Toinen yhteistapaaminen

Prosessin aiemmat vaiheet ovat synnyttäneet kehittämisideoita, jotka toisessa yhteistapaamisessa tuodaan yhteiseen keskusteluun ja jalostetaan toteutettaviksi kehittämiskokeiluiksi. Päätökset kehittämiskokeilujen valinnasta tehdään suhteessa kehityskarttaan: mitä nykyistä käytäntöä ne parantavat tai mihin lähitulevan kehittymisen tarpeeseen ne vastaavat? Kehittämiskokeilu voi päivittää nykytyön tekemisen tapaa tai edistää tulollaan olevan työn haltuunottoa. Sekä nykyistä toimintaa parantavat että lähitulevaa rakentavat kokeilut ovat hyväksi, kunhan kehittämisen suunnasta ollaan tietoisia ja valinta perustuu yhdessä tehtyyn tarkasteluun nykyisen työn kehittämistarpeista ja lähitulevan suunnasta.

Kehittämiskokeilu

  • on jotain, mitä voidaan tehdä itse tai porukalla
  • voi olla pienikin muutos, joka sujuvoittaa työtä
  • tukee sekä omaa ammatillista kehitystä että yhteistä työtä.

Kehittämiskokeilujen valitsemisen yhteydessä on hyvä sopia myös seurannasta: miten kehittämisen etenemistä seurataan ja milloin kokoonnutaan arvioimaan satoa. Alla on esimerkki seurantalomakkeesta, joka on yksi tapa koota kehittämisen aikaiset kokemukset ja oivallukset muistiin arviointia ja kokeiluideoiden edelleen kehittelyä varten.

Alla on kaksi esimerkkiä kehittämiskokeiluista, joita työyhteisöissä on tehty.

Asiantuntijoiden yhteistyö

Rakennusalan tilaajan edustajat ovat asiantuntijoita, jotka työskentelevät ammattitaitoisesti ja itsenäisesti rakenteilla olevan kohteen toimijoiden kanssa. Tilaajan edustaja käy rakentamisen eri vaiheissa eri toimijoiden kanssa kahdenkeskisiä neuvotteluja ja tilannekatsauksia. Tilaajana toimiva työyhteisö toteutti Muutosvuoropuhelun ja toisessa yhteistapaamisessa työyhteisö ideoi itselleen uudenlaisen tavan toimia keskenään ja rakennuskohteiden toimijoiden kanssa. Itsenäiseen työskentelyyn tottuneet ammattilaiset oivalsivat, että workshop-tyyppinen työskentely tietyissä rakennusprojektin vaiheissa voisi palvella sekä heidän oman osaamisensa kehittymistä että rakennuskohteiden toteuttajien välistä yhteistyötä.

Vanhuspalveluyksikön joustavampi työnjako

Vanhuspalveluyksikössä todettiin tarve luoda uusia työnjakokäytäntöjä etenkin aamuvuoroon: hoitajamitoituksen tiukennukset, asukkaiden muuttuvat tarpeet sekä hoitajien kokema työilmapiirin kiristyminen vaativat tarttumaan toimeen. Työyhteisö totesi, että se oli pitkään noudattanut tapaa, jossa aamurutiinit oli jaoteltu vuorossa olevien kesken tehtävälähtöisesti. Sekä hoitajien oman työn mielekkyyden että käytössä olevien resurssien näkökulmasta päätettiin kokeilla tapaa, joka olisi asukaslähtöisempi ja joustavampi. Käytännössä aamuvuorolaiset alkoivat tehtävien sijaan jakaa asiakasvastuita – yksi ja sama hoitaja auttoi tiettyä asukasta kaikissa aamutoimissa aina aamupalapöytään saapumiseen asti. Alustavasti kokeilu vaikutti lupaavalta. Hoitajat muun muassa kuvasivat alkaneensa pohtia muutenkin työtään eri näkökulmasta, joustavampaa otetta ja työnjakoa painottaen.