5. Terveystarkastukset

Terveystarkastuksissa arvioidaan, seurataan ja tuetaan työkykyä ja terveyttä, arvioidaan kuntoutustarvetta, edistetään terveellisiä elämäntapoja, annetaan tietoa työn riskeiltä suojautumiseksi ja kerätään tietoa työstä. Terveystarkastukset ja niiden toteuttamistapa suunnitellaan yhdessä työpaikan edustajien kanssa. Terveystarkastusten tulee perustua työpaikalla todettuihin tarpeisiin. Terveystarkastusten tavoitteena voi toisaalta olla terveyden ja työkyvyn edistäminen ja toisaalta työkyvyn palauttaminen ja työhön paluun tukeminen.

5.1 Terveystarkastuksilla tuetaan työntekijöiden terveyttä ja työssä selviytymistä

Terveystarkastusten tavoite on auttaa työntekijän työ- ja toimintakyvyn ylläpitämisessä ja edistämisessä sekä työntekijän terveyden säilyttämisessä. Terveystarkastuksille on monia eri perusteita ja niiden tavoitteet eroavat toisistaan.

Työnantajalla on lain edellyttämä velvollisuus järjestää työntekijöille säännölliset terveystarkastukset, mikäli työhön liittyy erityistä sairastumisen vaaraa tai terveydellisiä erityisvaatimuksia (1485/2001). Työnantaja voi kuitenkin tarjota työntekijöille laajemman työterveyshuollon palvelun ja järjestää työhön sijoitustarkastuksia, suunnattuja terveystarkastuksia ja ikäkausiterveystarkastuksia, vaikka työhön ei liity erityistä sairastumisen vaaraa.

Terveystarkastukset ja niiden toteuttamistapa suunnitellaan yhdessä työpaikan edustajien kanssa. Terveystarkastusten tulee perustua ajantasaiseen työpaikalla tehtyyn riskien arviointiin ja työpaikkaselvitykseen. Tavoite, sisältö ja raportointi sovitaan jo tarkastusten suunnitteluvaiheessa, samoin ajan- ja asiantuntijoiden käyttö. Työterveyshuollon moniammatillisessa tiimissä suunnitellaan terveystarkastusten toteuttaminen, sisällöt ja menetelmät työpaikan tarpeista lähtien. Erityisesti mikäli työpaikalla on runsaasti psykososiaalisia kuormitustekijöitä, työterveyspsykologin mukana olo terveystarkastusten suunnittelussa on suotavaa. Vastaavasti mikäli työssä on runsaasti fyysisiä kuormitustekijöitä, työfysioterapeutin on hyvä olla mukana terveystarkastusten suunnittelussa.

Terveystarkastuksessa terveydentilaa ja työ- ja toimintakykyä selvitetään sekä kliinisillä tutkimuksilla että muilla tarkoituksenmukaisilla luotettavilla menetelmillä. Terveystarkastusta tehtäessä on otettava huomioon työ- ja toimintakyvyn kokonaisuus ja erityisesti työn ja terveyden välinen yhteys.

Terveystarkastuksen perusteella arvioidaan ohjauksen ja neuvonnan tarve ja laaditaan henkilökohtainen terveyssuunnitelma. Se tehdään työkyvyn tukemiseksi, yhteistyössä työntekijän kanssa (VNa 708/2013, 7 §). Terveyssuunnitelman tarkoituksena on auttaa työntekijää hahmottamaan oma tilanteensa sekä löytää keinot työkyvyn ja työssä suoriutumisen edistämiseksi ja työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi. Lähtökohtana ovat työntekijän arvio omasta tilanteestaan ja hänen tarpeensa. Työterveyshuollon ammattilainen auttaa työntekijää tunnistamaan keskeiset terveyttä ja työkykyä uhkaavat ja tukevat tekijät. Tarkastelun kohteena ovat työ, terveys, elämäntavat ja elämäntilanne. Suunnitelmaan kirjataan terveyden ja työkyvyn kannalta oleellisimmat tavoitteet ja laaditaan konkreettinen suunnitelma niiden saavuttamiseksi muistaen työntekijän voimavarat. Terveyssuunnitelmaa seurataan ja toteutetaan koko työuran ajan. Suunnitelmaa sovelletaan ja päivitetään erityisesti työn, työjärjestelyjen tai työsuhteen muuttuessa.

5.2 Työfysioterapeutin tehtävät terveystarkastuksessa

Työfysioterapeutin toteuttama terveystarkastus on usein osa laajempaa työterveyslääkärin tai työterveyshoitajan tekemää terveystarkastusta. Työfysioterapeutin asiantuntemusta terveystarkastuksissa käytetään erityisesti silloin, kun työ kuormittaa hengitys- ja verenkiertoelimistöä, sisältää toistotyötä, taakan käsittelyä, staattisia tai huonoja työasentoja, tärinää, kuumassa tai kylmässä työskentelyä ja näihin liittyviä liikuntaelinoireita.

Myös ikääntymiseen liittyvät toimintakyvyn muutokset ja sairauden tai vamman tuottamat rajoitukset fyysiseen työ- ja toimintakykyyn ovat perusteita käyttää työfysioterapeutin asiantuntemusta terveystarkastusten suunnitteluun ja toteutukseen. Jotta työfysioterapeutti voi osallistua terveystarkastusten suunnitteluun, hänen on tunnettava työntekijöiden työ ja työolosuhteet. Työfysioterapeutin terveystarkastusten tavoitteena on työkyvyn ja terveyden tukeminen ja edistäminen, työkyvyn palauttaminen ja työhön paluun tukeminen.

Erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavat työt

Työterveyshuolto tekee työpaikkaselvityksen yhteydessä johtopäätökset työn vaara- ja kuormitustekijöiden terveydellisestä merkityksestä ja määrittelee terveystarkastustarpeen.
Erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä terveystarkastukset (alkutarkastus, määräaikaistarkastus ja tarkastus työsuhteen päättyessä) ovat lakisääteisiä ja kohdistuvat työpaikkaselvityksessä havaittujen riski- ja kuormitustekijöiden varhaiseen havaitsemiseen ja ehkäisyyn.

Terveystarkastukseen kuuluu lääkärin tekemä kliininen tutkimus ja sitä täydentävät muut tutkimukset, lääkärin valvonnassa tehdyt tarkastukset tai tarkastuksen osat, toimintakokeet ja altistumismittaukset. Jos työntekijällä todetaan terveystarkastuksessa työolojen aiheuttama sairastuminen tai sairastumisvaara, on ensisijaisesti ehdotettava työntekijän työoloihin muutoksia, joilla sairastuminen tai sen vaara voidaan vastaisuudessa ehkäistä.

Työfysioterapeutin asiantuntemusta käytetään, mikäli työtehtävä asettaa työntekijän fyysiselle toimintakyvylle erityisvaatimuksia. Näin on esimerkiksi palo- ja pelastusalalla, jossa terveystarkastukset ja suorituskykymittaukset ovat oleellinen osa työssä selviytymisen seurantaa. Niiden avulla varmistetaan, että työntekijät pystyvät suoriutumaan työtehtävistään vaarantamatta omaa, pelastettavan tai työtovereiden terveydentilaa tai turvallisuutta. Myös turvallisuusalalla ja esimerkiksi mastotyöntekijöillä fyysisen toimintakyvyn arviointi kuuluu oleellisena osana terveystarkastukseen.

Terveystarkastus työhön tultaessa

Työhönsijoitustarkastuksella arvioidaan työntekijän sopivuutta työhön, jossa ei ole erityistä sairastumisen vaaraa. Tarkastuksessa arvioidaan myös työkykyä ja työntekijän selviytymismahdollisuuksia työssä.

Työfysioterapeutin asiantuntemusta työhönsijoitustarkastuksissa käytetään silloin, kun työ on hengitys- ja verenkiertoelimistöä kuormittavaa, sisältää toistotyötä, taakan käsittelyä, staattisia tai huonoja työasentoja, tärinää, kuumassa tai kylmässä työskentelyä ja näihin liittyviä oireita. Työfysioterapeutin on hyvä olla mukana työpaikkaselvityksessä, jotta hän voi suunnitella terveystarkastuksen selvityksen tietojen perusteella.

Työfysioterapeutin toteuttama terveystarkastus alkaa usein fysioterapeuttisella tutkimuksella. Tutkimuksessa selvitetään haastatteluilla, havainnoinnilla ja erilaisilla tutkimuksilla asiakkaan terveydentila ja työkyky. Työfysioterapeutin terveystarkastuksiin kuuluu usein myös ergonomianeuvonta ja ohjaus omatoimiseen fyysisen toimintakyvyn parantamiseen.

Tarkastuksessa työfysioterapeutin tehtävänä on arvioida työntekijän fyysistä toimintakykyä suhteessa työn fyysisiin vaatimuksiin. Jos tarkastuksessa huomataan, että työntekijän fyysinen toimintakyky ja terveys ovat epäsuhdassa työn vaatimuksiin nähden, on tarpeen miettiä työterveyshuollon moniammatillisessa tiimissä ja yhdessä työpaikan ja työntekijän kanssa, mitä muutoksia työhön voitaisiin tehdä. Muutokset voivat koskea esimerkiksi työtä, työjärjestelyjä tai työaikoja. Joskus saatetaan päätyä määräaikaiseen työsuhteeseen ja lausuntoon, että työntekijä on soveltuva työhön näillä edellytyksillä ja näillä ehdoin. Tämän jälkeen työntekijän työssä suoriutumista seurataan sovitusti.

Terveys- ja työkykylähtöinen terveystarkastus

Terveys- ja työkykylähtöinen terveystarkastus, kuten määrätyssä iässä (ikäkausitarkastus) tai kyselyn perusteella tehtävä tarkastus, kohdistuu sekä työntekijän voimavarojen että työn hallinnan vahvistamiseen, työkyvyttömyysriskin varhaiseen toteamiseen ja työkykyyn vaikuttavien sairauksien ennaltaehkäisyyn ja riskitekijöiden vähentämiseen. Tarkastuksella selvitetään myös sitä, miten sairaudet ja oireet vaikuttavat työhön.

Mikäli työntekijän fyysinen toimintakyky uhkaa alentua tai hänellä on tuki- ja liikuntaelimistön ja/tai hengitys- ja verenkiertoelimistön oireita, on syytä tehdä työfysioterapeutin terveystarkastus.

