1. Työterveyshuolto toimintaympäristönä

Työntekijöiden työkyvyn ylläpitäminen ja edistäminen on osa yrityksen henkilöriskien hallintaa, joka toteutetaan ensisijaisesti työpaikan sisäisin toimenpitein. Sen painopiste on ehkäisevässä toiminnassa. Työkyvyn ylläpitämisessä ja edistämisessä tarvitaan myös työterveyshuollon asiantuntijuutta ja kumppanuutta, yhteistyössä työpaikan kanssa.

1.1 Työterveyshuollon tehtävä

Työterveyshuoltolaki (1383/2001) ja asetus hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä (Vna 708/2013) painottavat työterveyshuollon ennalta ehkäisevää roolia. Se tarkoittaa selvillä olemista terveyteen ja työkykyyn liittyvistä riskeistä ja suunnitelmallista varautumista niihin. Onnistunut työterveysyhteistyö edellyttää työpaikan johdon, esimiesten, työntekijöiden, työsuojelun sekä aktiivisesti toimivan työterveyshuollon osallistumista työpaikan henkilöstön terveyden ja työkyvyn edistämiseen.

Työterveystoiminnalla tarkoitetaan kaikkea sitä työterveyshuoltolain mukaista toimintaa, jota tehdään työpaikalla, työsuojelussa, työterveyshuollossa ja sen verkostoissa henkilöstön työkyvyn ja terveyden ylläpitämiseksi, työssä jatkamisen tukemiseksi sekä työkyvyttömyyden ehkäisemiseksi. Tavoitteena on työpaikan ja työterveyshuollon yhteistoimin edistää

  • työhön liittyvien sairauksien ja tapaturmien ehkäisyä
  • työn ja työympäristön terveellisyyttä ja turvallisuutta
  • työntekijöiden terveyttä sekä työ- ja toimintakykyä työuran eri vaiheissa
  • työyhteisön toimintaa.

Yhteisesti asetettujen tavoitteiden saavuttaminen edellyttää yhteistyötä, suunnitelmallisuutta ja vuorovaikutteisuutta.

Ennalta ehkäisevien toimintamuotojen lisäksi työterveysyksikkö voi tarjota työnantajalle vapaaehtoisesti järjestettävää työterveyspainotteista sairaanhoitopalvelua sekä muita sairaanhoito- ja terveydenhoitopalveluja.

Työterveyshuollon moniammatillisessa tiimissä työskentelevät työterveyshoitaja, työterveyslääkäri, työfysioterapeutti ja työterveyspsykologi sekä tarvittaessa muita työterveyshuollon asiantuntijoita. Työterveyshuoltolaki 1383/2001 määrittelee työterveyshuollon ammattihenkilöiksi työterveyshoitajan ja työterveyslääkärin. Työfysioterapeutti ja työterveyspsykologi määritellään työterveyshuollon asiantuntijoiksi, joiden käyttöön työterveyshuollossa tarvitaan ammattihenkilön tarvearvio.

Ennaltaehkäisyn eri tasot

Promootio tarkoittaa terveyden ja työkyvyn edistämistä: pyritään vaikuttamaan esimerkiksi työpaikan olosuhteisiin niin, että ne tukevat terveyttä ja työkykyä, eikä ongelmia pääse syntymään. Vastuu tästä on työnantajalla, mutta työterveyshuolto voi toimia asiantuntijana, esimerkiksi toimitilojen suunnittelussa hyödynnetään työfysioterapeutin tai työterveyspsykologin osaamista sen varmistamiseksi, että saadaan terveyttä ja työkykyä tukevat työtilat.

Preventio tarkoittaa sairauksien ennalta ehkäisyä ja sairauksien seurausten pienentämistä. Preventio voi olla primaarista, sekundaarista tai tertiääristä.

Primaarisessa ehkäisyssä torjutaan sairauksien syntymistä. Uhkaan voidaan varautua jo ennen kuin vaaratekijä on läsnä tai vähentää jo tunnistetun vaaratekijän aiheuttamaa haittaa. Työterveyshuollossa tämä voisi olla esimerkiksi tietojen antamista sekä neuvontaa ja ohjausta (TANO) vuorotyön terveyshaittojen ehkäisemiseksi sellaisella työpaikalla, jossa tehdään vuorotyötä ja erityisesti yötyötä.

