Mitä metalleja analysoidaan

Laboratorio analysoi eri työympäristöille ominaisia raskasmetalleja ja muita metalleja, joille Suomessa on annettu sitova raja-arvo tai haitalliseksi tunnettu pitoisuus ja/tai jotka ovat hengitettynä haitallisia. Valikoimaan kuuluvat esim.  Al, As, Cd, Co, Ba, Be Cr, Cr-VI yhdisteet, Fe, Hg, Mn, Mo, Ni,Pb ja jalometallit. Analysoimme sekä metallien kokonaispitoisuuksia että niiden vesiliukoisten suolojen pitoisuuksia. Erikoisempien alkuaineiden analyyseistä on toivottavaa neuvotella laboratorion kanssa ennen näytteenottoa.

Milloin metallianalyysi voi olla tarpeen

Hengitysvyöhykkeeltä otetusta ilmanäytteestä voidaan arvioida työntekijöiden altistumista metallipölyille tai huuruille. Lisäksi voidaan kerätä paikallisilmanäytteitä kiinteistä näytteenkeräyspisteistä ja pyyhintänäytteitä pinnoilta metallien leviämisen selvittämiseksi ja materiaalinäytteitä altistumislähteen selvittämiseksi.

Mitä analyysitulos kertoo

Analyysi mahdollistaa paikallisilma- tai hengitysvyöhykenäytepitoisuuksien vertaamisen enimmäispitoisuuksiin. Pyyhintä- ja materiaalinäytteille ei vastaavia vertailuarvoja ole. Menetelmillä pystytään tutkimaan niinkin pieniä ainemääriä, kuin gramman miljardiosia.

Analyysimenetelmä

Valitsemme näytteiden uuttotavan analysoitavan metallin, metallien tai niiden yhdisteiden mukaan. Käytämme työhygieeniseen tarkoitukseen validoituja standardimenetelmiä. Metallit määritetään massaspektrometrisesti plasmaa käyttäen tai atomiabsorptiometrisesti. Vesiliukoiset metallien suolat uutetaan näytteistä ionivaihdetulla vedellä. Liukenemattomat metallit ja metallien yhdisteet hajotetaan kuumassa happoliuoksessa. Menetelmissä sovelletaan pääasiassa standardia NIOSH 7200, 1994 (Elements by ICP) ja valituin osin standardia OSHA ID-121, 2002 (Metal & Metalloid particulates in workplace atmospheres (Atomic Absorption)). Myös muut NIOSHin menetelmät ovat käytössä. Määritettävät elementit ja materiaali ratkaisevat myös muiden NIOSHin menetelmien soveltamisen analytiikkaan. Laboratorio on ollut tutkimuskumppanina myös useissa työperäiseen metallialtistumiseen liittyvissä tutkimushankkeissa.

Näytteenotto

Tulosten oikean tulkinnan edellytys on tarkoitukseen sopiva näytteenottostrategia. Määritettävät näytteet ovat joko ilma-, pyyhintä- tai materiaalinäytteitä. Näytteenotossa käytetyn suodattimen pidätyskyky on yleensä riittävä > 0,05 µm kokoisille hiukkasille. Ilmanäytteitä otetaan joko selluloosaesteri- (MCE), teflon®- tai PVC-suodattimille. Impaktorinäytteille voidaan käyttää myös polykarbonaattisuodattimia, mutta nämä näytteet tulee suodattaa tai sentrifugoida ennen analyysiä. Käytettäessä omia suodattimia, tulee ns. nollanäyte toimittaa näytteiden mukana.

Lisätietoja
Tapani Tuomi, puh. 030 474 2926, tapani.tuomi@ttl.fi