Yksilöpohdinta ja parikeskustelu

Yksilöpohdinnassa osallistuja peilaa omaa ammatillista tilannettaan yhdessä jäsennettyyn työn muutoskuvaan, kehityskarttaan, minkä jälkeen käydään vielä vuoropuhelu pareittain työkaverin kanssa. Tässä vaiheessa saadaan oma näkemys ja kokemus tunnistettua sekä kuullaan toisten ajatuksia ja tulkintoja työn arjesta, siinä ilahduttavista ja haastavista seikoista. Tämä vaihe tukee myös yhteistä oppimista ja herättää uusia oivalluksia tutusta työstä. Sama työ ja muutosvaihe voidaan nähdä ja kokea hyvinkin eri tavoin. Keskustelujen pohjalta alkaa orastaa ideoita siitä, mihin seuraavaksi olisi hyvä kehittämisessä tarttua.

Alta löydät kolme esimerkkiä erilaisista ammatillisista tilanteista työn muutoksen keskellä.

Ammatillinen kehitys kulkee muuttuvan työn suuntaan

Kotihoidon yksikkö tarkasteli oman työnsä muutosta ja teki seuraavia havaintoja: Kotihoidossa työn hallinnointia on digitalisoitu, esimerkiksi työnjako ja työajan seuranta hoidetaan mobiililaitteella. Samanaikaisesti työtavat ovat muuttuneet. Asiakkaan luona tehdään hoitosuunnitelman mukaisia toimia, ja ne kirjataan käynnin yhteydessä. Myös ajankäyttö kunkin asiakkaan luona on määritelty entistä tarkemmin. Työyhteisö kuvasi toimintaansa muuttuvan ”Kotihoidosta kotikäynteihin ja -piipahduksiin”. Yksikön työntekijä, ”Kaisa”, pohti omaa ammatillista kehitystään seuraavasti:

Olen ollut monta vuotta töissä kotihoidossa. Tykkään työn itsenäisyydestä ja toisaalta tuttuudesta. Varsinainen hoitotyö ei minusta ole juurikaan muuttunut. Mutta hiljattain käyttöön otettu mobiililaite kyllä huolettaa. Sieltä pitäisi jatkossa katsoa, mitä asiakkaan luona teen ja käynnin jälkeen tehdä kaikki kirjaukset, mitä asiakkaan luona tuli tehtyä. Epäilen, että työn mitoitus vain kiristyy kiristymistään. Nykytyö tuntuu muutenkin olevan lähinnä ”heittokäyntejä” ja kaipaan sitä, että katsotaan asiakkaiden tilannetta kokonaisvaltaisemmin. Pelkkä aamupalan laitto tai vaipanvaihto ei minusta ole nimeltään hoitoa. Välillä on kyllä vaikea motivoitua nykyisiin työhön kuuluviin tehtäviin.

Meidän työmme muutosta tutkaillessa oivalsin, että tämä kotihoito onkin muuttunut paljon ja että mobiililaitteen haltuunotto on osa minun nykyistä työtäni. Hoksasin samalla, että olen työssä, jota haluan yhä tehdä – vuosia eteenpäin. Nyt ryhdyn muuttamaan työtapojani; päätin aloittaa mobiililaitteesta. Sovinkin työkaverini kanssa, että hän auttaa minua mobiililaitteen käytössä. Onhan minun saatava ammatillinen osaamiseni mobiilinkin suhteen ajan tasalle. Työyhteisönä päädyimme lisäksi yhteisöllisiin kehittämiskokeiluihin, jotka selkiyttävät arkea nykyisessä kotihoidon työssä.

Kyse ei ollut siitä, että Kaisa olisi ollut muutosvastarintainen tai välinpitämätön työn muutosten suhteen. Kaisan oma työn mieli rakentui pitkälti perinteisen kotihoidollisen otteen ympärille, vaikka muuttunut työ (ja sen myötä digitalisoitu työn hallinnointi) tarjosi hänelle toisentyyppistä työn painopistettä ja sisältöä. Muuttuvan työn yhteinen käsittely auttoi Kaisaa ymmärtämään omaa rooliaan asiakkaiden kokonaisvaltaisessa hoidossa ja mobiilit kirjaukset saivat merkityksen osana nykyistä kotihoitoa.

