2. Yhteistyö työterveyshuollossa

Työterveyshuolto on luonteeltaan moniammatillinen. Lisäksi Työterveyshuoltolaki ja asetus 708/2013 velvoittavat työterveyshuoltoa tekemään laajaa yhteistyötä eri tahojen kanssa työikäisten terveyden ja toimintakyvyn edistämisen ja ylläpitämisen edistämiseksi ja ylläpitämiseksi. Yhteistyötaitojen hallinta on keskeistä työterveyshuollossa toimiessa. Työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien tekevät suunnitelmallista yhteistyötä työterveyshuollon muiden ammattiryhmien sekä perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen kanssa asiakastyöpaikkojen ja yksilöasiakkaidensa hyväksi.

2.1 Moniammatillisuus laajentaa asiantuntijuutta

Työterveyshuollon työssä on vahva moniammatillinen luonne. Sujuva moniammatillinen yhteistyö koituu aina asiakkaan hyödyksi: sekä henkilöasiakas että asiakastyöpaikka saavat näin mahdollisimman laadukasta ja aidosti vaikuttavaa palvelua mahdollisimman oikea-aikaisesti.

Nykyinen työterveyshuollon toimintaympäristö ja sen vaatimukset edellyttävät eri alojen asiantuntijoiden yhteistyötä, jotta asiakkaan tarpeisiin voidaan onnistuneesti vastata. Moniammatillisuus perustuu myös valtioneuvoston asetukseen 708/2013, joka edellyttää työterveyshuollon toiminnassa moniammatillista lähestymistapaa. Moniammatillisen yhteistyön merkitystä laadukkaan työn tekemisessä korostetaan myös Hyvä työterveyshuoltokäytäntö -oppaassa.

Moniammatillinen toiminta perustuu eri ammattiryhmien asiantuntemuksen ja toimintatapojen tuntemukselle. Yhdistämällä eri ammattilaisten näkökulmat saavutetaan asiakkaan ja työpaikan kannalta perustelluimmat ratkaisut. Työterveyshuoltolain määrittämät erot tehtävissä ja rooleissa ammattihenkilöiden ja asiantuntijoiden asiakkaiden välillä eivät saa olla esteenä yhteistyön toteutumiselle. Moniammatillinen toimintatapa alkaa jo työterveyshuoltosopimuksen laatimisesta ja perustuu asiakastyöpaikan tarpeisiin.

Moniammatillista toimintatapaa voi oppia ja kehittää. Ammattiryhmien välinen kunnioitus ja motivaatio yhteistyölle on hyvä lähtökohta. Tämän lisäksi tarvitaan rakenteita ja käytänteitä, jotka mahdollistavat yhteisen suunnittelun, keskustelun ja arvioinnin eri ammattiryhmien edustajien kesken. Luontevia paikkoja kehittää yhteistyökäytäntöjä ovat esimerkiksi työpaikkaselvitysprosessin suunnittelu moniammatillisesti tai toimintasuunnitelmapalaverit. Lisäksi moniammatillisia työkäytäntöjä voi hioa esimerkiksi erilaisissa neuvonta- ja ohjausryhmissä (TANO) tai yhteisvastaanotoilla esimerkiksi painonhallintaan, organisaation muutostilanteeseen tai työn muokkaukseen liittyvissä kysymyksissä.

Tehokkain moniammatillinen toimintapa perustuu aina työpaikan tarpeisiin ja asiakkaan hyötyyn. Se syntyy yhteistyökäytäntöjen pitkäjänteisellä ja tavoitteellisella kehittämisellä.

Lisätietoa:
Jalonen, P. & Laaksonen, M. (2014). Moniammatillinen toimintatapa. Teoksessa Uitti, J. (Toim.), Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Helsinki: Työterveyslaitos.

2.2 Työterveysyhteistyö vaikuttavuuden ytimessä

Työterveysyhteistyöllä tarkoitetaan suunnitelmallista ja tavoitteellista yhteistyötä työpaikan ja työterveyshuollon välillä. Vaikuttava työterveysyhteistyö on konkreettista yhdessä toimimista, joka näkyy työpaikan arjessa kaikilla organisaatiotasoilla ja erilaisten toimintojen yhteydessä. Työterveysyhteistyö on avainasia työterveystoiminnan laadun ja vaikuttavuuden kehittämisessä.