Sekundaarisessa vaiheessa toimitaan sairauden varhaisen diagnoosin jälkeen, jolloin pyritään estämään sairauden etenemistä ja oireiden syntymistä joko poistamalla riskitekijä tai pienentämällä sen vaikutusta. Esimerkiksi masennuksen varhainen tunnistaminen ja hyvä hoito on sekundaarista preventiota työterveyshuollossa.

Tertiäärisessä ehkäisyssä vähennetään jo puhjenneen ja usein pitkittyneen sairauden negatiivisia vaikutuksia estämällä sairauden ja sen aiheuttamien haittojen paheneminen. Työhön paluun tuki pitkältä sairauslomalta palatessa ja kuntoutus ovat esimerkkejä tertiäärisestä preventiosta.

Lisätietoa:
Lääketieteen sanasto. Duodecim Terveyskirjasto.
Sauni, R. (2014) Lainsäädäntö. Teoksessa Uitti, J. (Toim.), Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Helsinki: Työterveyslaitos.

1.2. Työfysioterapia

Työfysioterapia on työntekijöiden fyysisen toiminta- ja työkyvyn edistämistä ja ylläpitämistä, työkyvyn heikkenemisen ja työkyvyttömyyden ehkäisyä sekä asiakastyöpaikkojen toimintaan vaikuttamista. Työfysioterapeutin työssä on keskeistä työn, työympäristön ja -välineiden kehittäminen terveyttä ja työkykyä sekä turvallisuutta edistäviksi.

Työfysioterapeutin työ painottuu työkyvyn edistämiseen ja työhön liittyvien sairauksien ehkäisyyn. Siihen kuuluu keskeisenä osana yhteistyö eri ryhmien kanssa. Työfysioterapeutti tekee moniammatillista yhteistyötä työterveyshuollon eri ammattiryhmien ja muun terveydenhuollon kanssa. Keskeistä on yhteistyö asiakastyöpaikan edustajien kanssa heidän tarpeidensa selvittämiseksi, yhteisten tavoitteiden laatimiseksi ja toiminnan kehittämiseksi.

Työfysioterapeutti on mukana asiakastyöpaikan työolojen, -menetelmien ja -välineiden kehittämisessä ergonomiaa soveltaen. Hän arvioi työn fyysistä kuormittavuutta ja kuormittavuuden terveydellistä merkitystä, tekee toimenpide-ehdotuksia sekä antaa suosituksia työn fyysisen kuormituksen optimoimiseksi erilaisissa työtehtävissä. Hän antaa tietoja, neuvontaa ja ohjausta asiakastyöpaikkojen työoloja, -menetelmiä ja -välineitä suunniteltaessa ja kehitettäessä.

Asiakkaiden työ- ja toimintakyvyn edistämiseen kuuluu yksilöasiakkaiden toiminta- ja työkyvyn fysioterapeuttinen tutkiminen. Lisäksi edistämiseen kuuluu yksittäisten asiakkaiden ja asiakasryhmien toiminta- ja työkykyyn liittyvä tietojen antaminen, neuvonta ja ohjaus

  • tuki- ja liikuntaelinten ongelmista aiheutuvien työkyvyttömyysriskien vähentämisestä
  • liikunnan ja harjoittelun vaikutuksista toiminta- ja työkykyyn sekä sairauksien ehkäisemisestä ja hoitamisesta
  • työn fyysisten kuormitustekijöiden merkityksestä työkykyyn
  • työolojen mukauttamisesta työntekijän työkykyä tukevaksi yhteistyössä työntekijän, työnantajan ja työterveyshuollon muiden ammattilaisten kanssa.

Työfysioterapeutti tekee yhteistyötä moniammatillisissa kuntoutusprosesseissa asiakkaidensa tarpeiden mukaan sekä kuntoutusta antavien laitosten että asiakastyöpaikkojen kanssa.

Lisätietoa:
Kukkonen, R, Hanhinen, H., Ketola, R., Luopajärvi, T., Noronen, L. & Helminen, P. (2001). Työfysioterapia: yhteistyötä työ- ja toimintakyvyn hyväksi. Helsinki: Työterveyslaitos.