Useimmissa ammateissa fyysisen toimintakyvyn testit ovat vapaaehtoisia ja perustuvat työterveyshuollon asiakasyrityksen käytäntöihin. Työterveyshuollolla on kuitenkin merkittävä rooli asiakastyöpaikan käytäntöjen kehittäjänä. Toimintakykymittausten merkitys korostuu, jos työ on hengitys- ja verenkiertoelimistöä kuormittavaa, sisältää toistotyötä, taakan käsittelyä, staattisia tai huonoja työasentoja, tärinää, kuumassa tai kylmässä työskentelyä ja näihin liittyviä oireita. Jaksamisen kannalta on tärkeää, että toimintakyky vastaa työn vaatimuksia. Työfysioterapeutti on työterveyshuollon paras asiantuntija tekemään erilaisia toiminnallisia testejä, joilla selvitetään epäsuhtaa työn vaatimusten ja toimintakyvyn välillä.

Työyhteisötarkastus

Työyhteisötarkastuksilla tarkoitetaan terveystarkastuksia, jotka tehdään osalle työpaikan henkilöstöstä tai pienellä työpaikalla koko henkilöstölle eli työyhteisölle. Tarkastuksilla saadaan kattavasti tietoa työpaikan senhetkisistä työolosuhteista, niin kuormitustekijöistä kuin työn voimavaratekijöistä.
Työfysioterapeutin rooli työyhteisötarkastuksissa on työn fyysisten kuormitustekijöiden selvitys, fyysisen suorituskyvyn testaus sekä ohjaus ja neuvonta erityisesti työergonomiasta ja oman kunnon hoidosta.

Työyhteisötarkastuksen jälkeen sovitaan, miten työterveysyhteistyötä jatketaan. Työergonomian ohjaus ja liikuntaneuvonta ryhmissä tai yksilöllinen neuvonta ja ohjaus tuki- ja liikuntaelinoireileville ovat esimerkkejä jatkotoimista.

Fyysisen toimintakyvyn arviointi osana terveystarkastusta

Fyysistä toimintakykyä voidaan arvioida joko erillisillä suorituskykytesteillä tai kyselyillä ja haastatteluilla. Fyysisen suorituskyvyn testit ovat standardoituja objektiivisia mittauksia. Testejä löytyy mm. TOIMIA-tietokannasta. Kyselyillä ja haastatteluilla henkilö itse arvioi toimintakykyään erilaisilla toiminnan haittaa kuvaavilla asteikoilla. Objektiiviset mittaukset ja subjektiivinen arvio tuottavat toisiaan täydentävää tietoa toimintakyvystä ja sen rajoituksista.

Työterveyshuollossa fyysisen suorituskyvyn testien tuloksilla voidaan mm. kuvata ja seurata työntekijöiden fyysisiä edellytyksiä selviytyä työn asettamista vaatimuksista sekä kuvata työkykyä ja ennustaa työkyvyn muutosta. Niitä voidaan käyttää myös työhyvinvointihankkeiden suunnittelussa ja tulosten arvioinnissa, apuna liikuntaneuvonnassa ja liikunnan harrastamiseen motivoinnissa sekä kuntoutuksen vaikutusten arvioinnissa.

Arviointi suhteessa työn vaatimuksiin

Jotta työfysioterapeutti voisi arvioida toimintakykyä suhteessa työn vaatimuksiin, hänen pitää tuntea työn fyysiset kuormitustekijät ja työn fyysinen kuormittavuus. Työn fyysiset kuormitustekijät arvioidaan usein työpaikkaselvityksen ja/tai fysioterapeutin suunnatun työpaikkaselvityksen yhteydessä.

Työtehtävästä ja sen vaatimuksista selvitetään,

  • minkälaisia tehtäviä
  • mitkä tehtävät korostuvat ajallisesti ja / tai ovat fyysisesti kuormittavimpia
  • minkälaista lihastyötä tehtävä vaativat
  • onko toistotyötä
  • onko raskaita nostoja
  • onko hankalia työasentoja
  • mitkä toimintakyvyn osa-alueet korostuvat.

Lisäksi työfysioterapeutti tekee tarvittaessa työpaikalla työn kuormittavuuden mittauksia, mm. sydämen sykintätiheyden mittaus, sykevälivaihtelu, hapenkulutuksen mittaus, EMG ja havainnointi. Myös työntekijän tuntemuksia työn kuormittavuudesta kysytään.

Näiden tietojen perusteella valitaan kullekin työntekijälle ja kuhunkin työhön sopivat suoritus- ja toimintakykytestit. Testien valinnassa on lisäksi huomioitava

  • riittävän, mutta ei liian, haastava testi
  • testitulosten yhteys ja ennustearvo työkykyä kuvaaviin muuttujiin
  • tulosten toistettavuus
  • testin pätevyys kuvata mitattua ilmiötä
  • helppo toteutettavuus (käytettävyys, turvallisuus)
  • tieto tulosten tulkinnasta
  • pätevät vertailu- ja viitearvot
  • testin herkkyys havaita tarkoituksen kannalta merkittävät muutokset.

