1. Yleistä sisäilmasta

Tavoitteet

Tässä ensimmäisessä osiossa perehdyt sisäilmaan vaikuttaviin tekijöihin, sisäilman terveysvaikutuksiin ja oireiluun sisäympäristössä.

  • Millaisista asioista koostuu hyvä sisäilma?
  • Mitkä asiat vaikuttavat sisäilmaan?
  • Mitä tekijöitä sisäympäristössä ilmenevän oireilun taustalla voi olla?
  • Mitä eri sisäilmatekijöiden terveysvaikutuksista tiedetään?

1. Mitä sisäilma on?

Vietämme sisätiloissa kotona ja töissä elämämme aikana paljon aikaa. Sisäympäristö ja työtila vaikuttavat ihmisen terveyteen, hyvinvointiin ja työsuoritukseen. Sisäympäristöön vaikuttavat monet eri tekijät. Hyvä sisäilma, valaistus ja akustiikka, ergonomiset kalusteet ja työvälineet sekä esteettömyys luovat pohjan tehokkaalle työnteolle ja tilassa viihtymiselle.

Hyvä sisäilma on hajultaan neutraalia sekä lämpötilaltaan ja ilmankosteudeltaan miellyttävää. Hyvä sisäilma on moninainen sekoitus kaasuja ja hiukkasia. Sisäilmassa esiintyy normaalistikin pölyjä, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), kuituja sekä mikrobeja (bakteereja, hiivoja ja homeita). Ilmanvaihto laimentaa ja poistaa epäpuhtauksia ilmasta.

Sekä kodeissa että työpaikoilla saattaa joskus ilmetä sisäilmaongelmia ja monilla voi olla omakohtaista kokemusta sisäilmaselvityksistä työpaikalla. Sisäympäristössä koetut haitat ja oireet ovat yleisiä, ja sisäilman laadun lisäksi haittakokemuksiin ja oireisiin vaikuttavat monet yksilölliset ja yhteisölliset tekijät. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Finterveys2017-väestötutkimuksen mukaan Suomessa yli kolmannes naisista ja yli viidennes miehistä on kokenut työpaikalla tai kotona sisäilmaan liitettyjä oireita elämänsä aikana.

Työpaikoilla on monia mahdollisuuksia ehkäistä ja ratkaista sisäilmaongelmia. Moniammatillinen ja systemaattinen työskentely on todettu hyväksi tavaksi ratkoa näitä haasteita.

Sisäilmaan viitataan useilla eri termeillä

Asiantuntijaympäristöissä käytetään monia eri termejä sisäilmasta puhuttaessa. Tässä oppimateriaalissa käytämme yksinkertaisuuden vuoksi termejä sisäilma ja sisäympäristö.

  • Sisäilma = rakenteiden rajaamalla alueella oleva ilma
  • Sisäilmasto = sisäilman ja lämpöolosuhteiden muodostama kokonaisuus
  • Sisäympäristö = laaja kokonaisuus, johon vaikuttavat sisäilman lisäksi lämpö- ja ääniympäristö, valaistusolosuhteet, ergonomia, käytettävyys, tilajärjestelyt sekä viihtyvyyteen vaikuttavat tekijät kuten värit ja materiaalivalinnat. Termillä yleensä viitataan ei-teollisiin toimintaympäristöihin (esim. toimistot, koulut, päiväkodit, terveydenhuolto, asunnot).

Havainnollistava kuvio, jossa talon sisällä puolikaaren muodossa pohjalla on termi sisäilma, sen ympärillä sisäilmasto ja katon rajassa, sisäilmaston ympärillä termi sisäympäristö.