1.3 Työterveyspsykologia

Työterveyspsykologin työ perustuu tutkittuun tietoon ihmisen toiminnasta sekä työn ja terveyden välisistä yhteyksistä. Tutkimustietoa täydennetään hyviksi todetuilla käytännöillä. Työterveyspsykologiassa voidaan hyödyntää monien eri psykologian sovellusalueiden teoriapohjaa ja tutkimustietoa.

Työterveyspsykologi tukee yksilöiden työ- ja toimintakykyä sekä työyhteisöjen toimivuutta osana työterveyshuollon moniammatillista tiimiä. Hänen asiantuntemustaan hyödynnetään työpaikkaselvityksessä psykososiaalisten kuormitustekijöiden syntymisen ehkäisemiseksi tai mahdollisimman varhaiseksi tunnistamiseksi. Työn yksi toimintamuoto on yksilövastaanotto. Vastaanotolla työterveyspsykologi kartoittaa yhdessä asiakkaan kanssa tämän työkykyyn ja työhyvinvointiin liittyviä asioita. Lisäksi työterveyspsykologi voi tehdä myös psykologisia tutkimuksia, jotka liittyvät esimerkiksi muistin, oppimisen, keskittymiskyvyn, ongelmanratkaisutaitojen ja työmotivaation pulmiin. Työterveyspsykologi osallistuu myös työyhteisöjen hyvinvoinnin ja toimintakyvyn edistämiseen. Hän voi esimerkiksi selvittää työyhteisön ongelmatilanteita ja tehdä ehdotuksia niiden ratkaisemiseksi.

Lisäksi työterveyspsykologi toimii esimiesten tukena antaen tietoja, neuvontaa ja ohjausta työyhteisön vuorovaikutukseen ja ristiriitatilanteisiin tai työn muutoksiin liittyvissä asioissa. Työyhteisössä työterveyspsykologi voi tukea stressin hallinnassa sekä työssä esiintyvien kriittisten tilanteiden (onnettomuuksien, tapaturmien, uhka- ja väkivaltatilanteiden) käsittelyssä.

1.4 Työterveyspsykologin ja työfysioterapeutin pätevyysvaatimukset

Laillistetulla psykologilla ja fysioterapeutilla tulee olla vähintään 15 opintopisteen laajuinen työterveyshuollon koulutus kahden vuoden kuluessa siitä, kun hän on siirtynyt työterveyshuollon tehtäviin (Valtioneuvoston asetus 708/2013 14§).

Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet työterveyshuollon täydennyskoulutuksesta (STM:n julkaisuja 2016:10) ohjeistaa myös työterveyshuollon henkilöstön täydennyskoulutusta. Ammatilliseen jatko- ja täydennyskoulutukseen tulee varata työterveyshuoltolain edellyttämät mahdollisuudet: Työterveyshuollossa toimivien psykologien ja fysioterapeuttien tulisi osallistua täydennyskoulutukseen keskimäärin seitsemän päivää vuodessa, vähintään kolmen vuoden välein. Tämä koskee myös ammatinharjoittajia. Täydennyskoulutusta koskevat koulutuspäivät voivat koostua myös yhtä päivää lyhyemmistä suunnitelmallisista ammattitaitoa ylläpitävistä tai kehittävistä koulutustilaisuuksista. Näihin ei kuitenkaan lueta työpaikan kokouksia eikä uusien työntekijöiden perehdyttämistä.

1.5 Asiakkaan tunteminen on asiakaslähtöisyyden perusta

Kun työfysioterapeutti ja työterveyspsykologi tuntevat asiakastyöpaikoissa tehtävän työn, työympäristön ja työolosuhteet sekä kuuntelevat tarkasti asiakkaiden tarpeita, heidän on mahdollista saamiensa tietojen perusteella suunnitella asiakaslähtöistä, vaikuttavaa ja laadukasta palvelua.

