Seitsemän sotelaista:
Pilvi Moberg

Kuka olet ja missä työskentelet?

Olen Pilvi Moberg. Työskentelen Forssan seudun hyvinvointikuntayhtymän (FSHKY) lääkekeskuksessa johtavana farmaseuttina. Kuntayhtymään kuuluu viisi kuntaa ja se järjestää palveluita erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon, mielenterveyden sekä sosiaalihuollon asiakkaille. Väestöpohja alueella on n. 36 000 asukasta.

TALVI/kevät 2018

1. Mitä työpaikallesi nyt kuuluu?

Keväällä ja alkukesästä meistä leivottiin vielä Pihlajalinnan sairaalaa. Kesäkuussa kunnissa aloittivat uudet valtuustot, jotka ottivat tämän asian uudelleen esille ja päätyivät äänestämään Pihlajalinnaa vastaan. Näin ollen jatkoimme kuntayhtymässä neuvotteluita Kanta Hämeen sairaanhoitopiirin ja OmaHäme hankkeen kanssa.

Terveydenhuoltolain muutokset tuntuvat meilläkin. Anestesiaa vaativat leikkaukset tulevat loppumaan alkuvuodesta 2018. Työpaikallani on siis käynnistynyt YT –neuvottelut tuotannollis-taloudellisista syistä. Valitettavasti neuvottelut koskevat myös meidän yksikköämme, lääkekeskusta. Yksi farmaseuttisesta henkilökunnastamme jäi virkavapaalle jo vuonna 2016 ja irtisanoutui nyt vuonna 2017 kesällä. Hänen toimessaan työskennelleen proviisorin työsopimusta ei tulla uusimaan, säästösyihin vedon, kevään 2018 jälkeen.

Kuten monissa muissakin vastaavan kokoisissa sairaaloissa myös meillä Forssassa leikkaustoiminta tosiaan loppuu vuoden 2018 alussa. Tästä syystä valtionapu kuntayhtymälle pienenee radikaalisti, mutta kulut näyttävät pysyvän samoina tai ehkä jopa kasvavan ellei radikaaleihin toimenpiteisiin ryhditä. Kuntayhtymän omistajakunnat on päättänyt säästötoimista, mitkä johtivat nyt alkaneisiin YT- neuvotteluihin, vuodepaikkojen vähentymiseen kirurgisella osastolla, henkilöstön vähentämiseen, sijaiskieltoon, avoinna olevien vakanssien täyttämättä jättämiseen, henkilöstön mahdollisiin siirtoihin muihin toimipisteisiin ja moniin muihin säästökohteisiin. Mitään ”ilosanomaa” ei siis meidän kohdalta ole kerrottavissa. Toisinaan ajatukset ovat pikemminkin vanhassa lastenrallatuksessa: ”tsuidaduida, osaat sä uida, pysyt sä pinnalla?” Näissä tunnelmissa yritämme parhaamme mukaan laatia vuodelle 2018 omia strategisia tavoitteita, kriittisiä menestystekijöitä, työhyvinvoinnin jatkosuunnitelmia ja muita kehittämissuunnitelmia.

Oman yksikön suurimmat haaveet lääkehoidon arviointien ja kliinisen farmasian kehittämisestä ovat jäissä (ei kuitenkaan vielä poltettu, tuhkattu ja haudattu). Näinhän se menee: mikään muu ei ole varmaa kuin muutos. Yritetään kuitenkin kääntää muutokset voitoksi. Jollain aikataululla.

2. Millä mielellä olet seurannut uutisointia sote-uudistuksen käänteistä? Mitä ajatuksia tai kysymyksiä se on herättänyt kuluneen syksyn aikana?

Sotesta on kuulunut julkisuudessa – sanottaisiinko näin – pelkkää huonoa. Kohta pitäisi olla maalissa ko. asian kanssa, mutta edelleen ympärillämme on suuri epävarmuuden tunne. Saadaanko tätä maaliin tämänkään hallituksen toimesta? Onko tätä loppujen lopuksi lähdetty toteuttamaan ajatuksella: potilas / asiakas ensin? Vai ihan jokin muu kärki edellä? Maakuntamallista en muista lukeneeni mitään positiivista, mutta toivottavasti joku viisas on oikeasti miettinyt ja laskenut sekä arvioinut riskit, miten yhden uuden organisaatioportaan lisääminen laskee kuluja ja tekee palveluista joustavampia.