Työterveysyhteistyötä voidaan tarkastella kolmen periaatteen näkökulmasta:

  • Selvillä olemisen periaate: Työterveysyhteistyön tulee pohjautua tietoon henkilöstön tilasta, työkykyyn ja terveyteen liittyvistä riskeistä, työn kuormittavuudesta sekä työkyvyttömyyskustannuksista. Työterveyspsykologin ja työfysioterapeutin on tärkeää ottaa huomioon oman toimintansa suunnittelussa työterveyshuollon käytössä oleva tieto. Tarvittava tieto voi olla kertynyt erilaisten tilastointimenetelmien, kyselytulosten tai raporttien kautta. Näin varmistetaan, että työterveyspsykologin ja työfysioterapeutin palvelu kohdentuu oikein eikä resursseja hukata jo olemassa olevan tiedon uudelleen kartuttamiseen.
  • Varautumisen periaate: Työterveysyhteistyön osapuolten tulee olla varautuneita henkilöstöriskien hallintaan, varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäiseviin toimiin. Työterveyspsykologin ja työfysioterapeutin työssä tämä näkyy tiiviinä yhteistyönä asiakastyöpaikan kanssa. Tällöin esimerkiksi yrityksen tuleviin organisaatiomuutoksiin osataan varautua hyvissä ajoin palvelutarjonnassa ja resurssivarauksissa.
  • Osallistumisen periaate: Asiakastyöpaikan sisällä monet toimijat voivat työskennellä saman tavoitteen edistämiseksi. Tästä on hyvä olla työterveyshuollossa tietoinen, jotta voidaan löytää yhteistyön mahdollisuudet ja siitä syntyvät hyödyt. Työterveyspsykologin ja työfysioterapeutin on hyvä tehdä yhteistyötä esimerkiksi työsuojelun kanssa, jotta kunkin toimijan panos saadaan täysimittaisesti hyödynnettyä.

Työterveysyhteistyön syventäminen vaatii sekä työterveyshuollolta että työpaikalta aktiivista panostusta. Työterveyshuollon tulisi osata kuvata toimintaprosessinsa työpaikan tarpeiden näkökulmasta. Käytännössä tämä edellyttää työterveyshuollon toimijoilta perehtymistä eri toimialojen erityispiirteisiin. Lisäksi työpaikan tarpeiden pohjalta rakennettuja tavoitteita tulee arvioida suunnitelmallisesti yhdessä työpaikan kanssa.

Työterveysyhteistyö on dynaaminen prosessi, joka parhaimmillaan kehittyy kumppanuudeksi. Yhteistyön kehittymisprosessin voidaan katsoa jakautuvan eri tasoihin vähäisestä yhteistyöstä kiinteämpään yhteistyöhön. Vähäisin yhteistyötaso perustuu tiedon vaihtamiseen. Seuraavalla tasolla toiminta on koordinoitua, yhteistyön osapuolilla on yhteiset tehtävät ja yhteensopivat tavoitteet. Sitä seuraavalla tasolla yhteistyön osapuolilla on yhteen sovitettu strategia ja yhteinen tavoite. Kiintein yhteistyö on yhteistoimijuutta, jossa osapuolilla on vahva luottamus ja yhteiset tavoitteet. Esimerkkejä työterveysyhteistyön hyvistä käytännöistä Työterveyslaitoksen sivuilla.

Lisätietoja:

Hakulinen H., Laaksonen M., Pesonen S. (2014). BotniaSEITTI –kunnallinen työterveyshuolto kehittyy verkostoissa. Helsinki: Työterveyslaitos.
Työterveyshuolto ja työkyvyn tukeminen Työterveysyhteistyönä. Työryhmän loppuraportti. Sosiaali – ja terveysministeriön selvityksiä 2011:6
Uitti, J. (toim.). 2014. Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Työterveyslaitos.
Vaikuttavuutta työterveysyhteistyöllä – vaikuttavan työterveysyhteistyön indikaattorit ja hyvät käytännöt. Työterveyslaitos.

2.3 Yhteistyö muun terveydenhuollon kanssa

Työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien hyvin toimiva yhteistyö muun terveydenhuollon kanssa lisää toiminnan vaikuttavuutta asiakkaan työkyvyn tukemisessa.