TOIMIA-tietokantaan on koottu työikäisten testauksessa käytössä olevia testejä, joilla on tieteellisesti osoitettu olevan yhteyttä työkykyyn ja sen muutokseen.
Seuraavat suorituskykytestit liittyvät TOIMIA-suositukseen:

  • liikkuvuus: selän sivutaivutus ja eteen kurotus istuen
  • lihasvoima ja kestävyys: istumaan nousu, yläraajojen dynaaminen nostotesti, kyykistystesti, puristusvoima
  • tasapaino: toiminnallinen tasapaino, koettu tasapaino
  • BMI
  • hengitys- ja verenkiertoelimistön testit: UKK-kävelytesti, epäsuora polkupyöräergometritesti, kliininen rasituskoe, keuhkofunktiomittaukset, energeettisen kuormittavuuden arviointi työssä, sykevälivaihtelu.

Eri ammattiryhmille ja toimialoille kehitettyjä fyysisen toimintakyvyn testejä
Palo- ja pelastusalalla työskenteleville on tarkat ohjeet testien sisällöstä. Pelastussukellusohjeessa on annettu ohjeet pelastussukeltajien ja pintapelastajien fyysisen toimintakyvyn arviointiin. Pelastajien testejä löytyy mm. seuraavista julkaisusta: FireFit – Pelastajien hyvä fyysisen toimintakyvyn arviointikäytäntö Kehittämishanke, Pelastajien motorinen toimintakyky ja liikkuvuus, Pelastajien fyysisen toimintakyvyn arviointijärjestelmän käytettävyys ja FireFit- järjestelmän kehittäminen.
Myös mastotyöntekijöiden terveystarkastuksiin kuuluu kuntotesti. Mastotyö kuormittaa hengitys- ja verenkiertoelimistöä sekä tuki- ja liikuntaelimistöä sisältäen kuormittavia ja hyvää tasapainoa vaativia työasentoja ja työskentelyä haastavissa lämpöoloissa. Mastotyön tekijöille on kehitetty omat testinsä sekä korkealla työtä tekeville omansa.
Poliisien fyysisen toimintakyvyn arviointi ja kuntotestauskäytännöt – kehittämishankkeen julkaisussa esitetään testiohjeet, ikä- ja sukupuoliryhmittäiset tulokset ja normaaliväestön viitearvot.
MilFit on kehitetty puolustusvoimien ja SeaFit-testistö merenkulkijoiden käyttöön. Fit-tuoteperheeseen on suunnitteilla myös muille ammattiryhmille suunnattuja testejä.

Fyysiset kuormitustekijät

Fyysisesti monipuolinen työ on terveyttä ylläpitävää ja edistävää. Työn fyysisiä kuormitustekijöitä ovat ruumiillisesti raskas työ, taakkojen käsittely, toistotyö, työasennot, lämpöolot ja tärinä. Fyysisille kuormitustekijöille on tyypillistä, että niiden aiheuttamat haitat ilmenevät usein vasta pitkällä aikavälillä, mutta myös hetkellinen kuormitus voi aiheuttaa tuki- ja liikuntaelinten vaurioita. Arvioinnissa on huomioitava kokonaiskuormitus, missä kuormitustekijät summautuvat ja vaikuttavat toisiinsa kuormitusta lisäten tai vähentäen.

Esimerkkinä rasitussairauksien ehkäisy

Työfysioterapeutin rooli rasitussairauksien ehkäisyssä on tärkeä, koska hän tuntee hyvin tuki- ja liikuntaelinten toiminnan ja ongelmat. Työfysioterapeutti on myös keskeinen toimija työpaikkakäynneillä ongelmien tunnistamisessa, työhön ja työskentelytapoihin kohdistuvan toiminnan suunnittelussa, kehittämistoimenpiteiden seurannassa sekä vaikuttavuuden arvioinnissa.

Yläraajojen rasitussairauksien riskiä lisäävät suuri voimankäyttö, työliikkeiden suuri toistuvuus, ranteen keskiasennosta poikkeavat asennot, puristus- tai pinsettiote, käsiin kohdistuva tärinä ja kylmä sekä terävien reunojen painevaikutus ja erityisesti näiden yhdistelmät.

Työliikkeitten tarkka kuvaus rasitusvammaa epäiltäessä on tärkeää. Mikäli työhön sisältyy toistotyötä, työfysioterapeutin osallistuminen työpaikkaselvitykseen tai erillisen suunnatun selvityksen tekeminen on perusteltua, koska työfysioterapeutti on työterveyshuollon paras asiantuntija arvioimaan työliikkeitä. Lisäksi terveystarkastuksen yhteydessä on syytä haastatteluin arvioida toistotyön kuormittavuutta ja fysioterapeuttisen tutkimuksen avulla arvioida yläraajojen tilanne.

Työterveyshuollon toimintamuotoja rasitussairauksien ehkäisyssä ovat

  1. aktiivinen puuttuminen työkyvyn alenemaan sen varhaisvaiheessa eli nopea yhteydenotto esimieheen työhön kohdistuvista muutoksista ja työjärjestelyistä sopimiseksi
  2. työpaikkaselvitykset ja niiden pohjalta annettavat toimenpidesuositukset
  3. arvio sopivasta työkuormituksesta ja välittömien muutosten tarpeesta
  4. työntekijöiden terveydentilan seuranta.

