Seitsemän sotelaista:
Titta Lehto

  1. Kuka olet ja missä työskentelet?

    Olen Titta Lehto, työskentelen kätilönä Lapin keskussairaalassa. Työkokemusta minulle on kertynyt reilut 12 vuotta. Olen valmistunut kätilöksi syksyllä -99, jonka jälkeen olen saanut neljä lasta, siispä äitiysvapaat ja hoitovapaat ovat pienentäneet kokemusta hieman. Vuonna 2012 olen kouluttautunut imetysohjaajakouluttajaksi ja tehnyt sen jälkeen projektiluontoisesti Lapin sairaanhoitopiirille imetyksen edistämisen toimintasuunnitelman ja kouluttanut henkilökuntaa imetysohjaajiksi. 

    Tällä hetkellä työskentelen pääsääntöisesti synnytyssalissa, lisäksi muutaman kuukauden vuodessa synnyttäneiden vuodeosastolla sekä joskus äitiyspoliklinikalla. 

  2. Minkälainen on työyhteisösi ja millaista on työn arki?

    Työyhteisöni on ihana. Se koostuu vuorotyötä tekevistä kätilöistä (joita jokaisessa vuorossa on kolme), ympärivuorokautisesta synnytyslääkäristä sekä laitosapulaisista päivisin. 

    Työssämme autetaan, helpotetaan, ohjataan ja pelastetaan äitejä, vauvoja sekä perheitä synnytystä edeltävissä, itse synnytyksen aikaisissa ja synnytyksen jälkeisissä tilanteissa.  Työ on toisinaan hektistä ja nopeatempoista, toisaalta välillä hyvin rauhallista ja seesteistä paneutumista ja joskus vain odottelua. Päivät ovat erilaisia kaikkinensa ja erilaisten tunteiden kirjo moninainen. 

  3. Millä tavoin tuleva sote-uudistus näkyy työyhteisössänne? Miten siitä puhutaan? Oletteko saaneet tietoa riittävästi? 

    Meidän kahvipöydässä sotesta keskustellaan harvoin. Yleisesti ottaen tuntuu kaikilla olevan hieman epävarma olo ylipäänsä siitä, mitä se meidän kohdallamme merkitsee. Olemme saaneet siitä kohtalaisen vähän tietoa ja joku on joskus sanonut, että jonkun täytyisi rautalangasta vääntää, mitä se meidän kohdalla tarkoittaa. ("Meillä" tarkoittaa tässä kohdassa kätilöjä sairaalassa).

  4. Mikä uudistuksessa mietityttää? Mihin kaipaisitte tukea? Mitä mahdollisuuksia uudistuksessa voisi olla?

    Uudistuksessa mietityttää se, että miten se tulee vaikuttamaan meidän työllisyyteen ja miten yksityistäminen tulee kaiken kaikkiaan vaikuttamaan meidän tuleviin asiakkaisiin. Olisko kätilökoulutuksen saaneita äitiysneuvoloita helpompi perustaa, jos siihen olisi kaikilla mahdollisuus?

    Olisiko yksityisiä äitiysneuvoloita helpompi perustaa? Vaadittaisiinko äitiysneuvoloihin kätilökoulutus? Saisivatko raskaanaolevat ammattitaitoisempaa hoitoa? Olisiko sairaanhoitopiirin kätilöiden osaamista mahdollisuus siirtää lähemmäs asiakkaitamme, jotka voivat olla jopa 500km päässä? 

    Neuvolapalveluiden yksityistäminen kaikille kuitenkin tuo mukanaan huolen myös siitä, että esimerkiksi synnyttäjä, joka ei halua, että häntä seurataan tai valvotaan (kuten esimerkiksi päihdeongelmaiset äidit), että pystyvätkö he tavallaan karttamaan seurantaa ja hoitoa – jolloin vaarantuisi syntymätön lapsi.

    Joskus myös tuntuu, että on organisaatiomuutoksia, sote-uudistus ja erilaisia säästötalkoita – ovatko nämä kaikki yhtä ja samaa?  

    Säästöuudistuksilla halutaan saada sama henkilö osaamaan useita eri osa-alueita, kuitenkin ihmisen kyky osata moninaisesti eri erikoistumisia on rajallinen ja tässä pelottaa se, että se oikea osaaminen jää puutteelliseksi. Kun määrät Lapissa potilasaineistoissa ovat muutenkin pieniä, olisi eri yksiköistä löydyttävä rautainen ammattitaito, eikä vain pintaraapaisu. 

  5. Millaisia toiveita tai terveisiä sinulla ja työkavereillasi on päättäjille uudistuksen valmistelussa?

    Toivoisimme, että ennen kuin asioita päätetään, asioihin tutustutaan ja perehdytään myös pohjoisen näkövinkkelistä. Kaikilla raskaana olevilla pitää olla mahdollisuus hyvään, laadukkaaseen palveluun. Pitkät välimatkat on otettava huomioon.