Asiakaslähtöinen toimintatapa perustuu asiakkaan tuntemiseen. Toiminnan lähtökohtana ovat asiakkaan tarpeet, toiveet ja odotukset sellaisina kuin asiakkaat ne ilmaisevat. Työterveyshuollossa asiakaslähtöinen toimintatapa koskee sekä asiakastyöpaikkaa että yksilöasiakasta. Asiakas ei ole työterveyshuollon toiminnan kohde vaan aktiivinen, toimintaan osallistuva ja päätöksiä tekevä osapuoli. Toimintatapa perustuu siihen, että asiakas tuo itse aktiivisesti esiin tarpeitaan ja työterveyshuollon edustajat puolestaan tuntevat toimialan keskeiset vaara- ja kuormitustekijät sekä asiakastyöpaikan työolot. Yhdistämällä nämä tiedot työterveyshuolto tarjoaa asiantuntijan arvioon perustuvaa laadukasta, vaikuttavaa ja asiakkaan tarpeisiin sopivaa palvelua.

Huomioi asiakas viestinnässäsi

Työterveysyhteistyö perustuu asiakaslähtöiseen toimintatapaan. Asiakaslähtöisyyteen kuuluu, että asiakastyöpaikoille ja yksilöasiakkaille viestitään toiminnan tavoitteista, mittaamisesta ja saavuttamisesta eli vaikuttavuudesta yleiskieltä ja -käsitteitä käyttäen, ammattiterminologian käyttöä välttäen. Työfysioterapeutti ja työterveyspsykologi voivat tukea luottamuksen ja yhteisen ymmärryksen kehittymistä keskustelemalla asiakkaan kanssa asiakkaiden tarpeen mukaan ja varmistamalla näissä keskusteluissa, että kaikki osallistujat ymmärtävät käsiteltävät asiat samalla tavalla.

Asiakkaan tunteminen ohjaa toimintaa

Kun työfysioterapeutti ja työterveyspsykologi tuntevat asiakastyöpaikkojensa ja asiakkaidensa tarpeet, he voivat olla mukana suunnittelemassa oman toimintansa saumattomaksi osaksi työterveyshuollon antamia palveluja. Tämä edellyttää sitä, että työfysioterapeutti ja työterveyspsykologi ovat mukana työpaikkaselvityksissä ja suunnittelemassa toimintaa yhdessä asiakkaan kanssa yhdessä muun työterveyshuollon tiimin kanssa. Myös silloin, kun asiakkaana on pienyrittäjä, tulee työfysioterapeutti tai työterveyspsykologi ottaa mukaan toimintaan asiakastyöpaikan tarpeiden perusteella. Pienten yritysten osalta näissä tilanteissa on joskus riittävää, että työfysioterapeuttia ja työterveyspsykologia konsultoidaan työterveyshuollon sisällä.

Palvelumuotoilu perustuu asiakaslähtöisyyteen

Palvelumuotoilun keinoin työterveyspsykologi ja työfysioterapeutti voivat kehittää palveluaan siten, että asiakkaan kokonaisvaltainen kokemus palvelusta paranee. Jokainen kohtaaminen työterveyshuollon palveluntuottajan kanssa on tärkeä, koska asiakaskokemus koostuu kaikista suorista ja epäsuorista kontakteista palvelua tuottavan yrityksen kanssa.

Työterveyshuollon ja asiakasorganisaation sekä yksilön näkökulmasta voidaan sanoa, että työterveyshuollon vastuulla on tuottaa palveluja, joista asiakas hyötyy. Yksi tehokas menetelmä tuottaa asiakkaalle aidosti hyödyllisiä palveluja on asiakaslähtöinen palvelumuotoilu. Siinä palvelu muotoillaan ja suunnitellaan yhdessä asiakkaan kanssa käyttäen tuotemuotoilusta tuttuja, käyttäjälähtöisen suunnittelun menetelmiä.

Asiakaslähtöisessä palvelumuotoilussa keskeistä on ymmärtää asiakkaan tarpeet ja toiveet palvelun suhteen, jotta voidaan ratkaista asiakkaan ongelma tai vastata palvelulla hänen tarpeeseensa. Jos asiakas ei koe saavansa palvelusta tai ratkaisusta arvoa, hän ei osta palvelua nyt tai ensioston jälkeen uudelleen.

Toisaalta palvelumuotoilu tarjoaa työterveyshuollolle mahdollisuuden kehittää toimintaa: uuden tavan ajatella, tuottaa asiakkaalle arvoa ja innovaatioita. Lisäksi palvelumuotoiluprosessin avulla voidaan ratkaista monenlaisia palvelun tuottajan ja asiakkaan välisen vuorovaikutuksen haasteita molempien hyödyksi.