Valinnanvapauden ovat tainneet lytätä kaikki asiantuntija ja vähemmän asiantuntijat. Mihin karkaa valinnanvapauden myötä meidän työntekijät ja asiakkaat? Entä ne heikoimmassa asemassa olevat, jotka eivät ymmärrä asiakasseteleiden ja valitseminen päälle? Onko kuitenkin riskinä eriarvoisuuden kasvaminen myös hoito- ja hoivapalveluissa. Sote sanahan tulee sosiaali- ja terveydenhuoltopalvelut sanasta. Uutisoinnissa kuitenkin harvoin törmää siihen, mitkä vaikutukset juurikin sosiaalipalveluihin on tällä uudistuksella. Perusterveydenhuoltokaan ei näyttele kovin suurta osaa näissä keskusteluissa ja uutisissa. Erikoissairaanhoito on tietysti kovin kallista palvelua, mutta sen pariin – onneksi – päätyvät sangen harvat meistä. Lukiessani ajatuksiani puolen vuoden takaa voidaan vain todeta, että ikä ja aika ei ole, ainakaan minulle, antanut lisää viisautta sote-sopan kanssa.

KESÄ/syksy 2017

1. Minkälainen on työyhteisösi ja millaista on työn arki?

Työyhteisööni kuuluu itseni lisäksi yksi lääketyöntekijä, farmaseutti sekä proviisori. Meillä toiminta on sangen moninaista. Lääkekeskuksesta käsin toimitamme lääkkeitä, infuusionesteitä ja mm. rokotteita alueen toimipisteisiin – aina leikkausosastosta hammashoitoon ja kouluterveydenhuoltoon asti. Lisäksi käyttökuntoonsaatamme solunsalpaajaliuoksia sekä valmistamme mm. kipukasetteja. Lääkehoidon eritasoiset arvioinnit moniammatillisesti toteutettuna kuuluvat arkipäiväämme.

Johtavana farmaseuttina toimin lisäksi osana potilasturvallisuutta edistäviä työryhmiä, kuten lääkehoitosuunnitelmasta vastaavana henkilönä. Seuraan kuntayhtymässä tapahtuvia poikkeamailmoituksia sekä toimin lääkehoidon osaamisen verkossa (LOVe) pääkäyttäjänä. Erikoissairaanhoidon osastoilla pyrimme toteuttamaan osastofarmasiaa aina, kun aika siihen antaa myöden. Kaiken tämän lisäksi toteutamme kerran kuukaudessa perehdytystilaisuuksia opiskelijoille sekä järjestämme erilaisia koulutuksia tai osastotunteja.

2. Millä tavoin tuleva sote-uudistus näkyy työyhteisössänne? Miten siitä puhutaan? Oletteko saaneet tietoa riittävästi?

Uudistus näkyy työyhteisössämme monin eri tavoin. Vuoden 2016 kesällä FSHKY käynnisti kilpailutuksen terveydenhuollon palveluiden järjestämisestä yksityisen toimijan kanssa yhteistyössä. Alullepanijana tässä on toiminut vuoden 2018 alusta voimaan tuleva laki, jonka mukaan meidän sairaalassamme ei enää leikkauksia suoritettaisi. Samoin 24/7-päivystys päätettiin siirtää Kanta-Hämeen keskussairaalaan.

Toteutuessaan tämä tarkoittaisi enemmän tai vähemmän irtisanomisia, riippuen kenen sanaa ”uskoo”. Epävarmaa luonnollisesti on, kuinka nämä muutokset vaikuttaisivat meihin tukipalveluita toimittaviin yksikköihin ja millä aikajanalla.

Tietoa kilpailutuksen kulusta ja sitä kohdanneista ongelmista olemme saaneet riittävästi. Toisaalta kuntayhtymän alueen kunnanvaltuustoilla sekä valtuustojen jäsenillä on kovin ristiriitaisia näkemyksiä asiasta. Vastakkain tässä sotesopassa ovat kilpailutuksen voittanut Pihlajalinna sekä Kanta-Hämeen Oma Häme -hanke. Hiljattain tästä äänestettiin valtuustoissa: kolme kuntaa äänesti Pihlajalinnan puolesta (mukaan lukien Forssa isoimpana toimijana) ja kaksi kuntaa äänesti Oma Hämeen puolesta.

Nyt ihmettelemme, mitä seuraavaksi tapahtuu. Yt-neuvottelut tuotannollis-taloudellisista syistä on peruttu, mutta seuraava yt-kierros on tulossa, kun työnantaja vaihtuu yksityiseen toimijaan. Valituksia tietysti odotellaan muilta kilpailutukseen osallistujilta.