Sisäilman laatuun vaikuttavat monet eri tekijät ja lähteet


Sisäilmaongelmien tarkkaa esiintyvyyttä työpaikoilla on vaikea arvioida, yleisyys riippuu käytetystä määrittelystä. Sisäilman laatu Suomessa on eurooppalaisittain hyvää ja esimerkiksi pohjoismaisessa rakennuskannassa on todettavissa harvemmin merkittäviä kosteusvaurioita kuin eteläisessä Euroopassa.
Sisäilman laatua voivat heikentää esimerkiksi
  • Ilmanvaihdon toimintaan liittyvät ongelmat, jotka aiheuttavat tunkkaisuutta.
  • Liian korkea tai matala lämpötila, kuiva sisäilma tai veto
  • Ilmanvaihdosta tai rakenteista sisäilmaan päätyneet teolliset mineraalikuidut tai huonepöly ja hiukkaset
  • Kosteudelle altistuneet rakenteet, jolloin voi ilmetä kosteus- tai homevaurioita
  • Ulkoilmasta sisäilmaan kulkeutuneet hajut ja epäpuhtaudet kuten siitepöly, liikenteen tai energiantuotannon pienhiukkaset ja tupakansavu. Joskus sisätiloihin voi kulkeutua myös viemärinhajua, mikä saatetaan kokea epämiellyttävänä.
  • Materiaaleista ja esimerkiksi siivousaineista sisäilmaan vapautuneet kemialliset päästöt, jotka saatetaan aistia hajuina. Näitä ovat esim. haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC volatile organic compound), joita voi vapautua esim. rakennusmateriaaleista, huonekaluista, tekstiileistä ja kosmetiikasta. Vanhoista rakennusmateriaaleista, liikenteen päästöistä, puunpoltosta ja polttoaineista voi vapautua polysyklisiä aromattisia hiilivetyjä. (PAH)
  • Rakennusten asbesti voi aiheuttaa haittoja lähinnä korjauskohteissa ilman asianmukaisia suojauksia. Kiinteänä rakenteissa oleva asbesti ei yleensä aiheuta ongelmaa.
  • Maaperä- ja rakennustekniset ratkaisut vaikuttavat sisäilman radonpitoisuuteen, joka voi joskus olla koholla. Tällöin hallintakeinoja on tarkasteltava uudelleen.

Sisäilmaongelmalle on harvemmin vain yksi syy. Usein riittämätön ilmanvaihto voimistaa muiden tekijöiden aiheuttamia haittoja.

Kaikkia haittoja voidaan ehkäistä ja hallita ja todetut puutteet tulee ratkaista, tästä aiheesta lisää osiossa 2. Työpaikan sisäilma-asioiden ratkominen.

2. Tietoa oireilusta sisäympäristössä

Sisäympäristössä ilmenevän oireilun ja haittakokemusten taustalla voi olla monia eri tekijöitä. Rakennuksen ohella koettuihin oireisiin ja haittoihin vaikuttavat erilaiset yksilölliset ja yhteisöön liittyvät tekijät. Katso alla olevalta videolta lisätietoa oireilusta ja sen mahdollisista taustatekijöistä.

 

Mitä tiedetään eri sisäilmatekijöiden mahdollisista pitkäaikaisvaikutuksista terveyteen?

Nykyään käytössä olevilla menetelmillä rakennuksen mahdolliset haittatekijät pystytään tunnistamaan ja puutteet korjaamaan. Sisäilman epäpuhtauksista aiheutuvat oireet ovat yleensä ohimeneviä ja vähenevät, kun olosuhteita parannetaan. Joillakin sisäilman epäpuhtauksilla voi olla vaikutusta myös tiettyjen sairauksien riskiin. Alla voit lukea mitä tiedetään eri tekijöiden pitkäaikaisista terveysvaikutuksista.