Valtioneuvoston asetus 708/2013 ohjeistaa työterveyshuoltoa asiakastyöpaikan tarpeisiin perustuvaan suunnitelmalliseen yhteistyöhön perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja kuntoutuksen kanssa. Yhteistyötä tehdään työntekijöiden työkyvyn seuraamiseksi ja edistämiseksi työuran eri vaiheissa. Jotta työfysioterapeutit ja työterveyspsykologit voisivat onnistua tässä, he tekevät työtään työterveyshuollon sisällä moniammatillisesti eri ammattiryhmien osaamista hyödyntäen ja yhteistyössä muun terveydenhuollon kanssa. Tavoitteena on toimiva hoitoketju, jossa työterveyshuollon asiantuntemusalueena on asiakkaan työn vaatimusten ja muokkausmahdollisuuksien tunteminen suhteessa hänen työkyvyn rajoitteisiinsa.

Työfysioterapeuttien osaamista hyödynnetään näissä tilanteissa erityisesti työn vaatimusten ja fyysisen toimintakyvyn suhteen selvittämisessä, asiakkaan motivaation tukemisessa sekä ohjauksessa ja neuvonnassa. Elintapojen ja toiminnan muutokset tapahtuvat hitaasti ja vaiheittain. Perusterveydenhuollossa, erikoissairaanhoidossa tai kuntoutuksessa toimiva fysioterapeutti ja asiakkaan työpaikalla toimiva työfysioterapeutti voivat tukea yhteisen asiakkaan työkykyä sekä työhön paluuta yhdistämällä aktiivisen fysioterapian työfysioterapeutin toimenpiteisiin työpaikalla. Fysioterapeuteille, erikoisalasta riippumatta, on selvää, että toiminta- ja työkyvyn rajoitteista huolimatta työtä voi tehdä ja siihen voi palata, kun työtä kevennetään, työaikaa lyhennetään väliaikaisesti tai kokonaan, käytetään erilaisia henkilökohtaisia tai työn apuvälineitä tai opetellaan uusia työtapoja ja -menetelmiä.

Työterveyspsykologien osaamista voidaan hyödyntää mielenterveyden tukemiseen liittyvissä kysymyksissä. Mielenterveys koostuu erilaisista voimavaroista ja kyvyistä, jotka liittyvät mielialaan, tunteisiin, ajatteluun tai kykyyn toimia erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Mielenterveyden häiriö ei ole suorassa suhteessa työ- ja toimintakykyyn, vaan työntekijän yksilölliset ominaisuudet ja työpaikan tukimahdollisuudet vaikuttavat siihen merkittävästi. Yhteistyö muun terveydenhuollon kanssa ja työterveyspsykologin osaamisen hyödyntäminen ovat tärkeitä, jotta asiakas saa kaiken tarvitseman tuen työhön palatessaan.

Useimpiin pitkäaikaissairauksiin tai hankaliin työkykyyn vaikuttaviin ongelmiin liittyy työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon yhteistyön tarve. Ensin on määriteltävä, mitä hoidetaan työterveyshuollossa ja mitä muussa terveydenhuollossa. Sen jälkeen päätetään, kuka koordinoi tätä kokonaisuutta. Työterveyshuollossa voi asiakkaan työkyvyn rajoitteen ja siihen sopivien toimenpiteiden parhaiten tunteva ammattilainen koordinoida työkyvyn tukemiseksi tarvittavien toimenpiteiden toteutumista työpaikalla, perusterveydenhuollossa ja erikoissairaanhoidossa sekä kuntoutuksessa. Esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinongelmien osalta koordinoija voi olla työfysioterapeutti. Työterveyshuollon edustajana hän toimii silloin linkkinä varmistaen tiedonkulun eri toimijoiden välillä.

Lisätietoa:
Mattila-Holappa, P. Selinheimo, S., Valtanen, E., Vilén, J., Sauni, R. & Vastamäki, J. (2018). Työn muokkauksen keinot mielenterveyshäiriöissä –opas.
Sauni, R. (2014). Lainsäädäntö. Teoksessa Uitti, J. (Toim.), Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Helsinki: Työterveyslaitos.