimavaroja että kuluttaa niitä. Raskaisiin elämäntapahtumiin liittyy kohonnut riski sairastua mielenterveyden häiriöön.
  • Mielenterveyden häiriöt diagnosoidaan niihin kuuluvien oireiden perusteella. Diagnoosit ovat tavallaan sopimuskysymyksiä – diagnoosi tehdään, kun ihmisellä on tietty määrä oireita, jotka on määritelty diagnoosin kriteereiksi kulloinkin käytössä olevassa lääketieteellisessä luokitusjärjestelmässä.
  • Masennukseen liittyviä oireita ovat esimerkiksi pitempään jatkunut päivittäinen masentunut mieliala suurimman osan aikaa, kiinnostuksen ja mielihyvän menettäminen asioihin, jotka ovat tavallisesti kiinnostaneet tai tuoneet mielihyvää sekä vähentyneet voimavarat tai poikkeuksellinen väsymys.
  • Ahdistuneisuudella tarkoitetaan pelokasta tai huolestunutta mielialaa, levottomuutta ja rauhattomuutta, ja siihen liittyy usein erilaisia fyysisiä oireita, kuten sydämen tykytystä tai huimausta. Ahdistuneisuus voi liittyä tiettyihin tilanteisin.
Yhteydenpito sairausloman aikana ja paluu sairauslomalta
  • Ns. 30-60-90-sääntö määrittelee työntekijän, työterveyshuollon ja työnantajan toimintaa sairauspoissaolon pitkittyessä yli 30 päivää kestäväksi. : 30–60-90-säännöstä löydät lisätietoa tämän sivun alalaidassa olevasta linkistä.
  • Lisäksi työpaikalla voi olla ohjeita yhteydenpidosta sairausloman aikana. Sen on todettu kannattavan.
  • Ohjeiden näkyvillä olo ja niistä keskustelu on hyödyllistä: esimiehen ei tarvitse erikseen perustella toimintaansa.
  • Työhön paluuta sujuvoittaa se, että työpaikalla on työhön paluun tuen toimintamalli, jossa kuvataan esimerkiksi työpaikan käytännöt yhteydenpidosta sairausloman aikana ja käytössä olevat työn muokkausmahdollisuudet.
  • Ylemmän johdon näkemys ja viestintä siitä, että työhön paluuta tuetaan ja kaikkien työkyky nähdään arvokkaaksi edesauttaa paluun onnistumista.
  • Mahdollisuus asteittaiseen työhön paluuseen parantaa paluun onnistumista.
  • Mikäli mahdollista, työhön paluusta on hyvä keskustella jo sairausloman alkaessa. Tavoitteena on kertoa, että työntekijä on tervetullut takaisin töihin, kun hänen terveydentilansa sallii.
  • Sairausloman kestäessä hyvä käytäntö on olla yhteydessä esimerkiksi puhelimitse. Keskustelun sävynä on kiinnostus työntekijän kuulumisia kohtaan. Samalla esimies voi kertoa kuulumisia työpaikalta. On kuitenkin hyvä huomioida sairauslomalla olevan työntekijän näkökulma: Vältä ilmaisuja, jotka työntekijä voi kokea painostuksena pikaiseen työhön paluuseen. Työntekijä voi kokea syyllistävänä esimerkiksi sen, jos esimies kertoo kuinka raskasta ja kiireistä työssä on.
  • Ennen työhön paluuta on hyvä järjestää työterveysneuvottelu tai keskustella työhön paluusta muuten. Esimiehen kysymyksiä työhön palaavalle voivat olla esimerkiksi:
    ”Millaista sinusta on palata takaisin töihin?”
    ”Huolettaako sinua jokin asia töihin paluussa?”
    ”Toivotko, että kerron asiasta jotain muille työntekijöille?”
    ”Miten voisin esimiehenä parhaiten auttaa sinua töihin paluussa?”
  • Kun työntekijä palaa työpaikalle sairausloman jälkeen, toivota työntekijä tervetulleeksi ja osoita olevasi ilahtunut hänen paluustaan.
    ”Tervetuloa takaisin töihin! Minusta on hienoa, että olet taas täällä.”
  • Tue työn tekemistä niin työn kuin työntekijänkin tarpeista käsin.
    ”Suunnittelimme jo aiemmin työsi järjestämistä nyt, kun palaat töihin. Oletko ehtinyt ajatella asiaa? Miltä suunnitellut työtehtävät, työmäärä ja työn järjestelyt tällä hetkellä vaikuttavat sinusta?”
    Kerro olevasi käytettävissä.
Työn muokkauksen keinoja
  • Työn muokkauksella tarkoitetaan työn sovittamista työkykyä vastaavaksi. Työnantaja ja työntekijä voivat sopia esimerkiksi työaikojen järjestelyistä, työtehtävien räätälöinnistä, työtilojen muutoksista tai toisen työntekijän antamasta tuesta. Työn muokkauksen tavoitteena on tukea työkykyä ja mahdollistaa työn jatkaminen terveydellisistä rajoitteista huolimatta.
  • Kun mielenterveyden häiriö vaikuttaa työkykyyn, työn muokkauksen keinoja voivat olla esimerkiksi:
    • työajan lyhentäminen
    • tehtävänkuvan muutos tai tehtävien vähentäminen
    • työn jakaminen pienempiin kokonaisuuksiin esimiehen tai työkaverin avulla
    • työparin tuki tai tukihenkilö, yksi henkilö jonka kautta voi viestiä isomman ryhmän kanssa
    • oma huone josta saa oven kiinni
    • mahdollisuus harjoitella sosiaalisia tilanteita, kuten kokoukseen osallistumista, vaikka esimerkiksi jännitys- tai ahdistusoireita esiintyisikin
    • ylimääräiset tauot ja mahdollisuus käyttää rentoutusmenetelmiä
    • mahdollisuus olla yhteydessä tukihenkilöön päivän aikana
    • musiikin kuuntelu kuulokkeista
    • etätyö
    • luovatkin ratkaisut, kuten lemmikkieläimen mukana olo työpaikalla.