Lisätietoa:
Laaksonen, M., Hakulinen, H., Michelsen, T. & Uitti, J. (2014). Asiakaslähtöisyys työterveyshuollossa. Teoksessa Uitti, J. (Toim.), Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Helsinki: Työterveyslaitos.
Leino, T., Laaksonen, M. & Österbacka, O. (2015). Laatuavain. Helsinki: Työterveyslaitos.
Tuulaniemi, J. (2011). Palvelumuotoilu. Helsinki: Talentum.

1.6 Laatu ja vaikuttavuus

Työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien työn laatu ja vaikuttavuus ovat yhteydessä koko työterveyshuoltoyksikön toiminnan laatuun. Niitä on kuitenkin suunniteltava myös omina erillisinä kokonaisuuksinaan. Työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien toiminnan laatua voidaan tarkastella työterveyshuollon ydinprosessien, työterveyshuollon sisäisen toiminnan ja oman osaamisen näkökulmista.

Työterveyshuoltolaki (1383/2001) edellyttää laadun ja vaikuttavuuden seurantaa. Asetus hyvästä työterveyshuoltokäytännöstä (Vna 708/2013) puolestaan edellyttää, että jokaisessa työterveysyksikössä pitää olla dokumentoitu laatujärjestelmä. Työfysioterapeutit ja työterveyspsykologit ovat mukana työterveyshuollon laatutyössä. Työfysioterapian ja työterveyspsykologian toiminnan laatu pitää olla määriteltynä ja kuvattuna, jotta sitä voi seurata ja kehittää.

Oman työn laadun ja vaikuttavuuden arviointi edellyttää toimivia arviointimenetelmiä, jotta menetelmien antamia tuloksia voidaan aidosti hyödyntää oman työn tai oman ammattiryhmän työn kehittämisessä. Menetelmät voivat olla laadullisia tai määrällisiä. Olennaista on, että ne arvioivat työtä kattavasti ja monipuolisesti. Vaikutuksien arvioinnissa on tärkeää huomioida erikseen sekä yksilöasiakkaan että asiakastyöpaikan hyötyä. Hyödyn arvioinnissa puolestaan keskeistä on asiakkaan tarve; työn tavoite määritellään aina yhteistyössä asiakkaan kanssa.

Osaamisen kehittäminen edellyttää oman asiantuntemuksen sekä omien tietojen ja taitojen päivittämistä. Tämä onnistuu ammatillisen täydennyskoulutuksen sekä erilaisten lisäkoulutusten avulla. Tärkeää on myös myönteinen ja avoin suhtautumistapa uuden oppimiseen ja oman ammattitaidon syventämiseen ja rikastamiseen.

Hyvien arviointimenetelmien lisäksi työn laadun takeena on jatkuvan kehittämisen periaate, aktiivinen ote ja valmius oman työn kehittämiseen. Työn kehittäminen onnistuu parhaiten hyödyntämällä sekä oman ammattiryhmän että muiden ammattiryhmien osaamista. Laadukkaasti tehty työ antaa parhaan hyödyn työterveyshuollon asiakkaille ja lisää ammattilaisten osaamista ja työhyvinvointia.

Olemme koonneet työterveyshuollon toimintojen hyvien käytäntöjen kuvauksen arviointityökaluiksi työterveysfysioterapeuteille ja työterveyspsykologeille.

Lisätietoa:
Leino, T., Laaksonen, M. ja Österbacka, O. (2015). Laatuavain. Työterveyslaitos.
STM:n ohje pätevöittävästä ja täydennyskoulutuksesta.
Uitti, J. (toim.). (2014). Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Helsinki: Työterveyslaitos.

1.7 Tavoitteet ovat vaikuttavan toiminnan edellytys

Työfysioterapeutin ja työterveyspsykologin toiminta suunnitellaan yhteistyössä työterveyshuollon tiimin ja asiakastyöpaikan kanssa. Yhdessä asetetut tavoitteet perustuvat asiakkaan tarpeisiin ja yhteiseen suunnitteluun, jolloin ne myös tukevat työfysioterapeutin ja työterveyspsykologin toiminnan suunnittelua ja vaikutusten seurantaa.