3. Mikä uudistuksessa mietityttää? Mihin kaipaisitte tukea?

Keskusteltu asian tiimoilta on ollut kovaa ja välillä rumaa. Koska kukaan ei oikeasti näe tulevaisuuteen, on ihmisillä epävarmoja olotiloja. Oman lääkekeskuksen tiimoilta ajatukset ovat vaihdelleet kovasti. Jos yksityinen toimija ei toteudu, liitymme Kanta-Hämeeseen. Onko Hämeenlinnalla intressejä pitää lääkekeskusta reilun 50 km päässä omasta sairaala-apteekista? Loppuuko meidän toimintamme, niin kuin on käynyt monelle muulle lääkekeskukselle? Siirretäänkö meidän työpanos Hämeenlinnaan? Vai saadaanko jäädä Forssan tai ympäristökuntiin toteuttamaan lääkehoidon arviointeja sekä osastofarmasiaa? Jos kyllä, niin kaikki vai vain osa henkilöstöstä? Entä, jos olemme Pihlajanlinnaa? Mitä se silloin tarkoittaa meidän työn kannalta? Näitä asioita olemme pyöritelleet jo pidemmän aikaa lääkekeskuksessa.

FSHKY:n nykyinen organisaatio syntyi vasta muutama vuosi sitten, jolloin sosiaalihuolto ja vanhustenhuolto liittyivät organisaatiomme. Nyt tämä uusi organisaatio menee taas uusiksi, koska yksityiselle toimijalle olisi siirtymässä vain n. 1/3 toiminnoista. Mukana olisivat erikoissairaanhoito, perusterveydenhoito (paitsi ne kunnat, jotka äänestivät ’ei’) ja mielenterveyshoito; ei kuitenkaan mm. neuvolatoimintaa tai kotihoitoa. Olemme juuri saamassa valmiiksi nykyiseen organisaatioon uuden, päivitetyn lääkehoitosuunnitelman. Onko tämä työ mennyt hukkaan? Miten jatkossa toimimme ja mitä lupia täytyy viranomaisilta hankkia?

Tukea kaivataan myös ihan arkipäivän asioihin. Miten lomaa kertyy yksityisellä toimijalla? Miten suhtaudutaan koulutusten myöntämiseen? Työajat, miten ne menevät? Toimitammeko jatkossa palveluita myös Pihlajalinnan ulkopuolelle jääville vai hankkivatko he palvelunsa ja lääkkeensä Kanta-Hämeestä? Nämä ovat tietysti suuressa kuvassa kovin pieniä asioita, mutta meidän elämässä ja työssä suuria asioita.

4. Mitä mahdollisuuksia näet uudistuksessa?

Mahdollisuuksina Oma Häme -vaihtoehdossa olisi tietysti se, että meidän lääkekeskuksen toiminta logistiikkaa tuottavana yksikkönä lakkautetaan. Myös lääkkeenvalmistus siirtyisi Hämeenlinnan uusiin tiloihin. Jos mahdollista, farmaseuttista osaamista jäisi Forssaan, joka mahdollistaisi kokopäiväisesti toimivien farmaseuttien toimenkuvan kehittämistä aina vain enemmän kliinisen farmasian palveluita tuottaviksi.

Jos taas Pihlajalinna-vaihtoehto toteutuu (kuten nyt näyttää), mahdollistaako tämä koko konsernin lääkehuollon kehittämistä? Voidaanko aikaa resursoida jatkossa enemmän lääkehoidon arviointeihin sekä esim. opetustyöhön?

5. Millaisia toiveita tai terveisiä sinulla ja työkavereillasi olisi päättäjille uudistuksen valmistelussa?

Tässä vaiheessa taitaa olla myöhäistä enää esittää toiveita valmistelun suhteen. Toiveissa olisi, että lainsäädäntö asian tiimoilta saataisiin mahdollisimman pian valmiiksi. Sote ja valinnanvapaus lähestyy kovaa tahtia, mutta lainsäädäntö on vielä vaiheessa. Sote-uudistusta on yritetty jo vuosi kaudet, monien hallitusten toimesta. Kaikki ovat siis yhtä mieltä, että uudistuksia tarvitaan, mutta sivusta katsottuna välillä vaikuttaa, että ideana on vain toisten ehdotusten torppaaminen.

Tällä hetkellä sotessa keskitytään liiaksi erikoissairaanhoitoon vaikka sen palveluita käyttääkin vuodessa vain murto-osa suomalaisista. Perusterveydenhuolto ja vanhusten- tai vammaistenhuolto sen sijaan ei saa paljoa palstatilaa, vaikka nämä palvelut koskettavat suurinta osaa kansalaisista tavalla tai toisella.

Jos tavoitteena on kustannusten hillitseminen, ja suurimmat kustannukset tulevat kiinteistöistä ja henkilöstöstä, niin tahtooko tämä yhtälö sanoa, että näitä tulee karsia? Miten tämä on linjassa palveluiden yhdenmukaisen järjestämisen kanssa?