Kosteus- ja mikrobivaurio

Pitkäaikainen altistuminen rakennuksissa, joissa on merkittävä kosteus- ja mikrobivaurio, voi lisätä ohimenevien hengitystieoireiden lisäksi hieman astmaan sairastumisen riskiä. Merkittävällä kosteusvauriolla tarkoitetaan tilannetta, jolloin rakenteissa on laaja-alaisia kosteus- ja mikrobivaurioita, korjauslaajuus on merkittävä ja se koskee koko rakennusosaa tai suurta osaa siitä. Astman ilmaantumiseen vaikuttavat myös monet muut eri tekijät kuten perimä ja ympäristö eikä yksittäisten tekijöiden erottelu astman ilmaantumisessa ole yleensä mahdollista. Rakennuksen kosteus- ja mikrobivaurioiden osuudesta muiden sairauksien syntyyn ei ole tieteellistä näyttöä.

Asbesti ja radon

Rakennuksissa voi esiintyä myös asbestia, mikä on huomioitava rakenteita avattaessa sekä korjaus- ja suojaustoimenpiteitä suunniteltaessa, sillä asbestille altistuminen lisää riskiä sairastua syöpään. Kyseessä on asbestipölyn hengittämisestä aiheutuva riski eikä kiinteänä rakenteissa oleva asbesti yleensä aiheuta ongelmaa.

Maaperä sekä rakennus- ja talotekniset ratkaisut vaikuttavat sisäilman radonpitoisuuteen. Kohonneet sisäilman radonpitoisuudet voivat lisätä syöpäriskiä sekä asunnoissa että työpaikoilla, jos radonin hallintatoimenpiteet eivät ole riittäviä.

Muut sairastumisen riskiin vaikuttavat tekijät

Sisäilmaan saattaa kulkeutua myös ulkoa epäpuhtauksia, kuten liikenteen ja energiatuotannon päästöjä. Ulkoilman pienhiukkasille altistumisen tiedetään ohimenevien silmien ja hengitysteiden oireiden lisäksi lisäävän mm. sydän- ja verenkiertoelimistön haittoja. Myös erityisesti kotitalouksien sisäilmassa voi olla hetkellisiä pienhiukkasten lähteitä kuten puun tai kynttilöiden poltto. Sisäilman pienhiukkasten pitoisuutta voidaan kuitenkin merkittävästi vähentää tuloilman suodatuksella. Tieto pienhiukkasten terveyshaitoista perustuu tutkimuksiin ulkoilmasta.

Joskus sisätiloissa voidaan altistua myös tupakansavulle, ja ympäristön tupakansavulle altistuminen lisää riskiä sairastua mm. sydän- ja verisuonisairauksiin, hengityselinsairauksiin ja syöpään. Tupakkalaki on merkittävästi vähentänyt tupakansavulle altistumista työpaikoilla.

Muilla toimistoympäristön sisäilmatekijöillä on vähäisempi merkitys sairauksien riskitekijänä.

 

Tutustu halutessasi myös syventäviin kysymyksiin

Mitä sisäilman viitearvot ovat ja mistä ne kertovat?

Sisäilman viitearvot ovat kemiallisten yhdisteiden, kuitujen ja mikrobien tavanomaisia pitoisuuksia, joiden ylittyminen voi viitata sisäilmaongelmaan. Viitearvojen avulla tunnistetaan poikkeavia mittaustuloksia ja epäpuhtauslähteitä sekä arvioidaan rakennuksen lisätutkimustarvetta.

Viitearvoja on toimistotyyppisille työpaikoille ja ne on saatu tutkimusaineistoista. Viitearvon ylittyminen ei ole osoitus terveysvaarasta eikä oireiden syystä. Ne eivät myöskään ole viranomaisen asettamia toimenpideraja-arvoja.

Asumisterveysasetuksessa 545/2015 esitetyllä toimenpiderajalla tarkoitetaan altisteen pitoisuutta, mittaustulosta tai ominaisuutta, jonka ylittyessä sen, kenen vastuulla haitta on, tulee ryhtyä toimenpiteisiin terveyshaitan selvittämiseksi ja tarvittaessa sen poistamiseksi tai rajoittamiseksi. Asumisterveysasetuksen alaisia rakennuksia ovat mm. kodit, koulut, päiväkodit ja muut oleskelutilat.