 

 

Kokemusasiantuntijan näkökulma: Työelämässä masennuksesta huolimatta

Minulla on ollut masentuneisuutta lukioikäisestä alkaen. Olen 44-vuoden ikään mennessä kokenut kolme vakavan masennuksen jaksoa, jolloin olen ollut poissa työelämästä. Ihminen ei kuitenkaan ole yhtä kuin diagnoosi. Olen opiskellut kaksi yliopistotutkintoa ja ollut työelämässä parikymmentä vuotta. Olen työskennellyt mm. sosiaalityöntekijänä, tiedottajana ja projektisuunnittelijana, ja saanut paljon positiivista palautetta työstäni.

Masennus voi jäädä työpaikalla piiloon. Uskon, että omaa masentuneisuuttani ei usein ole lainkaan huomattu, koska olen pärjännyt töissä hyvin. Olen ollut innostunut, sitoutunut ja aikaansaapa työntekijä. Olen ollut kollega ja alainen, jolla on aina tukku ideoita ja jokin uusi projekti menossa. Olen myös saanut kokea töissä kuplivaa iloa ja syvää merkityksellisyyden tunnetta, jotka ovat antaneet paljon virtaa arkeen. Masennus on kuitenkin ollut yhtä aikaa yhtä todellinen kokemus.

Pitkäaikainen masentuneisuus on jatkuvaa lievää alavireisyyttä. Minulla siihen on liittynyt kroonista väsymystä ja murehtimistaipumusta. Sairastuminen vaikeaan masennukseen on tarkoittanut, että pärjäävyyden julkisivu ja työkyky ovat romahtaneet. Vaikea masennus on ollut suora pudotus pimeyteen. Se on ollut syvää toivottomuutta ja tyhjyyttä, jonka mielen kipu on täyttänyt.

Uskon, että työ voi joskus olla yksi masennusta laukaiseva ja ylläpitävä tekijä. Esimerkiksi tulehtunut työilmapiiri on pitkään jatkuessaan todella kuluttava kokemus. Ikävintä kuormitusta työurani varrella on ollut epäasiallinen kohtelu, joka on murentanut luottamusta itseen ja toisiin pitkäksi aikaa. Myös pätkätöiden maailma tuo omat haasteet jaksamiselle. Toistuva epävarmuus töiden jatkumisesta on johtanut minut ajoittain yliyrittämiseen, kun olen osoittanut lisäarvoani työnantajalle yhä uudelleen.

Masennus on opettanut minulle paljon sekä itsestäni että työelämästä. Olen joutunut kohtaamaan omaa vaativuutta itseäni kohtaan ja oppinut sisäistä joustavuutta. Olen oppinut arvostamaan omaa herkkyyttäni, vaikka joillekin se tarkoittaa heikkoutta. Olen päättänyt puhua avoimesti masennuskokemuksistani, koska tahdon poistaa mielenterveysongelmien häpeästigmaa työelämässä.

Toistuva masennus ei ole este työelämään osallistumiselle. Olennaista on, että työn voimavara- ja kuormitustekijät ovat tasapainossa. Terveet työn rakenteet ja käytännöt ovat tärkeitä jokaiselle ja erityisesti työntekijälle, joka kamppailee masennuksen kanssa. Oman kokemukseni mukaan matala hierarkia, avoin keskustelukulttuuri ja vaikutusmahdollisuudet omaan työhön tukevat parhaiten myös mielenterveyttä.

Minna Salonen Sosiaalipsykologi (VTM), kokemusasiantuntija

Lisätietoa