Vaikuttavan työterveysyhteistyön edellytyksenä on tavoitteellinen työterveystoiminta, johon organisaation johto on sitoutunut ja josta se kokee hyötyvänsä. Tavoitteellisuus tarkoittaa sitä, että työterveystoiminnalle on sovittu ja kirjattu konkreettiset tavoitteet. Työterveyshuollon tavoitteet (sekä kokonaisuus että osatavoitteet) asetetaan työterveysyhteistyössä mm. työpaikkaselvityksessä, terveystarkastuksissa ja esimieskeskusteluissa saadun tiedon perusteella. Työterveyshuoltolain päämäärät muutetaan sellaisiksi arjen tavoitteiksi, joiden saavuttamista voidaan mitata tai ainakin arvioida. Asiakastyöpaikka ja työterveyshuolto seuraavat ja valvovat yhdessä, että toiminta on asetettujen tavoitteiden suuntaista ja tavoitteet saavutetaan.

Työterveystoiminnan menetelmät ovat vaikuttavia silloin, kun ne edistävät terveyttä ja työkykyä sekä ehkäisevät sairastuvuutta ja työkyvyttömyyttä. Jotta työfysioterapeutti ja työterveyspsykologi osaavat valita sopivat menetelmät, tarvitaan tietoa niiden vaikutuksista. Työterveystoiminnan tulokset voivat olla nopeasti havaittavia välittömiä vaikutuksia työpaikan tasolla, mutta ne voivat olla myös vuosien viiveellä ilmeneviä yhteiskunnallisia seurauksia, kuten keskimääräinen työuran piteneminen. Vaikuttavuuden edellytys on, että työterveyshuolto toimii tarkoituksenmukaisesti. Tavoitteena on myös toimia kustannustehokkaasti.

Asiakastyöpaikan työterveyshuollon toimintasuunnitelma sisältää toiminnan kokonaisuuden ja tavoitteet myös työfysioterapian ja työterveyspsykologian osalta. Jos toiminnan vaikutuksia halutaan seurata ja mitata, täytyy laatia kaikille eri toiminnoille osatavoitteet. Tavoitteellisuus tarkoittaa sitä, että toiminnalle sovitaan ja kirjataan konkreettiset arjen tavoitteet, joiden saavuttamista voidaan seurata, arvioida tai mitata. Hyvät tavoitteet ovat realistisia ja saavutettavissa toiminnalle suunnitellun ajan puitteissa.

Tavoitteiden saavuttamista tulee arvioida toiminnan eri vaiheissa. Arviointi tehdään yhteistyössä asiakastyöpaikan ja työterveyshuollon moniammatillisen tiimin kanssa. Väliarviointien avulla työfysioterapeutti ja työterveyspsykologi tietävät, onko heidän toimintansa asetettujen tavoitteiden suuntaista ja tuleeko toimintaan tehdä muutoksia. Kun työfysioterapeutti ja työterveyspsykologi keräävät tiedot sekä kirjaavat ja raportoivat huolellisesti, he saavat oman työnsä aikaansaamat muutokset ja tulokset näkyviksi ja raportoitaviksi.

Tavoitteet ovat monen tasoisia. Kirkpatrickin vaikutusten arvioinnin malli jakaa oppimisen tavoitteet ja vaikutukset neljään eri tasoon. Tätä mallia voi soveltaa työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien keskeisen vaikuttamiskeinon eli tietojen annon, neuvonnan ja ohjauksen vaikutusten arvioinnissa.

  • Taso 1: välittömät reaktiot toimintaan, esimerkiksi tyytyväisyys palveluun ja järjestelyihin
  • Taso 2: opitut tiedot, taidot ja asenteet
  • Taso 3: asiakkaiden muuttunut toiminta
  • Taso 4: muutokset asiakkaiden toiminnan kohteessa.


 
Lisätietoa:

Karhula, A-L. (Toim.) (2015). Työterveysyhteistyöllä vaikuttavuutta työkyvyn tukeen. Tampere: Juvenes Print Oy.
Kirkpatrick, D. L. (1998). Evaluating training programs: The four levels (2nd ed.). San Francisco, CA: Berrett-Koehler.
Kurppa, K., Uitti, J., Viljamaa, M. Michelsen, T., Juvonen-Posti, P. & Arsalo, A. (2014). Työterveyshuollon tavoitteellinen toiminta ja vaikuttavuus. Teoksessa Uitti, J. (Toim.), Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Helsinki: Työterveyslaitos.