Työhöntulotarkastuksissa työterveyshuolto voi suositella, että aikaisemmin rasitusvamman saaneita ei sijoiteta kättä rasittavaan työhön, jossa vaiva voi uusiutua. Esimerkiksi jännetuppitulehduksia sairastaneen sijoittamista suurta voimankäyttöä ja työliikkeiden toistuvuutta sisältäviin tehtäviin kannattaa harkita tarkoin. Uudet työntekijät totutetaan toistotyöhön vähitellen, jos se on mahdollista. Tärkeitä keinoja rasitussairauksien ehkäisyssä ovat käsityökalujen tarkoituksenmukainen valinta ja käyttö, työn riittävä tauotus, elpymisliikunta ja vastaliikkeet, työkierto ja työtahdin vaihtelumahdollisuus.

Työfysioterapeutti terveystarkastuksessa: hyvän käytännön piirteet

  • Työfysioterapeutti tuntee asiakkaan työn vaatimukset ja työolot sekä terveystarkastusten tavoitteen.
  • Työfysioterapeutin asiantuntemusta käytetään terveystarkastuksen sisällön suunnittelussa silloin, kun toimialalla on fyysistä kuormitusta.
  • Työfysioterapeutin vastaanotolle ohjataan yhdessä sovituin kriteerein työterveyshoitajan tai -lääkärin tekemästä terveystarkastuksesta.
  • Työfysioterapeutti tutkii asiakkaan käyttäen luetettavia menetelmiä (fysioterapeuttinen tutkiminen) ja tekee sen perusteella johtopäätökset huomioiden asiakkaan työn vaatimukset.
  • Tutkimisen perusteella annetaan aina asiakkaalle neuvontaa ja ohjausta toiminta- ja työkyvyn ylläpitämiseksi ja parantamiseksi.
  • Työfysioterapeutti tuntee asiakkaan työn vaatimukset ja työolot sekä sen, mitkä suoritus-, kunto- ja toimintakykytestit ovat kullekin työntekijälle tai työntekijäryhmälle asianmukaiset.
  • Asiakkaalle annetaan neuvontaa ja ohjausta testien tuloksista, niiden merkityksestä terveyteen ja työkykyyn sekä suoritus- ja toimintakyvyn parantamisesta.
  • Työfysioterapeutti kirjaa asiakaskäynnin tiedot ja testien tulokset systemaattisesti ja selkeästi siten, että niitä voidaan käyttää tarvittaessa asiakkaan toiminta- ja työkyvyn arvioinnin tukena, jatkotoimenpiteiden tai kuntoutuksen suunnittelussa sekä seurannassa.

Lisätietoa:

Liira, J., Rautio, M., Leino, T. (2014) Terveystarkastukset. Teoksessa Uitti, J. (Toim.), Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Helsinki: Työterveyslaitos.

5.3 Työterveyspsykologin tehtävät terveystarkastuksessa

Työterveyspsykologi osallistuu terveystarkastusten suunnitteluun silloin, kun työpaikalla on merkittävästi psykososiaalista kuormitusta ja siihen liittyvää oireilua, väkivallan uhkaa tai työntekijällä on paljon poissaoloja. Suunnittelun onnistumisen edellytyksenä on, että työterveyspsykologi tuntee työntekijöiden työolosuhteet.

Erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavat työt ja työn asettamat erityisvaatimukset
Valtioneuvoston asetus (1485/2001) antaa esimerkkiluettelon niistä tekijöistä, jotka aiheuttavat erityisen sairastumisen vaaran. Työterveyspsykologin asiantuntemusalueelle näistä sijoittuu väkivallan uhka ja yötyö sekä kognitiivisen oireilun arviointi merkittävästi liuotinaineille tai muille hermostohaitallisille aineille altistuneille. Vaikka työssä olisikin sairastumisen vaara, terveystarkastukseen ei aina ole riittävän hyvää menetelmää. Tällöin terveystarkastuksia ei ole syytä tehdä, vaan keskittää voimavarat muihin ehkäisytoimiin, kuten tietojen antoon, neuvontaan ja ohjaukseen (TANO). Toisaalta tarkastukset voivat olla tarpeen myös muissa erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä, vaikka niitä ei olisikaan mainittu esimerkkiluettelossa.

Erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä terveystarkastus (alkutarkastus, määräaikaistarkastus ja tarkastus työsuhteen päättyessä) on lakisääteinen, ts. työnantaja on velvoitettu sen järjestämiseen ja työntekijä on velvoitettu siihen osallistumiseen. Lakisääteinen terveystarkastus kohdistuu työpaikkaselvityksessä havaittujen riski- ja kuormitustekijöiden varhaiseen havaitsemiseen ja ehkäisyyn.

Väkivallan uhka
Väkivaltatilanteiden tai niiden uhan estäminen ei ole mahdollista terveystarkastusten avulla. Terveystarkastuksilla on kuitenkin tärkeä merkitys uhka- ja väkivaltatilanteisiin varautumisen kannalta. Työterveyspsykologin osaamista voidaan hyödyntää väkivallan uhkaa sisältävien töiden alkutarkastuksissa sekä määräaikaistarkastuksissa. Työterveyspsykologi voi auttaa tarkastusten sisällön ja käytettävien menetelmien suunnittelussa sekä tarkastusten yhteydessä annettavan ohjauksen sisällön suunnittelussa ja toteutuksessa. Tarkastusten yhteydessä kerrotaan väkivallan uhasta ja sen vaikutuksista työssä, yrityksen omasta toimintamallista väkivaltatilanteissa sekä niiden jälkihoidosta.
Alkutarkastuksessa kiinnitetään huomiota siihen, että henkilö on ominaisuuksiltaan sopiva tähän työhön. Huonosti väkivallan uhkaa sisältävään työhön sopivia ovat

  • vaikeista, pitkäaikaisista mielenterveyden häiriöistä kärsivät
  • päihdeongelmaiset
  • impulssikontrollin häiriöistä kärsivät
  • riskinottajat
  • omaa kykyään ko. työssä epäilevät
  • traumaperäisestä stressihäiriöstä kärsivät.

