Pyyhintänäytteitä  otetaan  pinnoille  tai  ilmanvaihtokanavaan  laskeutuneen  pölyn  koostumuksen kvalitatiivista eli laadullista analysointia varten. Pölynäytteestä tunnistettavia hiukkasia ovat mm.

• teolliset mineraalikuidut (vuorivilla, lasivilla, lasikuidut, keraamiset kuidut)
• kiviainespöly
• siitepöly
• rakennusmateriaalipöly
• metallihiukkaset
• asbestikuidut
• homeitiöt (ei lajimääritystä)

Menetelmällä ei voida tunnistaa orgaanisista aineista koostuvia hiukkasia vailla tunnusomaista ulkomuotoa, eikä veteen liukenevia hiukkasia voida havaita lainkaan. Menetelmä ei sovellu kosteus- tai homevaurioiden poissulkemiseen.

Näytteiden avulla voidaan selvittää syitä sisäilmaongelmalle (esim. tilankäyttäjien oireilulle) ja/tai sen korjausyritysten (esim. puhdistuksen) onnistumista. Pyyhintäpölynäytteitä voidaan tutkia myös osana  työhygieenistä selvitystä,  jolloin  näytteiden analysoinnissa keskitytään erilaisiin terveydelle haitallisiin  tai  ärsytystä  aiheuttavia  hiukkasiin.  Lisäksi  näytteiden  avulla  on  mahdollista  hakea lähdettä häiritsevälle pölylle, jonka alkuperää ja/tai syntymekanismia ei tunneta.

Sisäilmaongelmien tapauksessa näytteenotto suositellaan toteutettavaksi siten, että näyte otetaan sekä  tutkittavan  tilan  pinnoilta  että  tuloilmakanavasta.  Näin  saadaan  paremmin  paikallistettua ongelman lähde.

Näytteenottopaikan valinta ja puhdistus pintapölynäytteen ottoa varten

Näytteenottopaikan tulee olla sellainen, että pöly voi vapaasti laskeutua pinnalle. Työpöydällä hyvä paikka on tietokoneen näytön takana, koska se on harvoin muussa käytössä. Sopivan pöytätason puuttuessa  myös  hyllyn  tai  komeron  päällys  käy  (hyllyn/komeron  ja  katon  välissä  ilmatilaa vähintään 50 cm). Näytteenottokohtaan   ei   saa   osua   voimakkaita   ilmavirtauksia,   esim. tuloilmakanavaa. Näytettä ei tule ottaa ikkunalaudalta tai hyllyvälistä.

Tutkittava  pinta  puhdistetaan  kaksi  viikkoa  ennen  kuin  näyte  on tarkoitus  ottaa.  Näiden kahden viikon aikana ei tule suorittaa siivousta. Mikäli edellämainittu järjestely ei ole mahdollinen, otetaan näyte paikasta, joka kuuluu säännöllisen siivouksen piiriin, esim. työpöydältä, mutta tällöinkin on huolehdittava siitä, että näytteenotto ei ajoitu juuri siivouksen jälkeen.

Reilusti kahta viikkoa vanhempaa pölynäytettä ei yleensä ole syytä ottaa, koska tällöin vanha pöly laimentaa  tuoreen  pölyn,  mikä  vaikeuttaa  analyysitulosten  tulkintaa.  Jos  pölyä  tuntuu  kahdessa viikossa kertyvän liian vähäisesti, voi pyyhintäpinta-alaa suurentaa.

Näytteenottotekniikka (sekä pintapöly- että kanavapölynäytteet)

1) Hanki yhden tai kahden litran läpinäkyviä muovipusseja, jotka on varustettu sulkijalla (esim. Minigrip-pussit). Älä käytä näytteenottoon sellaisia pusseja, jotka on suljettava solmulla tai teipillä.

2) Käännä pussi nurin ja aseta kätesi sen sisään (ks.kuva).

3) Pyyhi pussilla tutkittavan tilan tasopintoja tai tuloilmakanavan sisäpintaa. Muovin sähköisyys kerää pölyhiukkaset talteen. Pyri siihen, että pussi säilyy näytteenotossa ehjänä, välttäen teräviä reunoja yms. varsinkin tuloilmakanavissa. Reiällinen pussi aiheuttaa ongelmia näytteenkäsittelyssä.

4) Käännä pussi oikeinpäin ja sulje huolellisesti siten että se on ilma- ja vesitiivis.

5) Käytä vähintään yksi pussi kuhunkin pyyhittävään kohteeseen. Saman tilan pintapöly ja kanavapöly pyyhitään eri pusseihin.

6) Numeroi pussit ja kirjaa ylös näytteenottokohteet.

7) Täytä tilauskaavake ja toimita se yhdessä näytteen/näytteiden kanssa joko Helsingin tai Oulun toimipisteeseen (ks. yhteystiedot tilauskaavakkeesta).

Viitteet
Menetelmä perustuu Tekesin Fine-ohjelman tutkimushankkeeseen ’Ilmanvaihtolaitteiden hiukkaspäästöt. Altistuminen, mittaaminen ja tuotetestaus’.