1.8 Eettiset ohjeet päätöksenteon tukena

Eettisyys on ammatillisen toiminnan peruspilari työterveyshuollossa. Eettisiä periaatteita voidaan tarkastella kolmella eri tasolla. Ensimmäinen taso koskee työterveyshuoltoa koskevaa poliittista päätöksentekoa. Toinen taso viittaa työterveyshuollon toiminnan ja käytäntöjen laillisuuteen. Jotta työterveyshuollon toiminta on eettisesti kestävää, pitää lainsäädännön velvoittaa kaikkia osapuolia: työnantajaa, työntekijöitä, työsuojelua ja työterveyshuoltoa. Kolmas eettinen tarkastelutaso koskee työterveyshuollon henkilöstön toimintaa.

Kahteen ensimmäiseen tasoon ovat yksittäisen ammattilaisen tai työterveyshuollon vaikutusmahdollisuudet rajalliset, sen sijaan kolmas taso on suoraan yhteydessä työterveyshuollon ammattilaisten toimintatapoihin. Kolmannen tason eettisesti kestävä ammattilaisten toiminta edellyttää palveluiden suunnittelua ja toteuttamista sekä lain asettamissa rajoissa että työterveyshuollon eettisiä ohjeita noudattaen. Eettiset ohjeet menevät lakisäädöksiä syvemmälle. Tällöin jokin työntekijän ratkaisu voi olla muodollisesti lain sallima, mutta eettisesti moitittava. Kunkin ammattilaisen asenne eettisiin ohjeisiin päätöksentekonsa tukena on ratkaisevan tärkeää.

Työterveyshuollossa eettinen jännite voi syntyä toisaalta asiantuntijoiden velvollisuudesta antaa tietoja ja toisaalta velvollisuudesta pitää joitain tietoja luottamuksellisina. Yksilön terveydentilatiedot ovat aina salassa pidettäviä, eikä niitä saa luovuttaa ilman henkilön nimenomaista kirjallista suostumusta. Toisaalta työnantajalla ja työyhteisöllä on oikeus saada työterveyshuollosta tietoa päätöksenteon pohjaksi, salassapitovelvollisuuden siitä rikkoutumatta. Seuraavassa on tapausesimerkkejä edellä mainituista tilanteista:

  • Tapaus 1.: Osallistut asiakkaasi työterveysneuvotteluun, jossa läsnä ovat asiakas, työterveyslääkäri sekä asiakkaan esimies. Asiakas on käynyt vastaanotolla jaksamisongelmien / selkävaivojen takia. Työn muokkaamisen kannalta olisi tärkeää, että esimiehelle kerrottaisiin näistä pulmista avoimesti, mutta asiakas itse ei halua kertoa. Keskustelu alkaa tästä syystä ajautua mielestäsi sivuraiteelle.
  • Tapaus 2: Olet tehnyt suunnatun työpaikkaselvityksen pieneen yksikköön, jossa kaikilla työntekijöillä on erilainen työnkuva. Työn kuormitustekijät liittyvät juuri näihin erilaisiin työtehtäviin. Miten kirjoitat oleellista tietoa välittävän raportin niin, että yksittäisen työntekijän kertoma kokemus tai henkilöllisyys ei paljastu?

Eettisten periaatteiden lisäksi hyvään työterveyshuollon käytäntöön kuuluu yleisesti hyväksytyn hyvän ammattikäytännön noudattaminen, työntekijän terveyden ja työkyvyn ylläpitäminen ja edistäminen sekä työstä johtuvien terveysvaarojen ehkäisy. Lisäksi terveydenhuollon ammattihenkilöillä on velvoite käyttää toiminnassaan yleisesti hyväksyttyjä ja tieteellisen tutkimustiedon tai kokemuksen hyödylliseksi osoittamia menetelmiä. Ammattilaisen tulee hoitopäätöksiä tehdessään huomioida myös asiakkaan yksilöllinen elämäntilanne sekä tuen ja hoidon tarve.