Mitä ovat VOCit ja miten ne vaikuttavat terveyteen?

VOCit (volatile organic compound) eli haihtuvat orgaaniset yhdisteet ovat sisäilman kaasumaisia kemiallisia yhdisteitä. Niitä pääsee sisäilmaan mm. rakennus- ja sisustusmateriaaleista, puhdistusaineista, kopiokoneista ja kosmetiikasta sekä ihmisten toiminnasta (tupakointi, ruuanlaitto, kynttilöiden polttaminen).

Ulkoilmassa niiden lähteitä ovat liikenne, teollisuus ja kasvillisuus. Sisäilmatutkimuksissa VOC-näytteiden avulla selvitetään mm. lattiapinnoitteiden vaurioitumista ja hajuhaittoja. Sisäilmaongelmatilanteissa mahdollisesti mitattavat kohonneet VOC-yhdisteiden pitoisuudet ovat tyypillisesti selvästi matalampia kuin teollisuusympäristössä mitatut arvot. Sisäympäristössä mitattaviin /todettuihin lievästi kohonneisiin VOC-pitoisuuksiin ei liity lisääntynyttä sairastumisen vaaraa, mutta ne voivat aiheuttaa ohimeneviä hengitysteiden, limakalvojen ja silmien oireita.

Mitä ovat polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH)?

PAH-yhdisteiksi nimitetään usean eri yhdisteen yhdisteryhmää, jotka voivat olla kaasumaisia tai hiukkasmaisia. Tavanomaisessa sisäilmassa todetaan joskus PAH-yhdisteistä mm. naftaleenia, joka on yhdisteistä haihtuvin. PAH-yhdisteet aiheuttavat myös ns. ”ratapölkyn” eli kreosootin hajua. Yhdisteet ovat useimmiten peräisin rakenteiden sisällä olevista vanhoista materiaaleista, kuten kellariseinien tai lattioiden vesieristeistä (esim. kivihiilipiki ja -terva). PAH-yhdisteet kuuluvat myös rakennusten haitta-aineisiin, joita selvitetään asbestin tapaan purku- ja korjaustöitä suunniteltaessa, työturvallisuuden ja oikean jätteenkäsittelyn takia.

Mitä ovat mikrobitoksiinit ja millaisia vaikutuksia niillä on terveyteen? Voiko sisäilman terveysvaikutuksia arvioida toksisuutta mittaamalla?

Mikrobitoksiinit ovat sienten ja bakteerien tuottamia myrkyllisiä aineenvaihduntatuotteita ja niitä, kuten mikrobejakin, esiintyy kaikkialla luonnossa. Myös kosteus- ja mikrobivaurioiden yhteydessä rakenteissa esiintyvät homesienet ja bakteerit voivat tuottaa mikrobitoksiineja. Mikrobitoksiineja on havaittu pieniä määriä sekä vauriottomissa että kosteusvaurioituneissa rakennuksissa.

Eläinkokeissa ja solumalleilla on havaittu, että mikrobitoksiineilla voi olla erilaisia toksisia vaikutuksia soluihin. Mikrobitoksiineilla ei tiedetä olevan hengitysilman kautta aiheutuvia terveysvaikutuksia ihmiseen sisäympäristössä. On epätodennäköistä, että kosteusvaurioituneessa rakennuksessa tilojen käyttäjille aiheutuisi mikrobitoksiineista terveysvaaraa. Altisteen toksisista ominaisuuksista ei seuraa terveysriskiä, jos altistumisen määrä on riittävän vähäinen. Sisäympäristöissä altistuminen mikrobeille ja niiden aineenvaihduntatuotteille on huomattavasti vähäisempää kuin esimerkiksi maataloudessa.

