Palvelujärjestelmän tulevaisuutta ovat yksilölähtöiset tietoon perustuvat palvelut. Palveluiden hyödyllisyyteen vaikuttavat sosiaaliturvaratkaisut ja työmarkkinoiden toiminta. Ne kaikki ovat yhteydessä kokonaistyöllisyysasteeseen.

Työllistymisen mahdollistajat – yksilölähtöiset palvelut ja uudistuva sosiaaliturva -seminaarissa puheenvuoroja käyttivät Työterveyslaitoksen pääjohtaja Antti Koivula, työterveyslääkäri Miisa Visakorpi Tampereen yliopistollisen sairaalan toimintakykykeskuksesta, työelämäprofessori ja entinen Kelan yhteiskuntasuhteiden johtaja Olli Kangas sekä toimitusjohtaja Merru Tuliara Henkilöstöpalveluyritysten liitosta. Ratkaisuja luotaavassa paneelikeskustelussa olivat esiintyjien lisäksi mukana tietokirjailija Osmo Soininvaara, johtaja Katarina Murto STTK:sta ja palvelujohtaja Pirjo Krokfors Uudenmaan TE-toimistosta.

Antti Koivula: Työn murros vaatii osaamisen ja hyvinvointivaltion arkkitehtuurin kehittämistä

  • Globaalit megatrendit digitalisaatio, urbanisaatio, väestön ikääntyminen ja ilmastonmuutos aiheuttavat muutoksia siihen, mitä, missä ja miten työtä tehdään. Ne vaikuttavat samalla ympäristöön, jossa sosiaaliturvakysymyksiä tullaan ratkaisemaan.
  • Työn murroksessa pärjääminen edellyttää työkyvystä ja osaamisen kehittämisestä huolehtimista, sillä osaamisen merkitys korostuu tulevaisuudessa.
  • Ilmastonmuutos ja digitalisaatio asettavat myös paineita uudistaa hyvinvointivaltion rakenteita. Hyvinvointivaltion arkkitehtuuri, eli palvelujärjestelmien rakenteiden limittyminen toisiinsa, on keskeinen uudistusta kaipaava kohde.
  • Suomen haaste on pitää huolta kilpailu- ja työkyvystä. Samalla muutos on Suomelle mahdollisuus. Tilanteen kääntäminen eduksi vaatii ennakoivaa poliittista päätöksentekoa ja luottamuksen vaalimista eri ryhmien välillä.
  • Työllisyysasteen nosto yli 75 prosentin vaatii kokonaisvaltaista tukea osaamisen sekä työkyvyn ja terveyden vaalimiseen.
  • Tiedon aiempaa parempi käyttöönotto on merkittävä mahdollisuus ja hyvinvointivaltion rakenteita tukeva tekijä. Tällä hetkellä tieto on sirpaleista eikä tue yksilöllisiä palvelupolkuja riittävästi.
  • Henkilökohtaisen tiedon integroiminen palveluihin tukee yksilön polkua palvelujärjestelmässä. Työterveyslaitoksella kehitetty Kykyviisari (kykyviisari.fi) tuottaa tietoa yksilön työ- ja toimintakyvystä ja siihen vaikuttavista tekijöistä. Tämänkaltaisesta datasta koostuvan yhteisen tietopohjan luonti on sosiaaliturvan onnistumisen kannalta ratkaiseva tekijä.

Antti Koivula: Työn murros vaatii osaamisen ja hyvinvointivaltion arkkitehtuurin kehittämistä (pdf)

Miisa Visakorpi: Yksilön lähtökohdat huomioivat palvelut

  • Toike-palvelu perustetuu edellisen hallituksen OTE-kärkihankkeen kokeilun tuloksiin. Toike pyrkii palvelemaan asiakasta kokonaisvaltaisesti ja auttaa yksilöä luovimaan palvelujärjestelmän viidakossa.
  • Yksilö voi hakeutua Toike- palveluun omatoimisesti, ilman lähetteitä.
  • Osatyökykyisyyteen liittyvät kysymykset ovat keskeisiä ratkaistavia asioita työllisyysasteen nostamiseksi.
  • Osatyökykyisyys jää tunnistamatta erityisesti työterveyshuollon ulkopuolella.
  • Työttömyys ja työkyvyttömyys pitkittyvät järjestelmäsyistä, palveluiden hajanaisuuden vuoksi.
  • Osatyökykyiseltä puuttuu “case manager”. Osatyökykyisen on usein vaikeaa itse löytää oikeita palveluita ja täyttää tarvittavia hakemuksia.
  • Työkyvyn tuen saaminen yhteiseksi asiaksi terveydenhuollossa, kuntoutuksessa ja sosiaalivakuutuksen alueella edellyttää nykyistä parempaa tiedonkulkua ja verkostoitumista.
  • Toikessa asiakkaan tukena on työkykykoordinaattorin ja työterveyden erikoislääkärin lisäksi laaja asiantuntijaverkosto. Palvelun ideana on varhainen, nopea apu tilanteessa, jossa työkyky on heikentynyt.