Nykyisin työterveyshuolto on pääosin kilpailutettua markkinaehtoista toimintaa. Tämä voi luoda uudenlaisia paineita työterveyshuollon ammattilaisten toiminnalle. Eettistä pohdintaa edellyttää esimerkiksi tilanne, jossa työterveyshuollon ammattilaisiin kohdistuu työnantajan puolesta epärealistisia odotuksia tai tulospaineita, joissa korostuvat muut kuin asiakkaan tai hänen työpaikkansa etu.

Lisätietoa:
Martimo, K.-P., Uitti, J., Antti-Poika, M. (toim.). (2018). Työstä terveyttä. 4., uudistettu painos. Helsinki: Duodecim.
Suomen Fysioterapeutit: Fysioterapeuttien eettiset ohjeet.
Suomen Psykologiliitto ry: Psykologien ammattieettiset periaatteet.
Työterveyshuolto ja haasteet, AVI, 2015.
Uitti, J. (toim.). (2014). Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Työterveyslaitos.

1.9 Ammatinharjoittajana työterveyshuollossa

Myynnin ja asiakkuudenhallinnan osaaminen sekä oman osaamisen näkyväksi tekeminen on keskeistä yrittäjänä tai ammatinharjoittajana toimivalle työfysioterapeutille ja työterveyspsykologille.

Työfysioterapeutit ja työterveyspsykologit tekevät työtään ammatinharjoittajina suurissa lääkäriasemaketjuissa ja myös pienissä yrityksissä, jotka toimivat erillään muusta työterveyshuollon palvelua tarjoavasta tiimistä. Yrittäjyyteen liittyy aina riski, jonka hallintaan nämä ammattilaiset tarvitsevat sekä myynnin että asiakkuudenhallinnan osaamista. Yrittäjätoiminnan perusta on asiakashankinta. Se vaatii aikaa sekä varoja markkinointiin ja myyntiin. Tätä ei voi sellaisenaan laskuttaa suoraan asiakkaalta.

Hankittuaan asiakkaan yrittäjän täytyy myös pystyä vastaamaan asiakkaan tarpeisiin:

  • tarjoamalla sellaista palvelua, että asiakas kokee saavansa odotuksiaan vastaavaa tai enemmän vastinetta käyttämälleen rahalle ja ajalle
  • luomalla arvoa asiakkaalleen (työterveyshuollossa se voi olla oikea-aikainen puuttuminen ongelmiin, millä voidaan vähentää sairaana työpaikalle tulon eli presenteismin ja sairauslomien aiheuttamia kustannuksia)
  • rakentamalla järjestelmällisesti asiakkaaseen suhdetta, jonka perusteella yrittäjä/ammatinharjoittaja pyrkii paremmin vastaamaan asiakkaan tarpeisiin ja kehittämään toimintaansa yhdessä asiakkaan kanssa.

Työfysioterapeutin ja työterveyspsykologin asiakkaita ovat asiakastyöpaikan ja yksilöasiakkaiden lisäksi heidän palveluitaan ostava ja käyttävä työterveyshuollon moniammatillinen tiimi. Näiden kaikkien asiakkuuksien hallintaan tulee varata työaikaa. Myös lääkäriasemaketjuissa ammatinharjoittajana toimivien työfysioterapeuttien ja työterveyspsykologien tulee varata aktiivista työaikaa tähän työhön. Heille asiakkaat tulevat pääosin lääkäriaseman kautta. Heidän on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota myös sen riskin hallintaan, että heidän palvelujaan ei osata tai haluta käyttää asiakastyöpaikoissa tai työterveyshuollon tiimissä. Tavallisimmin tämä toiminta edellyttää työfysioterapeuteilta ja työterveyspsykologeilta aktiivista osallistumista työterveyshuollon yhteisiin kokouksiin sekä neuvotteluihin asiakastyöpaikan edustajien kanssa ja oman osaamisen esiin tuomista näissä keskusteluissa. Lisäksi omaa osaamista tuodaan esiin huolehtimalla, että verkossa (esimerkiksi LinkedIn-palvelussa ja työpaikan sisäisessä verkossa) on ajantasainen kuvaus osaamisesta.