Toksisuustestillä tarkoitetaan aineen toksisen vaikutuksen mittaamista. Toksisuustestaus on siis eri asia kuin toksiinien mittaaminen. Toksisuustestaus ei erottele toksisuuden lähdettä näytteessä, vaan se mittaa toksisuutta aiheuttavien tekijöiden yhteisvaikutusta solumalleissa. Tulokseen vaikuttavat monet eri tekijät, ja toksisuustestauksella ei pystytä tunnistamaan tai arvioimaan sisäympäristössä kerätyn näytteen mahdollisia mikrobitoksiineja. Toksisuustesteillä ei pystytä tunnistamaan kosteusvaurioituneita rakennuksia eikä näillä mittauksilla voida arvioida olosuhteiden mahdollista terveyshaittaa. Viranomaisten hyväksymää mittausmenetelmää tai vertailuarvoja ei sisäilman toksisuustesteille toistaiseksi ole. Myöskään toksiinien mittauksella ei nykytiedon mukaan pystytä tunnistamaan sisäilmaongelmaisia rakennuksia.

Lisätietoa sisäilman toksisuustestauksesta: Mahiout S, Korkalainen M, Wallenius K. ym. Miksi sisäilman haitallisuutta ei voi arvioida toksisuustesteillä? Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 2019; 135(8):735-43.

Voivatko tilojen käyttäjät sairastua vakavasti rakennuksen kosteus- ja mikrobivaurioista?

Rakennusten merkittävien kosteus- ja mikrobivaurioiden on arvioitu lisäävän hieman hengitystieoireiden ja astmaan sairastumisen riskiä silloin, kun tiloissa oleskellaan pitkäaikaisesti. Osuudesta muiden sairauksien, kuten syövän tai reumasairauksien, syntyyn ei ole tutkimusnäyttöä. Myös allergiseen alveoliittiin sairastumisen riski kosteusvaurioituneessa rakennuksessa on herättänyt huolta. Allergisen alveoliitin kehittyminen tilojen käyttäjille rakennuksen kosteusvauriosta on Suomessa epätodennäköistä. Maatalousympäristössä on todettu, että allergisen alveoliitin kehittyminen vaatii korkean homealtistumistason. Maataloudessa tiedetään olevan huomattavasti korkeampi altistumistaso kuin kosteusvaurioituneissa rakennuksissa.

Sisäympäristössä ilmenevän oireilun taustalla voi olla monia eri tekijöitä. Joskus oireilu voi olla laaja-alaista ja toimintakykyä merkittävästi heikentävää. Henkilöllä saattaa ilmetä monimuotoisia oireita tiloissa, joissa valtaosalla ihmisistä ei ilmene oireita ja tiloissa, joissa oireilu ilmenee, ei välttämättä ole sisäilman laatua heikentäviä tekijöitä. Tällöin puhutaan ympäristöherkkyydestä. Ympäristöherkkyydessä pelkkä vihje haitalliseksi koetusta ympäristötekijästä, kuten tuoksu, voi laukaista elimistön reaktioiden kautta voimakkaitakin oireita ns. toiminnallisilla mekanismeilla. Monet tekijät vaikuttavat reagoivuuteen, mm. tietoisuus haitallisesta ympäristötekijästä. Ei ole tutkimusnäyttöä, että kosteus- ja mikrobivaurioille altistuminen johtaisi ympäristöherkkyyden kehittymiseen. Haitalliseksi koetun ympäristön välttäminen saattaa helpottaa oirekuvaa ainakin tilapäisesti, mutta pidemmällä aikavälillä se voi lisätä ympäristötekijän vaaramerkitystä ja siten voimistaa elimistön reaktioita.

 

Osion 1 lisätiedon lähteitä

 

nuoliSeuraavassa osiossa tutkimme sisäilmaongelmien ratkaisemisen ja työkyvyn tukemisen hyviä käytänteitä työpaikalla.