Ammatillisen kehityksen taitekohdassa

Vanhusten asumis- ja hoivapalveluja tarjoavan yrityksen eräs työyhteisö kuvasi toimintansa olevan muuttumassa tehtävä- ja talolähtöisyydestä asiakaslähtöisyyteen ja kuntouttavuuteen. Tämä merkitsi laajempia työnkuvia entistä laajemman toimijajoukon kesken, omaisten ja yhteistyökumppaneiden verkostossa. Asukkaiden hoidon tarvetta mietittiin aiempaa yksilöllisemmin. Samanaikaisesti työntekijämitoitus oli muuttunut ja yksikön toiminta kaipasi työkäytäntöjen uudelleenarviointia ja kehittämistä. Eräs yksikön lähihoitajista kuvasikin omaa tilannettaan seuraavasti:

Olen ihan innoissani lähihoitajan työstäni vanhusten parissa. Tuntuu silti, että vanhusten hoito voisi olla jotain erilaista ja monipuolisempaa kuin mitä se on nyt. Seuraan alan kehitystä jopa vapaa-ajallani lukemalla vaikkapa vanhustenhoitoon liittyviä tutkimuksia. Minusta olisi kiva kehittää kaikenlaista uutta esimerkiksi yhdessä vanhusten läheisten kanssa, mutta tuntuu siltä, että en saa oikein kavereita mukaan uusien juttujen kokeiluun. Välillä se turhauttaa.

Kun tarkastelimme meidän osastomme työtä, valittiin kehittämisen kohteeksi päivittäiset työkäytännöt, että voitaisiin paremmin hoitaa asukasta hänen tarpeistaan lähtien. Samalla pääsin miettimään omaa rooliani vanhustenhoidossa ja sen kehittämisessä. Lähdinkin sitten työn ohessa jatkamaan opintojani, jotta jatkossa osaisin paremmin vaikuttaa vanhuspalveluiden kehittämiseen. Tämä oli ikään kuin vastaus pelkooni ammatillisen osaamisen jämähtämisestä. Yksikössä huomattiin innostukseni asiaan: sain vastuulleni uusia kehittämiseen liittyviä tehtäviä. Nyt saan viedä toimintaa haluttuun suuntaan yhdessä meidän osastomme kanssa.

Tämän henkilön kohdalla ammatillinen kehityspolku oli taitekohdassa – muutoksen tarkastelu nosti tähän liittyvät pohdinnat vahvemmin pintaan. Vaikka henkilö saattaakin jossain vaiheessa suunnata uusille poluille jatko-opintojen myötä, hän tarttui yhteisen työn kehittämiseen. Prosessi antoi esihenkilölle mahdollisuuden pohtia kehittämismyönteisen työntekijän työyhteisössä pysymistä tukevia vaihtoehtoja.

Ammatillinen kehitys lähtee uudelle polulle

Palvelualan organisaatiossa toteutettiin merkittävä uudistus, jossa aiemmin asiakkaiden palveluun keskittyneet henkilöt esihenkilöitä myöten alkoivat palvelun ohessa markkinoida ja myydä muitakin palveluita. Esihenkilönä toimiva ”Katri” pohtii tilannettaan jälkikäteen seuraavasti

Minulla oli reilut sata alaista yli kymmenessä eri tiimissä. Päivät menivät tulipaloja sammuttaessa, kun ratkoin erinäisiä arjen ongelmia liittyen työn tekemiseen tai henkilöstökysymyksiin. Ei puhettakaan, että olisin jotenkin ehtinyt kehittää toimintaa. Välillä työt tuppasivat seuraamaan ajatuksissa vapaa-ajallekin.

Aloin kaivata toisenlaista arkea töissä ja kotona. Kun minulle sitten valkeni, että työ on menossa entistä enemmän markkinointiin ja myyntiin, ajattelin, että kun opettelen sitä hommaa enemmän, alan innostua siitä. Niinpä hakeuduin opiskelemaan markkinointia. Mutta ei se silti alkanut tuntua omalta. Päädyin sitten vaihtamaan työpaikkaa ja nyt olen ihan eri tehtävissä ja opiskelen työn ohessa tätä uutta työtä.

Katrin tapaus on tavallaan kuvaus onnistuneesta siirtymästä ammatillisella polulla: Katri löysi uuden työn, joka tuntuu itselle mielekkäältä ja tukee myös työssä jaksamista. Toisaalta voi miettiä, olisiko toisenlainenkin vaihtoehto ollut mahdollinen, mikäli Katrin aiemmassa työpaikassa olisi ollut keinoja tarttua kehittämistä vaativiin asioihin yhdessä sekä myös tarjota ammatillisen kehityksen tukea työyhteisölle muutostilanteessa.