Määräaikaistarkastukset voidaan toteuttaa kysely- tai haastattelumuodossa, joilla kartoitetaan työntekijän kokemukset väkivallan uhasta sekä se, miten näistä tilanteista on selvitty. Erityistä huomiota on syytä kiinnittää posttraumaattiseen stressiin liittyviin oireisiin. Tarvittaessa työntekijä ohjataan tarkempaan arvioon työterveyspsykologille ja jatkohoitoon.

Yötyö
Työ määritellään yötyöksi, jos se sisältää yövuoroja, josta vähintään kolme tuntia ajoittuu klo 23 ja klo 6 välille. Terveystarkastuksia tehdään ainakin, jos työhön sisältyy vähintään 20 yövuoroa vuodessa. Erityisistä henkilöön tai työoloihin liittyvistä syistä tarkastuksia voidaan tehdä myös työssä, jossa on vähemmän yövuoroja.

Työterveyspsykologin osaamista voidaan hyödyntää sekä yötyötä sisältävien töiden alkutarkastusten että määräaikaistarkastusten sisällön ja käytettävien menetelmien suunnittelussa. Erityisesti psykologin osaamisesta on hyötyä tarkastusten yhteydessä annettavan ohjauksen sisällön suunnittelussa ja toteutuksessa. Työterveyspsykologin asiantuntemusalueelle yötyön riskeistä sisältyvät kognitiiviset oireet sekä unihäiriöiden ja psykiatristen sairauksien vaikeutuminen.

Kognitiivisen suorituskyvyn arviointi merkittävästi liuotinaineille tai muille hermostohaitallisille aineille altistuneille

Monet teollisuudessa käytettävät kemikaalit, kuten orgaaniset hiilivedyt sekä tietyt kaasut ja metallit ovat keskushermostolle myrkyllisiä. Hermostohaittoja voi syntyä paitsi äkillisestä massiivisesta kerta-altistumisesta, myös pitkäkestoisesta altistumisesta hermostohaitallisille kemikaaleille. Neurotoksisille kemikaaleille altistumisen aiheuttamat oireet voidaan karkeasti jakaa akuutteihin ohi meneviin oireisiin (kuten päänsärky, huimaus, pahoinvointi) ja varsinaisiin kroonisiin keskushermostohaittoihin (esimerkiksi pysyvät muistin tai muiden ajattelutoimintojen heikentymät). Suojavälineiden, kemikaalien ja säännösten kehittyminen ovat merkittävästi vähentäneet työperäisiä hermostosairauksia ja lieventäneet niiden oirekuvia. Nykyään työperäinen toksinen aivosairaus on lähes poikkeuksetta seurausta pitkäkestoisesta altistumisesta orgaanisille liuotinaineille. Tyypillisesti liuotinaineille altistutaan esim. rakennus- ja veneteollisuuden maalaus-, liimaus- ja pinnoitustöissä.

Kroonisen liuotinaineaivosairauden aiheuttamat kliiniset oireet ovat jossain määrin epäspesifejä ja niihin voi kognitiivisten ja psyykkisten oireiden lisäksi kuulua tasopainovaikeuksia, hajuaistin heikentymistä sekä ääreishermoston oireita. Tyypillisimpiä oireita ovat muistin ja keskittymisen vaikeudet sekä mielialan muutokset, joiden varhaisvaiheen toteamiseen on kehitetty Euroquest-oirekysely.

Validoitu oirekyselylomake on todettu ensisijaiseksi ja toimivaksi työterveyshuollon seulontamenetelmäksi hermostohaittavaikutusten varhaiseen toteamiseen. Ilman strukturoitua kyselyä liuotinten keskushermostohaittavaikutukset ovat vaikeasti todettavia, koska ne kehittyvät vähitellen ja oireet ovat kognitiivisen kuormittumisen yleisoireita, joiden taustalla voi olla useita tekijöitä.

Terveystarkastuksella pyritään oireiden syyn selvittämiseen ja ensivaiheen erotusdiagnostiikkaan huomioiden myös ei-työperäiset tekijät. Liuotinaineiden keskushermostohaittoja epäiltäessä onkin tärkeä muistaa, että myös monet paljon yleisemmät syyt, kuten mielialatekijät, unihäiriöt, päihteiden käyttö ja työuupumus voivat aiheuttaa samankaltaisia koettuja muistin ja keskittymisen vaikeuksia. Työterveyshuollossa tehtävään ensivaiheen arviointiin kuuluukin selvittää mahdollisimman laajasti erilaiset kognitioon mahdollisesti vaikuttavat tekijät. Tässä työterveyspsykologin rooli on keskeinen. Toisaalta on tärkeä tiedostaa, etteivät muut sairaudet tai oireyhtymät sulje pois työperäistä liuotinaivosairautta.