Visakorven mainitsemia työllistämistä tukevia toimia:

  • Työttömyyden uhkaaman työntekijän työkyky pitää arvioida työterveyshuollossa ja tehdä jatkosuunnitelma.
  • Palvelujärjestelmän pitää tunnistaa alentunut työkyky jo työttömäksi ilmoittauduttaessa.
  • Työkyvyn arviointiin pitää päästä nopeasti.
  • Perusterveydenhuolto ei selviä työkyvyn arvioinnista ilman tukea.
  • Työkyvyn arvioinnin on hyvä olla moniammatillinen, vähintään työkykykoordinaattori ja työterveyslääkäri tai muu kuntoutuksen ja työkyvyn tuen palvelut tunteva lääkäri.
  • Asiakkaan pitää saada palvelua kasvokkain ja nimetyiltä vastuuhenkilöiltä.
  • Palveluverkoston pitää pystyä yhteistyöhön – tiedonkulku!

Miisa Visakorpi: Yksilön lähtökohdat huomioivat palvelut (pdf)

Olli Kangas: Miten sosiaaliturvan pitäisi rakentua, jotta se tukisi yksilöllisiä palvelupolkuja?

  • Sosiaalinen investointi ratkaisuna sosiaaliturvan uudistamiseen
  • Sosiaaliseen investointiin perustuvaa sosiaalipolitiikkaa harjoitettaessa investoinnit kohdistetaan huomattavasti enemmän koulutukseen, sosiaalipalveluihin ja työelämäpalveluihin kuin tulonsiirtoihin.
  • Siirtymä kompensatorisesta, toteutuneen riskin korjaamiseen tähtäävästä sosiaalipolitiikasta kohti riskien ennaltaehkäisyn politiikkaa on vahvasti esillä EU:ssa.
  • Suomen sosiaaliturva on liian sektoraalinen, palveluketjuissa syntyy herkästi katkoksia eikä siirtymiin liittyviä riskejä tunnisteta.
  • Digitalisaatio asettaa lisää muutosvaatimuksia sosiaaliturvajärjestelmälle. Sosiaaliturvaa uudistettaessa on mietittävä, miten se saadaan ulottumaan koko elinkaaren yli. Sosiaaliturvaan on tuotava elinkaariperspektiivi.
  • Yksilöllistä tukea tarvitaan silloin, kun työkyky on alentunut. Perusturvajärjestelmä on luotava sellaiseksi, että ihminen voi luottaa sen toimivuuteen.
  • Poliittisesti luotujen rakenteiden tulee vahvistaa yksilöllisiä kyvykkyyksiä ja valintoja.

Olli Kangas: Miten sosiaaliturvan pitäisi rakentua, jotta se tukisi yksilöllisiä palvelupolkuja? (pdf)

Merru Tuliara: Miten työmarkkinat voivat tukea palvelupolkua niin, että palveluista siirrytään varmemmin työelämään?

  • Työllisyysasteen nostaminen nykyisestä vaatii uudenlaista ajattelua ja lisää resursseja.
  • Huolena erityisesti nuoret. Varhaiskasvatuksen ja koulun merkitystä pitäisi korostaa syrjäytymisen ehkäisemisessä.
  • Työllistäminen voi olla riskialtista ja siihen liittyvät kustannukset suuria. Työn vastaanottamisen tulee olla aina taloudellisesti kannattavaa.
  • Sosiaaliturvan tulee olla vastikkeellista, mutta tarjota enemmin kannusteita kuin sanktioita.
  • Ulkomaalaisten työllistäminen on tehty vaikeaksi. Lupaprosesseja tulisi yksinkertaistaa.
  • Asenteita työtä kohtaan on tarkistettava ja työn tekemisen arvostusta nostettava.
  • Työnantajien on syytä tarkistaa ulkomaalaisiin kohdistuvia asenteita muun muassa kielitaitovaatimusten osalta. Samoin asenteissa osatyökykyisiä kohtaan on korjattavaa.
  • Työllisyyspalveluihin tarvitaan lisää resursseja, mutta palveluita ei saa hajauttaa liiaksi. Yritykset mukaan tuottamaan työllisyyspalveluita.
  • Palvelutarvearvioinnin merkitys on keskeinen. Henkilökohtaisia palveluita ylipäätään on syytä kehittää ja taata sote-palvelut niitä tarvitseville.
  • Työelämälähtöiset koulutukset tarjoavat hyvän, nopean ja usein tuloksellisen väylän työllistymiseen. Näiden koulutusten rahoitus on turvattava. Koulutuksista tulisi tiedottaa aiempaa paremmin ja työhakijoita pitäisi motivoida hakeutumaan niihin.
  • Myös työnantajat tarvitsevat kohdennettua tukea ja palvelua, jotta kynnys työllistää madaltuisi.
  • Työharjoittelu-, kokeilu- ja oppisopimuspaikkoja on saatava lisää. Samalla työnantajille tulisi tarjota ulkopuolista ohjausapua työpaikoille.

Merru Tuliara: Miten työmarkkinat voivat tukea palvelupolkua niin, että palveluista siirrytään varmemmin työelämään? (pdf)