Työterveyshuollossa EQ-lomake on lähinnä työterveyslääkärin ja -hoitajan käytössä. Työterveyspsykologille voidaan ohjata, mikäli peruskartoituksessa tulee poikkeava tulos. Työterveyspsykologin ensisijainen rooli on tällöin haastattelun ja muiden oirekyselyiden perusteella arvioida tarkemmin kognitiivisen oirekuvan laatua ja vaikeusasetta sekä kartoittaa muut mahdolliset kognitioon vaikuttavat tekijät. Mikäli liuottimille altistuminen kuvautuu runsaana eikä muita yksiselitteisesti oirekuvaa selittäviä tekijöitä tule esiin, on työntekijä perusteltua ohjata suoraan tarkempiin selvittelyihin Työterveyslaitoksen työlääketieteen poliklinikalle.

Liuotinaineaivosairautta tai muita neurotoksisia keskushermostohaittoja epäiltäessä työterveyspsykologin ei tarvitse ryhtyä testaamaan työntekijän kognitiota, sillä tämä voi heikentää myöhemmin tehtävien erotusdiagnostisten neuropsykologisten tutkimusten luotettavuutta. Muistivaikeuksien seulontatestejä (Mini-Mental State Examination ja CERAD-tehtäväsarja) voidaan tarvittaessa käyttää kognitiivisten oireiden karkeaan ensivaiheen kartoittamiseen vanhemmilla työntekijöillä (yleensä yli 60-vuotiailla). Seulontatestejä käytettäessä on kuitenkin tärkeä muistaa, että ne ovat suppeita ja ensisijaisesti suunniteltu etenevien aivosairauksien tunnistamiseen, eivätkä ne näin ollen ole herkkiä lievemmissä kognitiivisissa häiriöissä tai korkeammin koulutetuilla. Toisaalta työikäisillä katkaisurajan alle jäävä tulos seulontatesteissä on lähes poikkeuksetta indikaatio jatkoselvittelyille erikoissairaanhoidossa. Nykyään liuotinaineaivosairauden oirekuvat ovat pääosin suhteellisen lieviä ja painottuvat usein työmuistin, vaativamman tarkkaavaisuuden ja psykomotoriikan alueille. Näin ollen seulontatesteissä selvästi katkaisurajojen alle jäävä suoriutuminen voikin viitata muuhun ensisijaiseen etiologiaan.

Terveystarkastus työhön tultaessa
Työhönsijoitustarkastuksia käytetään paljon myös sellaisissa töissä, joissa ei ole erityistä sairastumisen vaaraa. Tällöin terveystarkastuksessa arvioidaan työn sopivuutta työntekijälle. Tarkastuksessa arvioidaan myös työkykyä ja työntekijän selviytymismahdollisuuksia työssä. Työterveyspsykologin osaamista voidaan hyödyntää työhön sijoitustarkastusten suunnittelussa sellaisilla toimialoilla, joissa on erityisesti psykososiaalista kuormitusta.

Terveys- ja työkykylähtöinen terveystarkastus
Terveys- ja työkykylähtöisellä terveystarkastuksella tarkoitetaan iän tai kyselyn perusteella tehtävää tarkastusta. Se kohdistuu sekä työntekijän voimavarojen että työn hallinnan vahvistamiseen, työkyvyttömyysriskin varhaiseen toteamiseen ja pitkäaikaissairauksien riskitekijöihin. Tarkastuksella selvitetään myös sitä, miten sairaudet ja oireet vaikuttavat työhön.

Työterveyspsykologin osaamista voidaan hyödyntää tarkastusten sisällön ja käytettävien menetelmien suunnittelussa, erityisesti tarkastusten yhteydessä annettavan ohjauksen sisällön suunnittelussa ja toteutuksessa. Työterveyspsykologin osaamista on syytä käyttää erityisesti paljon psykososiaalista kuormitusta sisältävien töiden terveystarkastusten suunnittelussa. Työterveyspsykologin terveystarkastukseen voidaan myös ohjata työterveyshoitajan tai työterveyslääkärin terveystarkastuksessa esille tulleiden stressi- ja uupumusoireiden sekä unihäiriöiden tarkemmaksi selvittelemiseksi. Työterveyspsykologin tärkein työkalu on hyvä haastattelu. Lisänä voi käyttää strukturoituja mittareita ja itsearviointilomakkeita, kuten työuupumuksen arviointiin BBI-15 tai MBI-GS. Hyviä menetelmiä löydät Toimia-tietokannasta.

Kognitiivisen toimintakyvyn arviointi työterveyshuollossa
Kognitiivisen toimintakyvyn arvioiminen on tarpeen työterveyshuollossa silloin, kun työntekijä kokee tai hänellä epäillään sellaisia tiedonkäsittelyn vaikeuksia, jotka vaikuttavat työssä suoriutumiseen tai viittaavat johonkin sairauteen. Työterveyshuollossa toteutettavan kognitiivisen toimintakyvyn arvioinnin tulisi olla laaja-alaista ja asteittain tarkentuvaa. Työikäisten kognitiivisen toimintakyvyn arvioinnin suositus antaa tästä käytännön esimerkkejä.

Kognitiivisen toimintakyvyn arvioinnissa on useampia tasoja. Tyypillisesti ensimmäisen karkean tason arvion tekee työterveyslääkäri haastatteluun ja työpaikalta saatuun tietoon perustuen. Mikäli herää epäily merkittävästä sairausperusteisesta kognition heikentymästä, voidaan vanhempien (lähinnä yli 60-vuotiaiden) työntekijöiden kohdalla harkiten käyttää myös kognitiivisia seulontatestejä (esim. MMSE, Montrel Cognitive Assessment, CERAD-tehtäväsarja). Seulontatestien tuloksia tulkittaessa on tärkeä muistaa, että ne kertovat lähinnä sen, onko suoriutuminen katkaisurajaan nähden normaalia vai ei. Seulontatestin tulos ei sen sijaan kerro, kuinka paljon ja mistä syystä tulos jää poikkeavaksi. Lisäksi seulontatestit on suunniteltu ensisijaisesti vanhalla iällä alkavien muistisairauksien tunnistamiseen eikä normaali tulos seulontatestissä näin ollen sulje pois lievempiä häiriöitä. CERAD-tehtäväsarjalle on julkaistu tarkempia ikä- ja koulutustasokohtaisia vertailuarvoja, joita on mahdollista hyödyntää vanhempien työntekijöiden kohdalla (normit yli 63-vuotiaille).

Mikäli työntekijällä on selvästi tavanomaista enemmän koettuja kognitiivisia oireita tai hänen toimintakykynsä kuvautuu heikentyneenä, voidaan työterveyspsykologia konsultoida kognitiivisen työkykyisyyden kysymyksellä. Työterveyspsykologit käyttävät haastattelua, oirekyselyitä, sekä psykometrisia testejä arvioidessaan millainen työntekijän psyykkinen ja kognitiivinen toimintakyky on suhteessa työn vaatimuksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että työterveyspsykologilla tulisi olla hyvä käsitys työn kognitiivisista vaatimuksista. Kognitiivisen toimintakyvyn arviointiin liittyvät psykologiset yksilötutkimukset ovat vaativia ja edellyttävät paitsi hyvää ymmärrystä työn vaatimuksista, testimenetelmistä ja tulosten tulkinnasta, myös riittävää testausrutiinia. Mikäli mahdollista, kannattaa kognitiivisen toimintakyvyn arvioinneissa konsultoida neuropsykologia, jolla on koulutuksen kautta paras osaaminen yksilöarvioinnista ja lisäksi mahdollisuus arvioida tarkemmin tiedonkäsittelyn häiriöiden taustalla olevia syytekijöitä. Neuropsykologisessa tutkimuksessa pyritään selvittämään, millä tavalla ja minkä tasoisesti kognitiiviset toiminnot tai prosessit ovat heikentyneet, sekä tehdään näiden kautta päätelmiä mahdollisista etiologisista tekijöistä ja arvioidaan oirekuvan vaikutusta suhteessa työn vaatimuksiin. Työterveyspsykologin rooli työn psyykkisten ja kognitiivisten vaatimusten arvioinnin asiantuntijana on tärkeä, jotta yksilöarvioinnista saadut tulokset osataan suhteuttaa mahdollisimman hyvin asiakkaan työhön ja jotta tarvittaessa myös työtä osataan muokata oikein.

Työyhteisötarkastus

Työyhteisötarkastuksilla tarkoitetaan terveystarkastuksia, jotka tehdään osalle työpaikan henkilöstöstä tai pienellä työpaikalla koko henkilöstölle eli työyhteisölle. Tarkastuksilla saadaan kattavasti tietoa työpaikan sen hetkisistä työolosuhteista; kuormitus- ja voimavaratekijöistä.

Työterveyspsykologin osaamista voidaan hyödyntää tarkastusten sisällön ja käytettävien menetelmien suunnittelussa, erityisesti tarkastusten yhteydessä annettavan ohjauksen sisällön suunnittelussa ja toteutuksessa. Työterveyspsykologin osaamista on syytä käyttää erityisesti paljon psykososiaalista kuormitusta sisältävien töiden terveystarkastusten suunnittelussa. Työterveyspsykologin terveystarkastukseen voidaan myös ohjata työterveyshoitajan tai -lääkärin tekemässä terveystarkastuksessa esille tulleiden stressi- ja uupumusoireiden sekä unihäiriöiden tarkemmaksi selvittelemiseksi.

Työterveyspsykologi terveystarkastuksessa: hyvän käytännön piirteet

  • Työterveyspsykologi tuntee työolot ja sen, mikä on terveystarkastusten tavoite.
  • Työterveyspsykologin asiantuntemusta käytetään alku- ja määräaikaistarkastuksen sisällön ja TANOn suunnittelussa, kun erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttava tekijä on väkivallan uhka, yötyö tai altistuminen liuotinaineille.
  • Työterveyspsykologin asiantuntemusta käytetään terveystarkastuksen sisällön ja TANOn suunnittelussa silloin, kun toimialalla on paljon psykososiaalista kuormitusta.
  • Työterveyspsykologin vastaanotolle ohjataan tarvittaessa työterveyshoitajan tai työterveyslääkärin tekemästä terveystarkastuksesta.

Lisätietoa:

Kuikka, P., Akila, R., Pulliainen, V., Salo, J. (2011) Miksi muisti pätkii. Työterveyslaitos.
Liira, J., Rautio, M., Leino, T. (2014) Terveystarkastukset. Teoksessa Uitti, J. (Toim.), Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Helsinki: Työterveyslaitos.
Työterveyslaitos: Kognitiivinen ergonomia -sivusto.